Testiviikko

Tallinnan kisasta on jo yli kolme kuukautta ja tähän väliin on mahtunut yhtä sun toista. Ylimenokauden jälkeinen pitkä sairausjakso verotti kuntoa reippaasti ja marraskuun lopun kuumetauti toi pientä takapakkia. Pääasiassa treenit ovat kuitenkin kulkeneet mukavasti ja meno on ollut nousujohteista. Tähän joulukuuhun olikin sitten ohjelmoitu niin juoksutestiä kuin pyörätestiäkin.

Viime keskiviikkona seuramme juoksuvuorolla oli mahdollista suorittaa SportsLabin järjestämä valojänistesti. Valojänistestissä hallissa rataa ympäri pomppii valot, joiden mukana on tarkoitus juosta ja suorittaa nousevavauhtisia ja -sykkeisiä tonnin vetoja. Ennen aloitusta ja vetojen välissä sekä lopussa napataan sormenpäästä laktaattinäytteet. Näiden avulla nuo viisaat sitten laskeskelee mulle kynnysvauhdit ja -sykkeet juoksuun. Testi sujui hyvin ja vauhdit tuntuivat mukavilta aina kahdelle viimeiselle tonnille asti. 4.17-vauhdissa jo vähän tuntui, sillä näitä kovempia juoksuja ei ollut alla mitenkään liian montaa. Viimeinen tonni oli 3.52-vauhtia ja siinä tuntui ihan pahalta. Olin ihan tyytyväinen testiini, vaikka tiesinkin heti alkuunsa, että ei suju samaan tapaan kuin olisin esim. kesällä toivonut.

Valojänistestin lisäksi joulukuun iloksi pääsin tekemään FTP-testin (FTP = Functional Threshold Power) eli selvittelin tehoalueita pyörätreeneihini. Testissä oli ohjelmoitu kivat lämmittelytkin sisätiloihin, mutta koska ennen testiä oli tultava töistä kotiinkin, sai kotimatkani toimia lämmittelynä. Haasteen toi vastasatanut lumi sekä auraamattomat tiet. Kotona vaihdoin vaatteita ja asettelin pyöräni telineeseen. En tiennyt yhtään mitä odottaa. Olin kyllä kuullut kauhukuvia katkeamisista sekä kamalasta rääkistä, joten asennoiduin kärsimään. Pyörän päällä otin vielä hetkisen reippaampaa pyörittelyä ja palauttelua, ennen kuin aloitin testin. Testissähän on tarkoituksena polkea 20min parasta mahdollista tehotasoa. No lähdin polkemaan jollain sopivan pahalta tuntuvalla teholla ja yritin pysytellä siinä parhaani mukaan. Päässä pyöri, että pitäisikö polkea kovempaa vai katkeanko täysin, jos poljen kovempaa. Stam1nan biisit soivat ja toivat sopivaa tempoa tuohon 20min polkemiseen. Hiki oli järjetön, silmiä kirveli, kun hikikarpalot valuivat. Loppupeleissä aika menikin nopeasti, ensimmäinen viisi minuuttia oli inhottava, samoin viimeinen viisi minuuttia. Testin jälkeen oli vähän tyhjä olo; tätäkö olin odottanut ja menikö se edes sinne päinkään hyvin.

Nyt on molemmista testeistä juteltu valmentajien kanssa. Juoksuun säädeltiin sykealueita pienesti, sillä isoja muutoksia ei ollut tullut aerobisessa ja anaerobisessa kynnyksessä. FTP-testin tuloksia vilkaistiin ja toteamus oli; kovempaa olisi pitänyt sykkeiden perusteella päästä. Seuraavan kuukauden tehotreeneihin sainkin toteutuswatit, joiden kanssa lähdetään etenemään. Kuukauden päästä nähdään päästäänkö sinne levelille, mille olisi tarkoitus.

Vanajanlinna supersprintti

Kisakausi on triathlonin osalta avattu voitokkaasti! Vanajanlinnassa kävin suorittamassa ”vain” supersprintin (koska tosiaan työpaikka sen kustansi) ylioppilasjuhlareissuun yhdistettynä. Kisan oli tarkoitus olla yksi kova treeni, joten en muutellut pahemmin ohjelmaa alustavalla viikolla muuta kuin ntreenien järjestyksen osalta. Esimerkiksi torstaina juoksin 15km pk2-vauhdeilla ja lauantaina aamulla kävimme pk1-alueella ajamassa pari tuntia pyörää Turussa. 

Kisapaikalle saavuimme jo kymmenen aikoihin, vaikka oma startti olikin vasta kahdelta. Tämä siitä syystä, kun treenikaveri Samin pyörälle kävi köpelösti kisanalusviikolla ja lupasimme lainata mieheni pyörää hälle. Olikin oikein mukavaa olla katsomossa seuraamassa kisaa kauniina kesäpäivänä. Päivän aikana ehti unohtaa koko kisan, eikä siis jännitystäkään ollut ilmassa. Tokihan rutiinia on jo kertynyt runsaasti, joten kisajännitys on enemmänkin sellaista odottavaa jännitystä.

Uinti 3.33 (omassa kellossa, virallista aikaa ei vielä nähtävillä)

Uintiin päätin lähteä tosiaan ilman märkkäriä, vesi oli lämmintä ja uintimatka vain 200 metriä, joten miksi kuluttaa aikaa märkkärin kanssa veivaamiseen. Uintiin lähdin reippaasti eturivistä ja manailinki koko matkan muuten uimalasejani, jotka falskasivat reilusti. Ongelmaa ei ole esiintynyt kevään avovesitreeneissä, joten pikkasen pisti ärsyttämään. Kahteen otteeseen, jouduin tyhjäämään vettä pois linssistä tolla matkalla ja se on liikaa. Uinti oli siksi hivenen hidas. Uusien lasien hankintako se on taas edessä..

 

Vaihto 2.39

Vaihtoon juoksin reippaasti ja olipa vapauttavaa, kun ei tarttenu repiä märkkäriä pois päältä. Pussista ekana numero päälle, sukat jalkaan, kypärä ja lasit päähän pyörälle juostessa. Juoksin epähuomiossa pyörän ohi ensin, palasin hakemaan sen ja pyörän päälle sulavasti. Kengät jalkaan kunnolla sitten matkalla.  Vinkkivitonen, älä jätä kuivaamatta/putsaamatta jalkoja sprinttiä pidemmillä matkoilla, jos sukkia käytät, sillä pieni kivi porautuneena varpaaseen aiheuttaa kipua. Ja varsinkin, kun se nypätään pois.

Pyöräily 17.49

Pyöräily lähti hyvin käyntiin, junnut menivät toista kierrostaan ja ohittelin niitä. Ekan käännöksen huitevilla oli junnuja aika leveänä rintamana, mutta kuittasin niiden ohi käännytyksen jälkeen. Fiksuina he ottivat siitä itelleen sopivan peesin takaisin mennessä. Mun käskettiin ajaa sitä pyörää, eikä pyöräillä, joten yritin mennä enkä meinata. Pahalta tuntui, joten lienee onnistunutta ajoa. Koko matkan sain tehdä yksin töitä.

Vaihto 1.01

Kengät auki hyvissä ajoin, pyörän vasemmalle puolella ja just eikä melkein ”nouse pyörän päältä” –kyltin kohdalla maahan sipsuttamaan sukkasilleen. Pyörä paikalleen pienen arpomisen kanssa ja kohti vaihtopussukkaa, josta lenkkarit jalkaan ja menoksi.

Juoksu 11.10

Juoksu lähti kivasti kulkemaan, vaikka toki se kovin yritys taisi puuttua, kun tiesin olevani turvallisessa johdossa. Kuitenkin napsin junnuja siitä kiinni yksi kerrallaan, jotta vauhti säilyisi kohtuullisena. Kevään aikana ilmennyt jalkavaiva ei nostanut päätään, joten yhteistyö fyssarin kanssa on tuottanut tulosta. Maalissa tuuletus voittajana. Ja siihen perään meinasinkin laatata, joten eikö silloin ole annettu tarpeeksi.

Kauden avaus oli hyvä ja sähäkkä. On hyvä käydä tekemässä noita vaihdon sähellyksiä tämmöisissä skaboissa, eikä sitten niissä ns. tärkeämmissä kisoissa. Kaikesta huolimatta vaihdot olivat nopeita, joten ei niitä turhaan ole tankattu. Lyhyillä matkoilla kun vaihdon onnistuminen merkkaa todella paljon, sillä hyvällä vaihdoilla voi voittaa runsaasti aikaa, jota esimerkiksi juoksussa on vaikea kuroa kiinni.

Joroinen, puolimatka 15.7.2017

Viime kesänä Joroisten kisan jälkeen aloin miettimään 5 tunnin alitusta ja mitalia seuraavan vuoden kisasta. Kypsyttelin ajatusta ennen kuin mainitsin valmentajilleni tavoitteestani, jonka tiesin kovaksi, sillä ajan tulisi parantua 20min viiden tunnin alitukseen. Valkut totesivatkin, että tavoite on kova, mutta mulle mahdollinen, kunhan treeni on nousujohteista. Tätä Joroisten päivää kohti treenattiin nousujohteisesti ja järkevästi, pyrin välttämään omia ylilyöntejä treenaamisessa ja noudattamaan tunnollisesti ohjelmaa. Viime kesään verrattuna muutosta kalustossa on uusien lenkkarien, triathloniin soveltuvien pyöräilykenkien ja uuden kypärän verran, likka itsessään on vissiin 4 kiloa keveämpi. Kahden viikon takainen Vierumäen kisa ongelmineen oli siirretty taka-alalle parilla hyvällä pyörälenkillä puolison kanssa.

Joroisille saavuttiin jo perjantai-iltana, sopivasti ehdin vielä meijän tiimitapaamiseen. Oli mukavaa nähdä tuttuja ja kisatunnelma nousi hyvin. Sitä huomasi olevan huomattavasti rauhallisempi kuin edellisenä kesänä, kun kaikki oli uudempaa. Tavaroiden laitto sujui rutiinilla ja kisa-alueen tsekkauksen ja kisainfon jälkeen alettiin pikku hiljaa suunnata Valvatukselle pyörän vientiin. Valvatuksella tuli tunne, että mä olen valmiina taistelemaan huomenna täysillä mitaleista ja alittamaan sen viisi tuntia. Jatkoimme matkaamme Varkauteen syömään ja majoitukseen.

Lauantaina heräsin hyvin nukutun yön jälkeen pirteänä. Aamupalan jälkeen tavarat kasaan ja kohti Valvatusta. Oltiin ajoissa paikalla, jotta sain rauhassa laittaa loputkin tavarat, käydä verkkaamassa juosten ja rauhoittua kisaan. Moikkailin tuttuja ja odottelin veljeäni ja isääni saapuvaksi. Fiilis oli hyvä koko aamun. Uintiverrailu sujui hyvin, vesi oli sopivan vilpoisaa, tosin sen jälkeen oli tympeää seistä rolling startin lähtökarsinassa melkeen puoli tuntia.

Uinti 34.43

Viimein lähtötorvi pärähti ja joukkio alkoi valumaan järveen. Olin valinnut punaisen lakin, vaikka vähän epäilin omia kykyjäni uinnissa. Uinti lähti sujumaan hyvin, pääsin rytmiin kiinni ja hengitys lähti kulkemaan. Aallokkoa oli jonkin verran, mutta rentouduin sen mukana uintiin. Alussa suunnistus oikeaa poijua kohti oli haastavaa, mutta pian aloin laskemaan niin, että viidennellä hengityksellä katson suunnan. Eli laskin mielessäni muutamankin kerran viiteen. Porukkaa meni ohi ja ohitin. Olin sinut järven kanssa, kaiķki natsasi kohdilleen ja sain pidettyä hyvin rytmiä. Loppusuoralla kävi jo mielessä, että miksi tää loppuu, kun tää on niin kivaa. Ennen en pitänyt uinnista, nyt sekin on mukavaa. Uinnin aika parani 2min 20sek vuoden takaiseen.

T1

Rantauduin ja hilpasin nappaamaan oman pussin. Bongasin Lotan ja moikkasin samalla kun kiskoin märkkäriä pois ja kaivoin kypärää, numeroa, pikkupyyhettä ja sukkiani. Kengät odottivat pyörässä kiinni, ekaa kertaa kisatilanteessa. Kotona tätä oli harjoteltu kahden viikon aikana. Juoksin pyörälle ja pyörän kanssa kohti pyöräilyn aloitusta. Vaihdosta lähti minuutin verran viime vuoteen verrattuna.

Pyörä 2.35.49

Pomppasin pyörän päälle ja lähdin ajamaan. Kiskoin kengät jalkaani kunnolla hetken päästä ja kiihdytin vauhtia. Tiellä oli ruuhkaa ja sai tarkkana katsoa, että peesiväli pysyy. Olin viimein hommannu pyörääni uuden nopeusmittarin, josta pystyin seuraamaan etenemistä. Jalat tuntuivat hyvältä ja menokin oli alusta alkaen sen mukaista. Olin päättänyt hyödyntää myötätuulta mahdollisimman paljon. Ajoin aeroasennosta ja nautin helpohkosta menosta. Maisemat vaihtuivat joutuisaan ja jossain kohdin seuramme puheenjohtaja ohitti mut huikaten hyvästä uinnista. Hän ei kuitenkaan ajanut mua kovempaa vaan pysyin peesietäisyyksien sallimissa rajoissa samassa porukassa. Itse tarkkailin, että eteeni on sen kymmenen metriä ja kuikuilin taaksekin, ettei joku toope ole peesiini hypännyt huomaamattani. Päätin pysyä Esan vauhdissa ja itseasiassa ohitin jonku ajan päästä. Samaa vauhtia kuitenkin edettiin pitkä siivu, olisinko sitten joskus kuudenkympin jälkeen vähän jäänyt. Rantasalmelle meno oli aika haipakkaa, keskari 37.5km/h, mutta myötätuulen ansiosta helppoa. Vastatuuli iski vasten kasvoja käännytyksen jälkeen ja epätoivo kävi jo mielessä. Lähdin vaan polkemaan ja pitämään edelleen vauhtia yllä, peesirajojen puitteissa ajoin muiden perässä enkä yrittänytkään lähteä halkomaan tuulta. Meno maistui kuitenkin hetken päästä taas paremmin ja jatkoin vaan kammen pyörittelyä. Jossain 65-75kilsan kohdilla oli heikko hetki ja teki mieli heittää pyyhe kehään, tajusin napata geelin vähän aiemmin ja elämä alkoikin taas hymyilemään. Käytännössä mulla ei ollut hajuakaan miten muut ikäsarjalaiseni menevät, en bongannut tuttuja naamoja ennen kuin ihan lopussa. Varkauden päästä kääntymisen jälkeen hoksasin vastaantulijoissa saman seuran Johannan ja lievästi yllätyin. Loppumatka menikin fiilistellessä ja eroa kiskoessa mukavissa alamäissä. Vaihtoon tullessa kenkiä auki matkalla, jalat ulos kengistä ja oikeaa jalkaa pullojen yli vasemmalle puolelle, jotta vaihto olisi nopea ja sujuva. Pyörän aika parani viime vuoteen verrattuna noin 14min.

T2

Juoksin pyörän kanssa omaan välikköön, nostin sen siihen ja juoksin sukkasilleen kohti vaihtotelttaa. Oma pussi käteen ja lenkkarit jalkaan ja kypärä pussiin. Tästäkin vaihdosta tuli nipistettyä noin minuutti vuoden takaiseen.

Juoksu 1.40.22

Juoksu lähti rullaamaam hyvin, yleisön kannustus siivitti reippaaseen tahtiin. Pyöräillessä olin pelännyt, että ajoinkohan jalkani alta, mutta onneksi pelko oli turha. Juoksu kulki niinkuin pitikin. Isäni huusi mitalin tulevan, se oli eka hetki kun tiesin tilanteesta. Oma huollossa puoliso antoi kokista ja valkku huuteli juoksemaan vaan rennosti. Ja minähän juoksin, tutuin ja turvallisin elementti oli edessäni, tiesin mihin pystyisin. Vilvoittelin aina vedellä kastellen ja join pienen hörpyn. Vatsassa tuntui vähän pahalta, mutta lopulta uskaltauduin ottamaan geelin. Eka kiekka meni nopeasti ja kisakeskuksessa kuulin isäni huudot mitalista taasen. Valkku ja puoliso kannustivat ja tsemppasivat, kuulemma hemmetin hyvin menee. Kympin kohdalla vilkaisin väliajan, 46 ja risat, eli tavoitteessa mentiin. Ajattelin vain askeleitani ja vilkuilin kelloa, jotta vauhti ei hidastuisi. Toinen kierros meni hyvin ja kisakeskuksessa kuulin isäni entistä innokkaamman mitali tulee, hyvin menee kannustuksen. Valkku ja puoliso huusivat myöskin hyvästä menosta ja mitalista. Siinä vaiheessa tuntui jo pahalta, mutta keskitin ajatukseni kisaan ja yritin pysyä vauhdissa. Päässä pyöri pari biisiä ja pistin tossua toisen eteen. Vikasta huollosta vielä kokista ja kohti maalia tsemppi päällä. Maalilinjan ylitin onnellisena, olin tyytyväinen sillä parempaan en vielä tänään olisi pystynyt. Pääsin tavoitteeseeni eli alle viteen tuntiin selvästi ajalla 4.55.31 ja sijoitukseni oli ikäluokan kolmas! Juoksussa aika parani kuutisen minuuttia.

Kaksi viikkoa sitten Vierumäen kisan jälkeen olin itseeni pettynyt. Pyöräilyn kanssa oli ongelmaa, enkä saanut itsestäni ulos sitä mitä ajattelin. Kysyin valkulta mitä teen, jotta pyörä kulkisi, sain ohjeeksi odottaa superkompensaatiota, joka kyllä tulisi. Tämän lisäksi tein parit täsmätreenit puolison kanssa pyörällä, kunnon vetoja isoa kovaa. Viimeistelytreenissä viikko sitten tiesin löytäneeni kaivatut pyöräilyjalat ja olin levollisin mielin kisaa alustavan viikon. Eilen kisassa kaikki meni nappiin, vaihdot olivat vauhdikkaita ja sujuvia, uinnissa ylitin ja vähän yllätinkin itseni, pyörä kulki mahtavaa vauhtia sekä olin sinut sen selässä ja juoksussa annoin kaikkeni. Maaliin tulin tyytyväisenä, olin antanut itsestäni kaiken mitä tähän hetkeen oli annettavaa ja se tuotti SM-mitalin!

Vaikka suoritukset teenkin itse, vaikuttaa mun taustalla joukko ihmisiä. Kuulun Suomen parhaimpaan triathlonvalmennusryhmään Tribaseen, jossa Lotvosen Jussi ja Liedon Panu antavat nuotit mulle ja minä toteutan niitä. Ryhmän tuki Faceebookissa ja kisoissa tsemppaa hurjasti. Vanhenpani ja veljeni kannustavat ja tukevat kotoa käsin, heiltä olen saanut palon urheiluun ja kisaamiseen. Samin ja Hannun kanssa on talvi treenattu yhdessä altaalla ja se on tuottanut tulosta, myöskin yhteisen watsappryhmän tuki ja hurtti huumori on auttanut tässä touhussa. Mutta ennen kaikkea tärkein tuki ja tsemppi on tullut omalta puolisoltani Terolta. Hän on se, joka joutuu katsomaan tätä lajia lähimpää, näkee ja kuulee ne onnistumisen hetket, mutta myös pettymykset. Hän hoitaa myös mun pyörän mekaanisen huollon puolen niiltä osin jota itse en ymmärrä, vielä. Yhdessä tää homma on paljon mukavampaa. Iso kiitos teille kaikille. Nyt pieni huilihetki kalassa ja kohti uusia tavotteita.

Vierumäen perusmatka 1.7.17

Vierumäen perusmatkaa edelsi muuttorumba. Juhannusta ennen torstai-iltapäivänä aloimme siirtämään tavaroita Laajavuoren kodista kohti ihkaomaa kotia Laukaan puolelle. Väli tuli hyvinkin tutuksi siinä ajellessa ja tavaroita kantaessa. Yötä myöten saatiin viimeisiä tavaroita uuteen kotiin ja tokihan uniaika oli mennyt ohi, joten tuli vielä laiteltua tavaroita paikoilleen keskellä yötä, ennen kuin simahdettiin. Onneksi oli juhannusvapaat, joten aamusta olisi saanut nukkua, jos vain olisi onnistunut. Yöt menivät normaalia lyhyemmillä unilla, sillä aamuherätykseni muuttuivat puolta tuntia aiemmiksi, eikä iltaisin olisi malttanut millään mennä nukkumaan, kun uudessa kodissa on niin paljon puuhaa. Työmatkapyöräilynikin tosiaan pidentyi 3.5km 12km suuntaansa eli pelkkää työmatka-ajoa melkein 25km päivässä.

Itse kisa-aamun herätys oli myöskin aikainen, sillä ajoimme Vierumäelle kotoa aamusta. Jännitystä ei tälläkään kertaa ollut nimeksikään, sopiva pikku kutina vain. Matka meni rattoisasti täyden matkan kisaa suunniteltaessa, missä sen suorittaisikaan ensi kesänä. Kisapaikalla kilpailumateriaalin noudon jälkeen tavaroiden pussittaminen ja tarroittaminen sujui jo rutiinilla. Uuden kypäränkin kävin ostamassa, kun sopiva tarjous oli kojulla. Kello eteni nopeasti ja oli aika hilpaista tavarat vaihtoalueelle ja mennä kilpailuinfoon. Infossa ei ilmennyt mitään erityistä uutta asiaa, kilpailuohjeet oli tullut luettua ja edelliseltä vuodelta asiat olivat tuttuja. Info oli nopea ja olinkin verryttelemässä aiemmin kuin ajattelinkaan. Kävin hivenen hölkkäilemässä ennen kuin lopulta puin märkkärin päälle ja kävin järvessä. Valkjärven vesi oli raikasta ja kirkasta, mutta ei onneksi liian kylmää.

 

Uinti 28.10

Uintiin lähtiessä olin yllättävän rauhallinen, veteen tiputtautumista kammosin kyllä hivenen. Parkkeerasin itseni mahdollisimman eteen 28minuutin kohdalle ja jutustelin vielä hetken tuttujen kanssa ennen kuin rolling startissa oma vuoroni tuli. Tiputtautuminen veteen ja kohti määränpäätä. Vesi tuntui viileältä, mutta pääsin hyvin rytmiin ja etenin kohti kannasta. Yritin löytää hyvää peesiä ja hyvää reittiä edetä. Kannaksen ylityksen jälkeen siirryttiin Suurjärveen, joka olikin huomattavasti lämpimämpi, tuntui ensin aika pahalta jopa. Suurjärvessä koitin saada hyvän rytmin päälle, jotta eteneminen olisi mahdollisimman nopeaa, suoraa ja sujuvaa. Rantaa kohti kääntyessä vasta-aurinko oli paha. Mulla ei ollut hajuakaan, missä kohdin poijut sijaitsevat, joten pientä mutkaa meinasi tulla, kun ajauduin hivenen oikealle. Kannaksen ylityksen jälkeen olikin shokki siirtyä taas kylmään loppupätkään. Uinti oli kaikin puolin sujuvaa ja rentoa, jaksoin hyvin ja kaukana oli ne uinnit viime vuoden loppukesän kauhu-uinnit.

T1 4.05

Vaihtoalueelle juostaan turkasen jyrkkä mäki ylös. Koitin hipsiä sitä eteenpäin, vaikka tuntuikin kamalalta. Riisuin lakin, lasit ja korvatulpat käteen sekä märkkärin puoleen väliin. Meinasin mennä ensin väärään pussukkariviin, mutta onneksi rannekkeesta pystyi tarkastamaan numeron. Kypärä päähän, numerovyö paikalleen, jalkojen kuivaukset ja kengät jalkaan, tavarat pussiin ja menoksi. Sujuvaa ja hätäilemätöntä.

Pyörä 1.16.57

Pyörä lähti ihan hyvin liikkeelle, tosin alun myötäisellä oli oma vaikutuksensa. Alun 3.5km siirtymän jälkeen ajellaan 3x11km lenkki, joka oli hyvinkin kumpuilevaa, joten helpolla ei pääse. Tuuli toi oman lisämausteensa, joten alamäkiinkään ei päässyt nauttimaan niin hyvin, varsinkaan kun oli tämmöinen jännittäjä kuin minä. Tuntui, että kaadun ihan varmasti, kun tuuli otti sen verran hyvin aina välillä koko settiin ja heitti vähän sivulle. Jännitin taas koko matkan ajoa, kuten Kuopiossa viime elokuussa. Rentous puuttui kokonaan ja sen huomasi loppuajassa. En saanut jostain syystä myöskään puristettua itsestäni sitä parasta pyöräilyä, jälkikäteen mietittyäni ja analysoituani annoin itseni päästä liian helpolla kisan aikana. Pyöräosuuden aikana sain tankattua geeliä tasaisesti, eikä missään vaiheessa tullut sellaista tunnetta, että energia olisi vähissä.


T2 1.05

Olin edellisessä kisassa kokeillut jättää kengät polkimiin vaihtotilanteessa ja niin tein tässäkin. En vaan ollut vielä opetellut sitä sujuvaa alastuloa, mutta huomattavasti nopeampi tapa tämä oli jo kuin juosta pyöräkengillä vaihtopaikalla. Pyörä telineeseen, kypärä pois päästä pussille juostessa ja lenkkarit jalkaan ja menoksi. Ei sählinkiä.

Juoksu 44.26

Juoksuun lähtiessä olin taas onnellinen, kun edessä oli tuttu ja turvallinen juoksu. Lähdin läpsyttelemään etiäpäin, kuulin miehen huutavan jotain erosta edessä menevään, mutta en kuullut kunnolla. Keli oli lämmin ja huomasinkin, että töitä vauhdin ylläpitämiseen joutuu tehdä. Jos ajatukset yhtään lähti harhailemaan, vauhti hidastui. Eräs herrasmies tarjosi sopivaa peesivauhtia ekalla kiekalla, samaa tahtia edettiin. Kuulin ekan kiekan lopussa, että Hagqvistin Antti on tulossa pääsarjan johtavan naisen kanssa takaa, Antti kuvasi liveä Facebookiin ja mennessään myös kehaisi mun juoksevan ihan hyvää tahti. Oma tuntuma sillä hetkellä oli lähinnä, että etenen kuin täi tervassa. Boostia kuitenkin tuli sopivasti ja vauhti pysyi hyvänä. Mies huusikin toiselle kiekalle lähdettäessä, että minuutti edellä menevään. Huomasin horisontissa edellä menevän naisen ja päättelin hänen olevan saalistuksen kohteeni. Vauhti hiipui hivenen, vaikka mielestäni en hidastanut. Matka loppui kuitenkin kesken ja jäin hänestä 13 sekunnin päähän, juoksuun lähtiessä eroa oli melkein kaksi minuuttia. Vielä yksi nainen pääsi kuittaamaan meidät molemmat superjuoksulla, joten loppusijoitukseni putosi kuudenneksi.

"Sulla on hyvä vauhti, sä et vaan jaksa"

Summasummarum. Uinnista jäi hyvä fiilis, uinti on mennyt eteenpäin, vaikka samaan aikaan kuntoutankin olkapäätäni. Viime vuoden uinnin panikointi on poissa, rentous tilalla. Luotan itseeni ja uintiini ja siksipä se varmaan sujuukin. Pyöräily jäi harmittamaan, mietin jälkikäteen, että päästin itseäni liian helpolla, vaikka olisin voinut vaatia samaan tapaan kuin juoksussakin. Oman vaikeuden teki myös se tuuli, mielessä pyöri liikaa kaatumisen mahdollisuus, joten ajo ei ollut hyvää. Pyörässä se luottamus omaan tekemiseen puuttui kokonaan. Juoksu oli varmaa tekemistä, sain pidettyä yllä hyvää vauhtia ja aika oli mieltäni lämmittävä, itse asiassa varmaan toisiksi paras kympin juoksuaikani ikinä. Tosin en ookkaan esimerkiksi tänä vuonna sileän kymppiä kisana juossut. Nyt on vajaa kaksi viikkoa aikaa työstää mielessään ja viimeistelytreeneillä noita kisasuorituksia paremmaksi, jotta Joroisilla oltaisiin täydessä iskussa!