lauantai 29. syyskuuta 2018

Blogihiljaisuuden syy

Tallinnan jälkeen palailin pikku hiljaa treenien pariin, uusi kausi ja uudet kujeet pyöri mielessäni. Töihinkin palasin kesäloman jälkeen elokuun viimeisellä viikolla.


Perjantai 31.8. käynnistyi kuin mikä vaan perjantai, viikonloppu ja hyvät pyöräilykelit tiedossa! Ensimmäinen työviikko loman jälkeen olisi pian pulkassa. Muutamaa tuntia myöhemmin olo olikin huono ja oli pakko lähteä lepäämään kotiin. Kuume kipusi yllättäen ja salakavalasti vieraakseni, sängystä tuli uusi paras ystäväni. Ja kirjoista.

Siinä vaiheessa en vielä osannut aavistaa, että tällä kertaa sairastettaisiin pidemmän kaavan kautta. Maanantaina jouduin lähtemään työterveyden kautta päivystykseen ja sieltä vielä osastolle. Osastolla tuli vietettyä lopulta kymmenen päivää kahdella eri reissulla ja sairaslomalla olin melkein neljä viikkoa. Treeniohjelma sai jäädä tauolle ja keskityin vaan lepäämään sekä lukemaan.


Onneksi tämä tuli vasta nyt eikä esimerkiksi ennen Tallinnan starttia. Nyt on kuitenkin ollut paras aika sairastaa, kun edellinen kausi on ohi ja uusi vasta alkamassa. Sairasloman aikana tuli luettua 12 dekkaria ja katseltua pari sarjaa. Nukuttuakin tuli normaalia enemmän. Kolmannella saikkuviikolla sain luvan käydä kävelyillä ja kylläpä vaan virkisti mieltä, kun ei tarvinut olla vaan neljän seinän sisällä. Töihin palasin tämän viikon torstaina. Tällä viikolla olen myös käynyt vähän pyöräilemässä maastossa ja eilen kävin hölkkäämässä kolme kilsaa poluilla. Pienin askelin palaillaan kohti treenejä, jotta ei tulisi mitään takapakkia. Toipilaana mennään vielä tovi, mutta eiköhän täältä palailla entistä kovempana takaisin.