Fysioterapiassa on taikaa

Kaupallinen yhteistyö fysioterapeutti Tomi Rasinmäen kanssa.

Toukokuun alussa juoksin Jyväskylän katujuoksussa puolimaratonin. Vaikka aika oli tyydyttävä 1.44 ja risat, oli juoksuni kammottava. Kympin huitevilta alkaen oikea pohje ja takareisi kramppailivat, jalka ei tuntunut toimivan kunnolla ja juoksu oli tuskaisaa. Itku ei ollut kaukana ja seuraavalla viikolla löysinkin itseni luottolääkärin puheilta. Keskustelujemme pohjalta varasin ajan jalkoihin erikoistuneelle fysioterapeutille Tomi Rasinmäelle.

Menin Tomin vastaanotolle odottavaisin mielin. Toivoin, että löytäisimme ratkaisun ongelmaani, jotta kesän kisat eivät menisi piloille. Tomi aloitti kriittisen tarkastelun peilin edessä. Lyhyesti sanottuna: kiero koko nainen! Oikea puoli oli ihan vinkkurallaan ja sehän vaikuttaa muun muassa kaikkeen. Erilaiset kävely- ja varpaillenousutestit, jotka kuvattiin, näyttivät myös minulle ne ongelmat, jotka oikealla puolella olivat. Jalkojen kuormitusta mittaava laite antoi myös armottoman palautteen; 40% painostani oli vasemman jalan päällä ja 60% oikean jalan päällä, vaikka kuvittelin seisovani tasapainossa.

Aloitimme työstämään tätä vinkkelissä olevaa lantiotani. Ensimmäisen kerran ohjelmassa oli pientä mobilisointia, jolla asentoa saatiin jo muutettua oikeampaan ja kotiläksyksi annettiinkin yksinkertainen treeniohje. Kauden avauskisan jälkeen tavattaisiin uudelleen.

Vanajanlinnan sprintiltä

Treeneissä huomasin askeleen hivenen parantuneen ja kipujen vähentyneen. Kisakin sujui oikein voitokkaasti. Toisella tapaamiskerralla tilanne oli parempi ensimmäiseen kertaan verrattuna ja Tomi keskittyikin avaamaan lantion seudun kipukohtia ja mobilisoimaan lantiota oikeaan asentoon.

Taukojumppaa

Seuraavan kahden viikon aikana huomasin selkeästi askeleen parantuneen, voimantuoton siirtyneen sinne minne pitääkin ja olon suoristuneen. Saan taas aktivoitua oikeaa puolta kuten pitääkin, eikä se ole päässyt laiskottelemaan. Kivut ja krampit olivat menneisyyttä, nainen oli suoristunut ja ennen kaikkea myös vähemmän kireä takaketjustaan. Ei tarvitse kahta kertaa kysyä, kenen puoleen käännyn, jos on jalkojen kanssa ongelmaa! Yhteistyö Tomin kanssa jatkuu tulevaisuudessakin.

Vantaan SM-sprintti

Kisaan lähdin hyvillä fiiliksillä, viimeistelytreeninä toiminut pyörä-juoksuyhdistelmä sujui mukavasti, vaikka toteutin sen tällä kertaa yksin. Tampereen tiimikavereiden kanssa tein tiistaina hyvän pidemmän uinnin ja torstaina kävin miehen kanssa ajamassa vielä kevyesti pyörää. Perjantain ajeltiin Vantaalle, haettiin numerot ja mentiin Klaukkalan puolelle sukuloimaan. Olo oli rauhallinen, kuten koko viikon. Olin innoissani, vaikka välillä mietin, että mihin olin taas itseni laittanut. Kyseessä oli kuitenkin eka sprinttini! Alottelija, mikä alottelija. ;)

Uinti 13.13

Uinnin lähdön otin aivan oikeasta reunasta. Halusin päästä uimaan väljästi ja suoralla linjalla poijulle. Ja oikeassa reunassa oli hyvin tilaa, porukka pakkaantui jostain syystä vasemmalle. Lähdin rivakasti paukusta ja kiihdytin itteni hyvään tahtiin. Uinti kulki mukavasti, fiilis oli hyvä ja linjat suorat. Ei moitittavaa, rantauduin hyvissä asemissa vedestä ja olin tyytyväinen.

T1 2.39

Kiskoin märkkärin juostessa lanteille ja hilpaisin kohti omaa pyörääni. Märkkäri nopeesti pois, sukat jalkaan (eipä hidasta omaa suoritustani kuitenkaan vaikka laitan..), lasit ja kypärä päähän ja pyörä messiin. Vaihto hyvä ja rivakka.

Pyöräily 35.34

Lähdin ajamaan reippaasti. Tuntuma oli heti hyvä ja kun Vesalaisen Tuula hurahti ohi, päätin, että hänestä en jää jälkeen. Pidinkin hänen selkänsä näkösällä ja ohittelin tasaiseen tahtiin porukkaa. Reitti oli mukavan tasainen, kolmen kierrosta. Tuultahan kyllä piisasi, onneksi se oli sekä myötäistä, että vastaista. Vauhti pysyi suhteellisen tasaisena ja Tuulan selkä pysyi samalla etäisyydellä koko ajan. Tiesin myös ikäluokkani tilanteen koko ajan. Totesin myös 15kilsan kohdalla, että alkoi kulkemaan. Harmi kun matka loppui pian.

T2 1.04

Pyörän päältä sujuva laskeutuminen ja reippaasti omalle paikalle. Pyörä telineeseen, lenkkarit jalkaan, kypärä laatikkoon ja menoksi.

Juoksu 24.15

Kuulin ekan kerran eron Johannaan mieheltäni juoksuun lähtiessä. Päätin vaan juosta, koska vaihtoehtojakaan ei ollut. Kahden 2.5km lenkin aikana nähtiin välillä muita kilpailijoita, mutta olin vasta ekan kiekan jälkeen kärryillä missä Johanna tulee. Juoksu tuntui raskaalta, mutta periksi en antanut tuumaakaan. Vältin katsomasta taakseni lähes loppuun asti. Lopulta vilkaisin todetakseni eron riittävän voittoon!

Voitto maistui makealta, mutta kyllähän sen kruunasi Staminan naisten kolmoisvoitto tässä ikäsarjassa! Omaan suoritukseen olen tyytyväinen, oikeastaan kaikki meni kuten pitääkin. Mulla on kisoissa paras mahdollinen huolto mukana, joten itse voi vaan nauttia ja olla urheilija. Tokihan tämäkin talvi on treenattu mahtavan Tribasetiimin Jussin ja Panun ohjeiden mukaan. Luotto omaan tekemiseen on löytynyt talven pimeinä tunteina työmatkoja sahatessa kelillä kuin kelillä.

Vanajanlinna supersprintti

Kisakausi on triathlonin osalta avattu voitokkaasti! Vanajanlinnassa kävin suorittamassa ”vain” supersprintin (koska tosiaan työpaikka sen kustansi) ylioppilasjuhlareissuun yhdistettynä. Kisan oli tarkoitus olla yksi kova treeni, joten en muutellut pahemmin ohjelmaa alustavalla viikolla muuta kuin ntreenien järjestyksen osalta. Esimerkiksi torstaina juoksin 15km pk2-vauhdeilla ja lauantaina aamulla kävimme pk1-alueella ajamassa pari tuntia pyörää Turussa. 

Kisapaikalle saavuimme jo kymmenen aikoihin, vaikka oma startti olikin vasta kahdelta. Tämä siitä syystä, kun treenikaveri Samin pyörälle kävi köpelösti kisanalusviikolla ja lupasimme lainata mieheni pyörää hälle. Olikin oikein mukavaa olla katsomossa seuraamassa kisaa kauniina kesäpäivänä. Päivän aikana ehti unohtaa koko kisan, eikä siis jännitystäkään ollut ilmassa. Tokihan rutiinia on jo kertynyt runsaasti, joten kisajännitys on enemmänkin sellaista odottavaa jännitystä.

Uinti 3.33 (omassa kellossa, virallista aikaa ei vielä nähtävillä)

Uintiin päätin lähteä tosiaan ilman märkkäriä, vesi oli lämmintä ja uintimatka vain 200 metriä, joten miksi kuluttaa aikaa märkkärin kanssa veivaamiseen. Uintiin lähdin reippaasti eturivistä ja manailinki koko matkan muuten uimalasejani, jotka falskasivat reilusti. Ongelmaa ei ole esiintynyt kevään avovesitreeneissä, joten pikkasen pisti ärsyttämään. Kahteen otteeseen, jouduin tyhjäämään vettä pois linssistä tolla matkalla ja se on liikaa. Uinti oli siksi hivenen hidas. Uusien lasien hankintako se on taas edessä..

 

Vaihto 2.39

Vaihtoon juoksin reippaasti ja olipa vapauttavaa, kun ei tarttenu repiä märkkäriä pois päältä. Pussista ekana numero päälle, sukat jalkaan, kypärä ja lasit päähän pyörälle juostessa. Juoksin epähuomiossa pyörän ohi ensin, palasin hakemaan sen ja pyörän päälle sulavasti. Kengät jalkaan kunnolla sitten matkalla.  Vinkkivitonen, älä jätä kuivaamatta/putsaamatta jalkoja sprinttiä pidemmillä matkoilla, jos sukkia käytät, sillä pieni kivi porautuneena varpaaseen aiheuttaa kipua. Ja varsinkin, kun se nypätään pois.

Pyöräily 17.49

Pyöräily lähti hyvin käyntiin, junnut menivät toista kierrostaan ja ohittelin niitä. Ekan käännöksen huitevilla oli junnuja aika leveänä rintamana, mutta kuittasin niiden ohi käännytyksen jälkeen. Fiksuina he ottivat siitä itelleen sopivan peesin takaisin mennessä. Mun käskettiin ajaa sitä pyörää, eikä pyöräillä, joten yritin mennä enkä meinata. Pahalta tuntui, joten lienee onnistunutta ajoa. Koko matkan sain tehdä yksin töitä.

Vaihto 1.01

Kengät auki hyvissä ajoin, pyörän vasemmalle puolella ja just eikä melkein ”nouse pyörän päältä” –kyltin kohdalla maahan sipsuttamaan sukkasilleen. Pyörä paikalleen pienen arpomisen kanssa ja kohti vaihtopussukkaa, josta lenkkarit jalkaan ja menoksi.

Juoksu 11.10

Juoksu lähti kivasti kulkemaan, vaikka toki se kovin yritys taisi puuttua, kun tiesin olevani turvallisessa johdossa. Kuitenkin napsin junnuja siitä kiinni yksi kerrallaan, jotta vauhti säilyisi kohtuullisena. Kevään aikana ilmennyt jalkavaiva ei nostanut päätään, joten yhteistyö fyssarin kanssa on tuottanut tulosta. Maalissa tuuletus voittajana. Ja siihen perään meinasinkin laatata, joten eikö silloin ole annettu tarpeeksi.

Kauden avaus oli hyvä ja sähäkkä. On hyvä käydä tekemässä noita vaihdon sähellyksiä tämmöisissä skaboissa, eikä sitten niissä ns. tärkeämmissä kisoissa. Kaikesta huolimatta vaihdot olivat nopeita, joten ei niitä turhaan ole tankattu. Lyhyillä matkoilla kun vaihdon onnistuminen merkkaa todella paljon, sillä hyvällä vaihdoilla voi voittaa runsaasti aikaa, jota esimerkiksi juoksussa on vaikea kuroa kiinni.