Oman kisasuoritukseni tein lauantai-iltana auringon vähitellen laskiessa. Kisaan en kevennellyt, eli lauantaipäivä meni raksalla erinäisissä hommissa ja vielä puoli kuuden aikaan söin pizzankin. Kisan startti oli 19.14 ja lähdinkin heti pitämään sopivaa vauhtia yllä. Heti alkuun oli luvassa raastavin nousu, nousumetrejä tuohon noin kilometrin matkalle tulee noin 80. Tämän jälkeen olikin mukavaa, paikoin lumisen jäistä ja paikoin aivan sulaa polkua. Parin kilsan jälkeen oli edessä alamäkivoittoisia kilometrejä ja kisan ainoa tasainen pätkä Karhujärven rannassa. Rannalta oli tiukka nousu, jossa oli pakko laittaa kävelyksi, mutta onneksi ylämäen jälkeen tulee aina alamäkeä. Sain rallatella helpompaa ja märempää osuutta kohti Majajärven rantaa, josta suunta oli kotiin, mäkien kautta, kuinkas muuten. Päivän raksahommat alkoivat tuntumaan jaloissa, mutta koitin siitä huolimatta painaltaa menemään, olinhan kuitenkin kisassa. Näätämäen päällä tiesin, että enää on helppoa alamäkeä ja lähes tasainen lisälenkki, joten annoin jalkojen vain rullata. Viimeisten satojen metrien aikana se kostautui ja lensin rähmälleni. Onneksi kukaan ei nähnyt! Maalissa tuuletin varmana voitostani ja lähdin tallustamaan kohti kotia. Kotona odotti onneksi lämmin sauna, jossa pääsin heti palautumaan.
Kisan jälkeen kävin tarkastelemassa muiden kisasuorituksia ja analysoin omaani. Vaikka en voittanutkaan (vähemmän yllättäen), oli hauskaa katsoa millaisissa maastoissa kilpakumppanit olivat juosseet. Olen tyytyväinen omaan suoritukseeni, Vaarojen maratonin haparoivasta menosta on harpattu huomattavasti eteenpäin ja meno on melko varmaa niin ylä- kuin alamäissä. Kisa, olkoonkin virtuaalinen sellainen, laittoi kyllä yrittämään erilailla ja eipä tuolla metsässä olekaan tullut aiemmin tehtyä kovempaa treeniä. Kiitoksia NUTS:n poppoolle! Onneksi näitä virtuaalisia kisoja on tarjolla enemmänki tälle keväälle, joten eiköhän sitä kohta olla taas lappu rinnassa metsässä.
