 |
| Viime syksynä hommattu menopeli |
Syksy tuli ja meni. Talvi tuli ja meni. Kevät tuli ja
vaihtui nopeasti jo kesäksi. Aika vaan hurisee vauhdilla eteenpäin, ensin on
maanantai, sitten keskiviikkoaamun silmät ristissä -aamu-uinti ja sitten onkin
taas perjantai. Talvi on toteutettu enemmän tai vähemmän tunnollisesti treeniohjelmaa.
Sisällä ajoin pyörää aika vähän, kahdeksan kertaa näköjään. Yksikään niistä ei
ollut peekootreeni, vaan kaikki oli tehotreenejä. Tämä ei tarkoita, ettenkö
olisi pyörän päällä viihtynyt, ajettua on kyllä tullut, mutta ulkona. Läpi
talven poljin työmatkani (n.11km suuntaansa) ja ajoin treeniä pihalla. Jos
vaihtoehtona on ajaa ulkona, valitsen sen. Yli tuntia en oikein sisätreeneissä
viihdy. :D Talven aikana tuli myös hiihdeltyä ja osallistuttua Neljän Vuoren
hiihdon pidemmälle 50km matkalle. Uimahallissa olen viihtynyt oikein hyvin ja
sehän on näkynyt kehityksenä. Avoveteen on ollut oikein mielekästä siirtyä nyt
lämpenevien säiden ansiosta. Juoksu sitten, noh, motivaatio ei ollut ehkä ihan huipussaan. Siitä huolimatta nyt mennään hyvällä tatsilla
eteenpäin eli eiköhän sekin kulje.
 |
| Kesäkelit on hellinyt työmatkapyöräilijää |
Kisakausi starttaa Vanajanlinnassa sunnuntaina päästä
supersprintillä. Olisi ollut mukavaa kisailla sprinttimatkalla, mutta työpaikan
kustantaessa supersprintin osallistumisen, en laittanut vastaan.
Toisaalta saapa lauantaina huolettomammin
juhlistaa sukulaisten valkolakkeja. Tämän startin jälkeen kisailu jatkuu
Vantaalla SM-sprintin merkeissä. Hauska huomio tähän väliin; en ole ennen
sprinteissä kisannutkaan! Mutta kerta se on ensimmäinenkin.
 |
| Ihana pikkulampi Keski-Pohjanmaalla ja mahtavat kelit toukokuussa! |
Jospa sitä taasen saisi itsestään irti enemmän tässä
kirjoittelussa, sillä tällä saa tyhjennettyä mielessä pyöriviä ajatuksiaan hyvin. Elokuussa odottaa kuitenkin se isoin tavoite tälle kaudelle eli
täyden matkan kisa Tallinnassa. 3.8km uintia
avovedessä, syksyllä olin kauhuissani, mutta tällä hetkellä olen luottavaisin
mielin liikenteessä. Uinnin kanssa on tehty töitä ja se on tosiaan välittynyt
sinne avoveteenkin asti. 180km pyöräilyä, kotoani vanhempien luo oleva matka.
Niin ajateltuna tuntuu pitkältä, mutta sen matkan viime kesänä jo ajoin, eikä
se lopulta niin kauhea ollutkaan. Ja kuten sanoin, pyöränkin päällä on
viihdytty ja tällä hetkellä olen siihenkin oikein luottavainen. Lopuksi vielä
maraton, eli juoksua, eli sitä mulle muka helpointa lajia. Vaan tällä hetkellä tuntuma
ei ole niin hyvä. Onneksi aikaa on vielä ja se hyvä juoksukuntokin saadaan
kaivettua esiin. Tätä kohti kuitenkin mennään ja parhaamme tehdään. Katsotaan
mihin se riittää!
