perjantai 27. toukokuuta 2016

Jokainen on voittaja, ajatuksia Jukolan viestistä

Vaikka tätä nykyä viihdynkin paljon kolmen lajin parissa, ei alkuperäinen kisalajini ole triathlon vaan suunnistus. Siksipä nyt on aika vähän kertoa yhdestä suunnistajien kesän kohokohdasta; joulusta ja juhannuksesta yhtä aikaa eli Jukolan viestistä.

Jukolan viestihän on perinteinen suomalainen viestikisa, jossa Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen hengessä kisaillaan seitsemän osuuksinen suunnistusviesti alkaen lauantai-iltaisin kello 23.00 ja päättyen sunnuntaiaamuna noin klo 7.00. Lauantaina päivällä kilpaillaan neliosuuksinen  naisten, eli Venlojen viesti. Naisilla on oikeus osallistua molempiin viesteihin. Tapahtuma on paisunut vuosien myötä valtavaksi, tänä vuonna Lappeenrantaan viesteihin on ilmoittautunut yhteensä 3045 joukkuetta, mikä tarkoittaa yhteensä 17232 suunnistajaa! 

Salpa-Jukola 2011, Venlojen viestin lähtö
Viikkoa ennen juhannusta, aina samaan aikaa vuodesta, tunnelma tiivistyy jossain päin Suomea Jukolan viestin merkeissä. Yksi suuri suunnistusperhe kerääntyy viettämäään kesäviikonloppuaan keskelle metsää, tapaa tuttuja ja tuntemattomia. Yksi asia yhdistää heitä; halu suunnistaa ja kokea Jukolan viestin taika. Itse olin ensimmäisen kerran katsomassa Tampereella vuonna 2008, valvoin yön ja seurasin haltioituneena tunnelmaa. Seuraavana vuonna Mikkelissä oli aika kokea tunnelma suunnistajan näkökulmasta, kun starttasin naapurikunnan viestijoukkueen ankkurina.

Ehkä vähän erinäköinen kisaaja vuodelta 2009 ;)
Kytäjä-Jukola Hyvinkäällä 2010 on jäänyt kyllä mieliin hyvin. Kyntämis-Jukolaksikin sitä taidetaan kutsua, vettä satoi aika railakkaasti koko kisayön ajan. Siltikin sinnikkäästi katsoin läpi yön kisoja ja haaveilin, että kyllä minäkin vielä joskus osallistun myös Jukolan viestiin. Venloissa starttasin aloitusosuudelle ja aloitusosuudella olenkin viihtynyt siitä lähtien aina. Aloitusosuuden oma tunnelmansa vei mennessään, eikä minua taida hevillä muulle osuudelle saada. On nimittäin mahtava fiilis odotella starttia 1300 muun kisaajan kanssa, saada kartta käteen ja odottaa sitä pamausta, että saa lähteä liikkeelle. Sitten painaa urku auki alkuviitoituksen ja sännätä kohti "koskematonta" metsää. Toki olen vuosien aikana kokenut myös kauhunhetkiä, kun en ole tiennyt missä oikeastaan olen (Kytäjä-, Salpa-, Jämsä-Jukola) ja säntäillyt siksi kuin päätön kana. Toisaalta Vantaalla, Kuopiossa ja Paimiossa ajatukset ovat pysyneet kasassa ja kaikki onkin sujunut kuin unelmaa.

Kuopio-Jukolassa sai hytistä ennen starttia.
Jämsä-Jukolassa sain kokea myös lisää Jukola-taikaa, kun pääsin juoksemaan myös oikein Jukolan viestissä kuudetta osuutta. Olenkin juossut siitä lähtien Venlojen lisäksi myös Jukolassa. Kuudennella osuudella saakin kokea aivan erilaisen tunnelman. Metsässä on juossut jo tuhansia suunnistajia, joten se on täynnä ylimääräisiä polkuja. Venloissa kisaan, Jukolassa nautin. Yritän aistia tunnelmaa, nauttia menosta ja saada metsästä kaikki irti. Meno on väsyneempää, kroppa on väsynyt ja ihmeissään aamun juoksemisesta. Kontrasti näiden starttien välillä on kuin yöllä ja päivällä.

Veikeä kokemus, unohtumaton elämys.
Jos suunnistus on lajina mieluisa, suosittelen kokeilemaan myös Jukolan viestiä. Jukolasta ja Venloista löytää osanottajia laidasta laitaan. On niitä jotka kisaavat voitosta, mutta suurin osa on vain nauttimassa ja haastamassa itseään. He kisaavat korkeintaan tuttujen kesken paremmuudesta. Rasteja etsiessä huudellaan kavereille (niille, joita et vielä edes tuntenut), että mikä koodi, mihin suuntaan. Saatat törmätä metsässä myös tuttuihin (kuten minä kahteen isoveljeeni viime kesänä), mutta opit pian myös tuntemaan uusia ihmisiä. Ja mikä onnistumisen riemu sitä seuraakana kerta toisensa jälkeen kun rastit löytyvät. Eli ei muuta kuin mukaan vain! Mutta varo, saatat jäädä koukkuun.

Joskus saattaa myös päästä telkkariin. ;)
Enää 22 päivää Lappee-Jukolaan. Aika on mennyt hujauksessa, mutta onneksi talvi on treenattu hyvin. Nyt vielä täsmätreenejä hyvissä suunnistusmaastoissa ja avot. Ensi viikon sunnuntaina allekirjoittaneen voi bongata SM-keskimatkan kisoista poukkoilemassa metsässä. Anttolasta lähdetään hakemaan hyviä harjoituksia ennen Jukolaa. Kalenterini alkaa näyttämään siltä, että kisakausi starttaa toden teolla niin suunnistusten kuin triathloninkin puolella. Kohta nähdään mihin neiti on saanut kuntonsa hilattua. 

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Iiik, kisakausi lähestyy!

Olen elänyt aatoksessa, että nythän on vasta huhtikuu, kesään ja kisoihin on aikaa. Maanantaina tajuntaani läsähti, nythän on JO toukokuu ja kisakausi koputtelee jo ovella. Onko nyt aika panikoida? Pitääkö nyt tehdä kahta kovemmin? Mitä mä teen, iik!

Jotenkin vasta nyt ajatuksiin iskostui, että nythän on toukokuu ja kesää kohti mennään nopealla tahdilla. Viikonloppuihin alkaa tulla täytettä kisojen muodossa ja kesän triathlontavoitteet on asetettu. Kisakausihan itse asiassa pyörähti käyntiin (poikkeuksellisesti) juosten Jyväskylän Kevätkirmaisussa. Kirmaisin kympin aikaan 43.27 eli ennätysaikaani. Tavoitteena oli alittaa 45min, joten se täyttyi kirkkaasti. Suunnistuksen parissa kisakausi starttasi viime lauantaina. Tavoitteeksi olin asettanut päästä maaliin nauttien metsästä. En ole panostanut suunnistukseen entiseen tapaan, joten pidän näitä lähinnä mielenvirkistyskisoina. Ja jokainen kisa tuo itsevarmuutta omaan kisasuoritukseen, vaikka laji vähän eri onkin.

Triathlonkesää 2016 on suunniteltu, veivattu ja mietitty. Tarkoituksena olisi aloittaa kisakausi 11.6. legendaarisella Ii Ironman-kisalla, joka tänä vuonna on kutsukisa. Elikkäs tapahtumahan on ihan leikkimielinen (juupajuu) triathlonkisa kaveriporukan kesken, matkoina 1500m uintia hallissa, n.40km pyöräilyä Oulusta Iihin ja Iissä n.13km Aseman lenkin juoksu. Kyseinen kisa on se the kisa, josta tämä koko harrastus lähti liikkeelle ja miksi itse asiassa vuosi sitten maaliskuussa opettelin uimaan. Lajina triathlon on siis melko vaarallinen; siihen jää helposti koukkuun! 2.7. olisi tarkoituksena kisailla Vierumäellä perusmatkalla, sillä haluan oikean kisan alle, ennen kauden päätähtäintä eli Joroisten puolimatkaa. Joroinen on sitten heinäkuun puolessa välissä. Heinäkuun viimeisen viikon saankin ruhtinaallisesti kesälomailla ja, koska kesäloma suuntautuu Lappiin (luultavimminkin), haaveilen Levin triathlontapahtumaan osallistumisesta. Lapin lumossa haluaisin päästä kisaamaan ja tässä olisi nyt sauma yhdistää reissu kesälomareissuun, mutta katsellaanpa vielä. Elokuun puolessa välissä odottaakin Kuopion perusmatkan kisa, johon on tullut ilmottauduttua. Pääpiirteittäin näin on kesää aikataulutettu triathlonien suhteen, tokihan matkaan mahtuu ainakin Jukolan viesti Lappeenrannassa!

Maantiepyöräkausi startattiin huhtikuun alussa ja alun kunnon vaateturjusteluiden jälkeen pääsi jo välillä nauttimaan shortseilla ja lyhythihaisella ajopaidalla menosta. Viime viikolla ohjelmassa oli duathlonia seurakavereiden kanssa, 3km juoksua+10km pyöräilyä+3km juoksua. Ihanan hapottava kovavauhtinen treeni. Näitä olisi nyt viikottain tarjolla, veden lämmettyä siirrytään triathlonharjoituksiin. Kesä lähenee, mutta onneksi itseluottamus on aika korkealla. Tällä hetkellä olen hyvässä kunnossa, jokainen laji on mennyt eteenpäin. Uinti tuottaa välillä päänvaivaa, mutta rennolla otteella, niin eiköhän siitäkin hyvä tule.