Viikonloppu on kyllä kulta-aikaa, mihinkään ei oo kiire ja voi treenata vaikka koko päivän. Viikolla työt vie oman aikansa, eikä töiden jälkeen huvittaisi sännätä monen tunnin treenisessioihin. Oonkin oppinut huomaamaan, milloin naisen on syytä vähän himmata ja ottaa treenit kevyemmin. Mutta aloitetaanpa kuulumiset testijuoksusta.
Viikko sitten tiistaina kävin juosten tehtävissä sykerajatesteissä. Testi perustui Bsx-laitteen antaman tiedon tulkintaan lihaksen hapettumisesta sekä testaajan arvioon. Testi oli mukava suorittaa ja ainakin pyörätestin antamiin lukuihin kun vertasi, niin aika hyvin tuo nyrkkisääntö (+10) kynnyksille päti. Nyt vaan treenaamaan kovaa, jotta kesällä kulkee kovempaa.
Lauantaina olikin sitten triathlonistin superpäivä. Aamulla altaalle lähtö tuumasi olla vähän nihkeää, olisin mielelläni jättänyt väliin. Mutta topakka komento puolisolta ja muistutus siitä, että kyseessä on triathlon, ei pyöräily tai juoksu, sai mielen kovistumaan. Uinnissa tarvin aina vähän patistelua, sillä mielelläni luistaisin siitä, koska koen olevani siinä huono ja hidas. Hmm. Kuinkahan kuvittelen parantavani menoa, jos en mene treenaamaan..? Noh, treenin jälkeen olin yhtä hymyä, oli hauskaa treenata yhdessä seurakavereiden kanssa ja huomata, että taas (kyllä, taas) uinti on mennyt pykälän eteenpäin. Paljon on edelleen tehtävää, mutta paljon on kehitystä tapahtunut vaikkapa muutaman kuukauden takaiseen.
Uinnin jälkeen kotona odotti herkkusapuskaa ja lähtö pyöräosuudelle. Suunta valittiin summassa ja eikun pyörittelemään. Välillä v*tutti ylämäissä, mutta alamäkien vauhdin hurma sai hymyilemään. Ihanaa, kun treenissä vaihtelua tuo mäet, ei pelkästään vastatuuli. :D Välillä purin hammasta yhteen, kun keulilla poljin, mutta periksi en antanut. Maltillisesti mentiin ja välillä vähän pysähdeltiinkin, käytiin jopa kahvilla. Kolme tuntia hurahti nopeasti. Mietinkin matkalla, että poljen mielelläni vaikka kolme tuntia loivaan ylämäkeen, kunhan ei tarvi polkea sisällä trainerin päällä.
Kotio päästyämme mää menin vaihtamaan kamppeet ja mies meni pesemään pyöriä. Lenkkarit jalkaan ja baanalle. Yllättävänkin kevyesti tossu liikahti eteenpäin, mikä tietenkin on hyvä merkki. Loppuu jolkottelin rennon kovaa (talven menoon verrattuna) 6km. Jätin vielä varastoon menohaluja, tuntui nimittäin, että ai nytkö tää jo loppuikin. Toki varmana tuntuu kesällä pahalta, kun 90km pyöräilyn jälkeen edessä on vielä puolimaraton.
Sunnuntaina käytiin sitten yhteispyörälenkillä seurakavereideni kanssa. 55km poljettiin rennon helposti ja kahvitauon jälkeen päätimme mieheni kansssa jatkaa matkaa, sillä keli oli mitä ihanin. Aurinko paistoi ja lämmitti, joten poljettiin satanen täyteen. Siihen päälle kävin tietenkin vielä pienen juoksulenkuran heittämässä. Yllätyin, kuinka helppoa meno oli, vaikka alla olikin nuinkin rankka viikonloppu.
Nyt on sitten pitänyt malttaa levätä pari päivää. Mieli on tehnyt polkemaan ja juoksemaan ja uimaan, mutta pidin maanantain ja tiistain totaalivapaana (eihän sitä lasketa jos iltahuviksi käy 20km ajelemassa ympäri kaupunkia :D )Kuvia ei tähän hätään ole, sillä en ole muistanut synkata uutta puhelinta koneen kanssa.
