Kisaviikko. Täyden matkan kisa. 3.8km uintia, 180km pyöräilyä ja maraton. Hullun hommaa. Kait sitä vähän on pöljä.
Moni on kysynyt, jännittääkö kisa. Ei, ei mua jännitä kisa. Miksi jännittäisi? Sehän on sitä mitä oon tehnyt nyt jo muutaman vuoden ajan, uinut, pyöräillyt, juossut ja syönyt. Matkan mittaa en ole ajatellut pahemmin. Matka on pitkä, mutta se ei tapa, kunhan pitää vauhdin järkevänä.
Viime perjantaina saavuin kesäloman alkajaisiksi Keski-Pohjanmaalle mökkeilemään. Mökkielämä rentouttaa sopivasti; viime yönä nukuin jo 10.5 tuntia. Viimeisiä treenejä on tehty lämpimissä olosuhteissa, lauantaina uin lemppariminilammessa (märkkärillä tukalaa, joten uin osan aikaa ilman) ja eilen pyöräiltiin ja juostiin. Mentaalivalmentaja T. Simpanen piti huolen, että pääkoppakin joutui koville pyöräilyn aikana. Vielä astetta kovempana viivalla siis. Nyt voikin keskittyä olennaiseen eli syömiseen ja juomiseen. Edessä on enää muutamia herättelytreenejä ennen pääkoitosta. Ja tietenkin pakkaamista. Torstaina laivalla Tallinnaan ja lauantaina kisakoitos.
Kisan jälkeen odottaa ansaittu lepo ja mökkielämä pohjoisessa. Siellä sielu lepää. Sitä odotan tällä hetkellä todella paljon. Sitä raikasta ilmaa, hiljaisuutta, retkiä, luontoa, olemista, kalastamista, kaikkea. Sinne pääsen, kunhan selvitän seuraavan haasteeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti