Kovaa kyytiä mennään kohti joulukuuta ja moni tuttu päivitteleekin ensi kesän kisakalenteriaan. Itselleni oli jo Tahkon kisan jälkeen yksi asia selvä ensi kesästä: tavoitteellisesti en treenaa yhteenkään triathlonkisaan. Ensi kesänä meillä on edessä taloprojekti, joten säästän itseni siltä stressiltä, minkä töissäkäynti, taloprojekti sekä treenaaminen yhdessä aiheuttaisivat. Tästä päätöksestäni johtuen syksyni on ollut erilainen. Pidän taukoa valmennuksesta ja treenaan nyt oman mieleni mukaan. Huomasin kisakauden jälkeen, että olin aika väsynyt tiukkoihin treeni- ja kisarupeamiin. Elämääni oli jo pitkään rytmittänyt erilaiset pyörätreenit, aamu-uinnit sekä asfalttijuoksut. Kun palasin kesälomaltani, heitin tuon tiukan moodin pois päältä ja päätin tehdä sitä mitä pääni halusi.
 |
|
Vaarojen maraton oli itselleni yksi iso seikkailu luonnossa sekä pääni sisällä. Metsässä edetessäni en kuunnellut musiikkia tai jutellut ihmisten kanssa. Olin vain omien ajatusteni kanssa. Vaikka olin suoriutunut täyden matkan triathlonista, koin tämän retken erilaisena haasteena. Metsässä oli märkää, lumista, liukasta, kaunista, kylmää, lämmintä, hauskaa, kivuliasta, rentouttavaa, haastavaa, helppoa.. paljon erilaisia tunnetiloja. Yhtä kaikki, matkalla ajattelin, että ei enää ikinä, mutta maalissa fiilis oli niin uskomaton, että aloin kallistumaan, että jos kuitenkin vielä. Tarkoituksena on tulevana vuotena osallistua polkujuoksuihin, mutta ei kisamielellä vaan retkeilymielellä.
Tuolla Vaarojen maratonin matkalla toki koin vastoinkäymisiäkin. Matkalla polveni yliojentui taaksepäin alamäen teknisemmällä pätkällä. Sisukkaasti (ja ehkä vähän tyhmästi) päätin edetä maaliin asti, sillä buranalla kipu väistyi osaksi matkaa. Myöskin kantapääni kipeytyi siellä. Näitä vaivoja olen nyt parannellut n. 1.5kk salitreenin, työmatkapyöräilyn ja sauvakävelyjuoksun avulla. Tällä viikollla sain juostua yhtäkyytiä 5.5km ilman kipua! Kyllä tuntui hyvältä.
No, miltä se ensi vuosi sitten urheilun näkökulmasta näyttää? Erilaiselta. Ajattelin ensi alkuun, että mua harmittaa hirveästi, etten pääse treenaamaan kohti jotain kisoja. Tähän mennessä ei ole harmittanut. Olen nauttinut siitä, kun olen päässyt tekemään asioita oman mieleni mukaan asioita. Urheilun lisäksi olen nauttinut siitä vapaudesta, mitä ilman tavoitetta treenaaminen on suonut. Tavoitteellinen urheilu on mahtavaa, mutta tekee kyllä hyvää vähän relata välillä.
 |
| <3 |
