Sun City Triathlon Vaasassa

Reilu viikko sitten kisattiin Kuopiossa SM-perusmatkan kisa jossa sijoituin ikäsarjassani neljänneksi. Ajattelin pukea sanoiksi vielä jossain vaiheessa sen, miltä tuntui jäädä katkerasti neljänneksi, kun tavoitteena oli mitali. Mutta ennen sitä haluan kertoa kisaraportin Vaasan Sun City Triathlonin perusmatkalta eiliseltä. 

Viime maanantaina kävin kävelemässä aamulla Laajavuoren poluilla. Istahdin hetkeksi ja annoin pettymysten kyyneleiden tulla. Kuopion kisa harmitti ja pieni mörkö kummitteli mielessä uintia ajatellen. Kokosin itseni ja päätin, että sunnuntaina teen parhaan suorituksen ja katsotaan mihin se riittää. Viikolla tein kevyitä treenejä ja palauttelin kroppaani ja ennen kaikkea mieltäni. Viikon kovin treeni tuli vasta lauantaina, kun kävin hupimielessä osallistumassa kotikyläni perinteiseen Kalliokosken lenkki-kisaan pyörällä (alunperin kisa on ollut pelkkä juoksu). Kymppi asfalttia ja hiekkateitä, alla äidiltä lainattu mummopyörä. Mummopyöräkin kulki kivasti ja voitin skaban. 

Aerompaa asento etsimässä.

Sunnuntai valkeni taasen harmaana. Lähdin äitini kanssa kohti Vaasaa, jossa keli oli edelleen harmaa ja tiedossa oli sadetta. Kolme neljästä trikisastani käytiin siis sadekelillä. Mua jännitti sopivasti, meren aallot nähdessäni hivenen enemmän. Laittelin tavarat valmiiksi ja jutustelin tuttujen kanssa. Kunnon jännitys iski oikeastaan vasta uinnin verryttelyn jälkeen. Edellinen avovesiuintini oli epäonnistuneessa Kuopion kisassa ja mörkö istui olkapäälläni. Valitsin lähtöpaikkani vasemmalta reunalta ja lähdin äänimerkin saadessa rauhassa liikkeelle. Halusin varman startin ja varman uinnin, vaikka se tietäisikin hitaampaa aikaa. Heitin mörön sinne meren pohjalle ensimmäisten vetojen aikana, en halunnut sen olevan mukana. Uinti lähti sujumaan hyvin, pientä aallokkoa oli, mutta hallitsin mieleni ja en päästänyt paniikkia iskemään, vaikka kavereita tulikin kontaktietäisyydelle. Vesi oli jäätävää, mutta uin rennosti. Ruuhkaisimpien osuuksien jälkeen siirryin vähän lähemmäksi poijulinjaa uimaan. Uinti sujui hyvin, pysyin rauhallisena ja uin hyvän ja rennon uinnin. Vaihtoon nousin ajassa 31.34, hitaammin kuin Vierumäellä, mutta reilusti nopeammin kuin Kuopiossa. Mörkö jäi sinne Vaasan edustalle mereen. 

Jännitti niin pirusti.

Vaihto sujui hivenen takkuisasti, kengät eivät tuntuneet menevät hyvin jalkaan ja muutenkin oli jotenkin hitaan oloista. Olin vedestä noustessa kuulutuksen mukaan kuudes. Lähdin pyöräosuudelle hyvillä mielin; täällä ei olisi ainakaan kovia mäkiä tiedossa. Lähdin kovaa liikkeelle, tarkoituksena oli pitää kova pyörävauhti yllä koko matkan. Ohitin kaksi naista aika alkumatkasta (ilmeisesti yhden jo vaihto-osuudella) ja poljin menemään. Miehiä tuli ohi, mutta en antanut sen häiritä. Sain sopivaa vauhtia polkevan miehen siihen 10-20 metrin etäisyydelle eteeni ja siinä perässä poljin. Välillä ohittelin itsekin. Näin Panun (eli valmentajani) tulevan johdossa ja aloin odottelemaan milloin tulisi naisia. Koistisen Minna polkikin kovalla vauhdilla vastaan ja vähän ennen ensimmäistä kääntöpaikkaa myös toisena oleva Henna. Olin siis kolmantena, hyvä, tästä vähintäänkin on pidettävä kiinni. Käänsin kuitenkin ajatukseni taka-alalle, sillä edessä olisi vielä poljettavaa ja kympin juoksu. Mitä vain voisi tapahtua. Pyörä kulki muikavasti ja vaihtoaluetta lähestyessä tiesin, että nyt oli ihan onnistunut pyöräily. Matka oli oman kellon mukaan 38.5km ja aikaa siihen meni 1.09.40. 

Toinenkin vaihto oli vähän sähläämistä, kengät eivät meinanneet aueta kohmeisillä sormilla, lenkkarit eivät sujahtaneet jalkaan niin nopeasti kuin yleensä. Juoksemaan lähdin hyvillä mielin. Kaksi ekaa kilsaa läpsyttelin alle 4.40 vauhtia, kolmannella hivenen polkupätkän vuoksi hitaammin. Loput läpsyttelinkin aika tasaisesti 4.40 paikkeille, eli sain kerrankin pidettyä kilsat tasaisina. Kannustusta tuli mukavasti matkan varrella tutuilta ja tuntemattomilta. Itsekin yritin huudella tsemppejä, mutta keskityin juoksuun niin etten aina hoksannut teitä tuttuja. Näin missä kohdin Henna menee, mutta totesin, että taidamme juosta samaa tahtia, joten kiinni en häntä taitaisi saada. Viimeisen kilsan (joka olikin muuten sitten 1.5km) juoksin hivenen kovempaa, onnellisena. Kohta olisi takana kisasuorituksiltaan onnistunut kisa. Juoksun ajaksi tuli 49.38 matkan ollessa 10.5km oman kellon mukaan. Maalissa oli onnellinen kisaaja, yli 30 naisen joukossa sijoituin kolmanneksi. Kokonaisaika oli 2.33.18. Tähän olisi hyvä lopettaa triathlonkisakausi tältä erää. 

Maalissa piti tovi vetää henkeä.

Valmentajan kanssa keskustelua kisan jälkeen.

Kaisa Lehtonenkin totesi Olympialaisten triathlonlähetyksessä, että epäonnistuneet kisat ovat niitä jotka opettavat eniten. Samaa sanoi myös veljeni; luonne ja lujuus kasvoivat Kuopion kisassa uudelle tasolle. Moni kilpailee triathlonissa vain itseään vastaan, mutta mun kilpailuhengellä kilpaillaan kyllä kaikkia muitakin vastaan. Olen asettanut itselleni kovat tavoitteet, joten hyväkin sija tuntui pahalta epäonnistumiselta. Ensi kauteen lähdetäänkin etsimään taas astetta kovempaa kilpailijaa. 

Kesälomaviikko triathlonistin tapaan

Onnellinen kalanainen :)

Palautuminen Joroisilta on ollut hyvää. Ensimmäisen viikon todella kevyesti, jaloissa ja päässä tuntui, että kovempaa ei edes kärsi mennä. Juoksemisesta jouduin pitämään totaalilevon reilun viikon ajan, sillä vasemman jalkapöytäni ulko-osa oli ottanut itseensä kisassa. Alkuun pelkkä kävely tuotti tuskaa, mutta levolla ja buranakuurilla kipu lähti viikossa muille maille. Ekan viikon perjantaina olikin aika suunnata lyhyelle, mutta tehokkaalle kesälomalleni. 9.5h, 840km autolla ajoa ja olimme saapuneet mun suosikkimaille Lappiin mökille. Ajopäivä oli raskas, mutta perillä olevat maisemat ja rauha kyllä korvasivat sen.

Väsyneen onnellinen matkustaja auringonnousussa. 

Totuttuun tapaan mukana oli pyörä-, juoksu- ja uintikamppeet. Lauantaina suuntasinkin pyörällä kylälle päin ja kauppaan mieheni tullessa autolla perästä. Keli oli helteinen, oli raskasta polkea, varsinkin takaisin mökille, sillä sinne päin on enemmän nousua. Pyöräily tuolla on aika mukavaa, vaikka tie onkin suhteellisen kapea ja kovasti liikennöity. Autoilijat osasivat kuitenkin hienosti huomioida liikenteessä olevan pyöräilijän ja väistivät kiitettävän hyvin kauempaa.

Hellepäivän pyörälenkki.

Maanantaina suuntasimme Kilpisjärvelle autolla (haaveissa olisi joskus polkea sinne ja takaisin) ja tukevan lounaan jälkeen suuntasimme Malla-laivalle. Laivakyyti vei meidät satmaan, josta pääsimme patikoimaan kolmen valtakunnan rajalle. Rajalta jatkoimme patikointia kansallispuiston läpi takaisin Kilpisjärvelle ja autolle. Matkaa kertyi noin 16.5km, eikä ollut mitään helpointa maastoa aina. Mutta kaunista ja mukavaa. Keskiviikkona kävimme mutkan mieheni enon mökillä tunturissa, matka taittui mönkkäreillä. Voi, että tämä likka oli taas innoissaan, mönkkäriajelu on mahtavaa, mutta niin raskasta samalla. Tunturissa kalastimme ja olimme piilossa ukkosmyrskyä. Tulimme vielä samana iltana kylille, ja voin kertoa, että jalat olivat ihan muussia perillä.

Mallan kansallispuistossa. 

Mönkkäriajelulle.

Viikon aikana tein myös ensimmäiset juoksuni sitten Joroisten. Eka kerta tuntui kamalalta, vasempaan jalkapöytään otti vähän kipeää, joten menin aika kevyesti. Laskin aina sataan, jotta kivuntunne unohtuisi. Onneksi jalka ei ottanut itseensä, vaan pääsin sen jälkeen jatkamaan juoksutreenejäkin normaalisti. Teinkin myös ensimmäiset tonnin vedot tuolla reissulla ja kyllähän se edelleen kulki.

Pakollinen porokuva autosta.

Perjantaina ajeltiinkin kohti etelää eli Rolloon tapaamaan ystäviä kotimatkalla. Rolloon menimme Levin kautta, joten pääsin näkemään osan Levi-triathlonin pyöräreitistä, juoksumaisemista sekä uimajärvestä. Ei varmaan ole epäselvää, minne aion ensi vuonna osallistua, jos vain lomat sen sallivat! Oli sen verran makean näköstä mestaa. Rollossa saimme "nauttia" hikisen kuumasta hotelliyöstä, ei kivaa. Lauantai-iltana saavuimme takaisin Jyväskylään.