NUTS:n pääsiäisen virtuaalipolkukymppi

Olen päässyt viimein kunnolla etenkin polkujuoksun makuun ja kotimaastojen polut ovatkin tulleet talven ja kevään myötä tutuksi. Vaarojen maratonilla loukattu polvi vaivaa vähemmän ja sitä myöten juoksukilsat ovat lisääntyneet. Siksipä olisikin ollut mukavaa päästä testaamaan omaa menoaa kisoissa, mutta korona sekoitti koko pakan! Onneksi nykyajan älylaitteet mahdollistavat virtuaalisen kisailun, ja kun veljeni hoksautti NUTS:n järjestämästä pääsiäisen virtuaalipolkujuoksusta, olin heti juonessa mukana. 

Oman kisasuoritukseni tein lauantai-iltana auringon vähitellen laskiessa. Kisaan en kevennellyt, eli lauantaipäivä meni raksalla erinäisissä hommissa ja vielä puoli kuuden aikaan söin pizzankin. Kisan startti oli 19.14 ja lähdinkin heti pitämään sopivaa vauhtia yllä. Heti alkuun oli luvassa raastavin nousu, nousumetrejä tuohon noin kilometrin matkalle tulee noin 80. Tämän jälkeen olikin mukavaa, paikoin lumisen jäistä ja paikoin aivan sulaa polkua. Parin kilsan jälkeen oli edessä alamäkivoittoisia kilometrejä ja kisan ainoa tasainen pätkä Karhujärven rannassa. Rannalta oli tiukka nousu, jossa oli pakko laittaa kävelyksi, mutta onneksi ylämäen jälkeen tulee aina alamäkeä. Sain rallatella helpompaa ja märempää osuutta kohti Majajärven rantaa, josta suunta oli kotiin, mäkien kautta, kuinkas muuten. Päivän raksahommat alkoivat tuntumaan jaloissa, mutta koitin siitä huolimatta painaltaa menemään, olinhan kuitenkin kisassa. Näätämäen päällä tiesin, että enää on helppoa alamäkeä ja lähes tasainen lisälenkki, joten annoin jalkojen vain rullata. Viimeisten satojen metrien aikana se kostautui ja lensin rähmälleni. Onneksi kukaan ei nähnyt! Maalissa tuuletin varmana voitostani ja lähdin tallustamaan kohti kotia. Kotona odotti onneksi lämmin sauna, jossa pääsin heti palautumaan. 

Kisan jälkeen kävin tarkastelemassa muiden kisasuorituksia ja analysoin omaani. Vaikka en voittanutkaan (vähemmän yllättäen), oli hauskaa katsoa millaisissa maastoissa kilpakumppanit olivat juosseet. Olen tyytyväinen omaan suoritukseeni, Vaarojen maratonin haparoivasta menosta on harpattu huomattavasti eteenpäin ja meno on melko varmaa niin ylä- kuin alamäissä. Kisa, olkoonkin virtuaalinen sellainen, laittoi kyllä yrittämään erilailla ja eipä tuolla metsässä olekaan tullut aiemmin tehtyä kovempaa treeniä. Kiitoksia NUTS:n poppoolle! Onneksi näitä virtuaalisia kisoja on tarjolla enemmänki tälle keväälle, joten eiköhän sitä kohta olla taas lappu rinnassa metsässä. 

Himos Winter Trail 18.1.20

Himoksen talvipolkujuoksusta on jo aikaa, mutta kaikkien kiireiden (mm. uusi työpaikka ja raksaprojekti) keskellä en ole ehtinyt kirjoittaa tästä tapahtumasta. Mutta nyt on mukava palata tuohon päivään, joka ei nyt niin talvinen ollut, mitä toivottiin. Harmillisesti talvipolut tulivat uudelleen todenteolla vasta viikkoa myöhemmin, joten kisa käytiin mutaisilla ja vetisillä poluilla. Alunperin olin ilmoittautunut pisimmälle 25km matkalle, mutta Vaarojen maratonilla loukattu polvi esti syksyn ja alkutalven mittaan pidemmät treenit juosten, joten tein viikkoa ennen ratkaisun ja siirryin lyhyempään 13km matkaan. Tämä oli ainoa fiksu ratkaisu, eikä polvi ottanut itseensä kisaamisesta!

Lähdin juoksemaan fiiliksen mukaan ja se fiilis oli hyvä. Vaarojen maratoniin verrattuna olo oli luottavainen sillä olin tehnyt lajin mukaista harjoittelua paljon enemmän. Vaaroja ennen ehdin juoksemaan poluilla minimaalisen vähän, joten esimerkiksi polkujuoksutekniikka oli aivan karsea ja olematon. Nyt loikin menemään varmoin askelin ja nautin siitä, kun pääsin etenemään itselleni vauhdikkaasti. Ylämäetkin hissuttelin juosten ylös, ainoat kävelyaskeleet otin alkupuolella ylämäessä kapealla polulla. Matkan edetessä huomasin, että pystyn pitämään vauhtia yllä ja meillä oli siinä hyvää tahtia etenevä porukka. Missään vaiheessa en vilkuillut kelloa tai sykettä, menin vaan kun oli kivaa. Jossain vaiheessa porukka harveni ja lopulta huomasin taivaltavani yksinään kohti viimeistä nousua ja sitä seuranutta mukavaa alamäkirallattelua. Loppu mentiinkin mökkien lomassa olevaa tietä pitkin maaliin. Maalissa olin todella iloinen onnistuneesta juoksusta, 13km matkaan kului aikaa 1.22 ja risat. Tapahtuma oli erittäin onnistuneesti järjestetty, harmillista, että talvi ei tänä ole tullut tavalliseen tapaan, joten ne mahtavat talvipolut jäi vielä kokematta. 

Ensi kesälle ei ole kalenteriin merkattu yhtään triathlonkisaa. Rakennusprojekti vie aikaa ja energiaa, enkä ehdi panostamaan kaikkiin kolmeen lajiin tarpeeksi. Sen sijaan, kuten huomata saattaa, en ole jäänyt lepäilemään ja laiskottelemaan. Jo pitkään haaveissani on ollut juosta NUTS Hetta-Pallaksen 58km polkujuoksu ja tälle tulevalle kesälle se on merkattuna kalenteriin. Kunnioituksen sekaisin tuntein olen lähdössä nauttimaan Lapin luonnosta tuolle mahtavalle reitille!

Vuosikymmen

Haluan käydä läpi menneen vuosikymmeneen liittyneitä tapahtumia ja hetkiä. Mennyt vuosikymmen sisälsi kasvua, muutoksia ja urheilua. Olkaapa hyvät!

2010:

Mies oli puolet vuodesta intissä ja itse olin kouluavustajana. Heinäkuussa menimme kihloihin! Heinäkuun viimeisenä päivänä kyseisenä vuonna aloin juoksemaan, vaikka inhosin juoksemista. Harrastin suunnistusta, mutta ylipainoa oli reilummin, joten juokseminen oli todella tympeää. Päätin kuitenkin, että nyt on aika tehdä muutos elämäntapoihin. Olimme juuri muuttaneet Ouluun omillemme, joten oli hyvä hetki hakea elämälle uusi suunta. Aloitin kyseisenä syksynä myös opiskelemaan Oulussa.

2011:

Paino oli pudonnut kevääseen mennessä reippaasti eikä ihmiset meinanneet tunnistaa minua. En kuitenkaan itse edes tajunnut muutosta. Suunnistuskesä oli edeltäjiään mainiompi; pärjäsin, sain podiumsijoituksia ja nautin. Syksyllä juoksin myös puolimaratonin Oulussa ajalla 1.50.13, tätä pidän melkoisena saavutuksena edelleen, sillä olinhan juossut vasta vuoden verran.

2012:

Ensimmäinen blogini sai alkunsa. Suunnistuksellisesti elin mainiota kautta. Pääsin SM-sprinteissä A-finaaliin! Olin kehittynyt ja kasvanut edelleen, ulkonäkö oli muuttunut ja aloin ensi kertaa tuntemaan, että olen myös muutakin kuin urheilevan veljeni kautta tunnettu henkilö. Juoksin myös cooperin testin, enkä ole sen jälkeen juossutkaan. Tulos oli mainio 2966m, joten voitte arvata harmittaako, ettei maaginen 3000m ylittynyt. Aloin treenaamaan kohti uutta kautta tavoitteellisesti ja näin jälkikäteen katson kunnioituksella niitä juoksumääriä. Toki siinä vaiheessa ei ollutkaan muita lajeja. Vuosi päättyi leikkaukseen, kun umpilisäkkeeni oli tulehtunut.

2013:

38 päivää olin sairaslomalla treeneistä, sillä leikkauksen jälkeen sain vielä lenssut ja kaikki kaupan päälle. Olin turhautunut, mutta aloin treenaamaan uudella tarmolla. Aloitin myös tankotanssin ja ostin polkupyörän. Suunnistuksellisesti kausi oli ylämäkiä ja alamäkiä. Kesän kohokohtana oli perinteisen Jukolan viestin lisäksi MM-kilpailut Vuokatissa. Oli mahtavaa käydä katsomassa maailmanluokan menoa! Suuntasimme kesälomalle Lappiin ja sinne jäi pala sydäntäni. Syksyllä aloitin käymään salilla ja tykästyin siihen touhuun. Jouluna valmistuin ammattiini.

2014:

Vuoteen sisältyi niin paljon tunteita, ettei tosikaan. Vuoteen mahtui lähipiirissä hautajaiset, valmistujaiset, ristiäiset, kihlajaiset sekä omat häät. Suunnistus roikkui mukana, mutta näin jälkeenpäin tarkasteltuna huomaan kuinka pitkään olin mennyt veitsen terällä. Toukokuussa juoksin Oulussa puolikkaan ajassa 1.46.16. Elokuussa menimme naimisiin ja lämmöllä muistelen juhliamme. Viihdyimme myös Lapissa rakennellen mökkiä. Lopulta tuli myös aika hellittää urheilussa; olin ajanut itseni alipalautumistilaan ja olin loppu. Aloin tarkastelemaan urheilua eri kantilta.

2015:

Urheilu muutti muotoaan elämässäni. Pidin kovasti pyöräilystä, jota oli tullut harrasteltua. Saimme kutsun Ii-ironmaniin, josta intautuneena menin uimakouluun. Toukokuussa 2015 osallistuin Ii-Ironmaniin ja annon lajille pikkusormen. Syksyllä osallistuin ensimmäiseen oikeaan triathlonkilpailuun eli Virpiniemi-triathloniin! Syksyllä aloitin myös TriBasen valmennustiimissä ja asetin itselleni tavotteita tulevaan kesään. Löysin taas urheilun innon!

2016:

Veljeni osallistui veteraanien hiihdon maailmanmestaruuskisoihin Vuokatissa ja sain toimia huoltajana. Helmikuussa muutimme töiden perässä Jyväskylään, joten vaihdoin triathlon- ja suunnistusseuraa. Treenasin uusissa maastoissa innoissani ja koin mäkien tuoman riemun ja ärsytyksen.  Jukolan viesti oli mainio kokemus, mutta ei huonommaksi jääneet Finntriathlonin Vierumäen tai Joroisten kisaviikonloputkaan. Heinäkuussa kävimme tehokkaan kesälomaviikon Lapissa. Syksyn päälle olin vähän väsähtänyt, mutta lepäilyn jälkeen osallistuin kuitenkin Jyväskylässä puolimaratonille ja tuloksena oli 1.37.49.

2017:

Talvi meni treenaillessa kaikkia lajeja sopivassa suhteessa ja hiihtelinkin aina välillä. Kevättä kohti mentiin mainiolla kunnon nousulla ja tiesin olevani ihan hyvässä kunnossa. Joroisten puolimatkalta tuloksena olikin ikäsarjani pronssisija, Turusta nappasin kultaa! Kisojen sujuessa niin mukavasti asetin seuraavalle kesälle tavoitteeni; Tallinnan täyden matkan kisa. Syksyn myötä lähdettiin siis treenaamaan hivenen eri metodeilla kohti seuraavaa kesää.

2018:

Kesään mahtui kisat supersprintistä täyteen matkaan ja menestystä tuli! Tuloksena matkoittain lyhimmästä pisimpään: kultaa, kultaa, kultaa, vitossija ja nelossija. Täyden matkan kisa oli mainio kruunu kauteen, nautin kisaamisesta ja etenkin juoksuosuudella mulla oli mukavaa! Kisojen jälkeen laskeuduimme Lapin maailmaan rentoutumaan. Syyskuussa makasinkin sitten sairaalassa ja olin kuukauden sairaslomalla, kun iski paha tulehdus kroppaan. Seuraavaan kauteen lähdettiinkin sitten pidemmän loman kautta rakentamaan kuntoa.

2019:

Kuntoa oli rakennettu pikku hiljaa. Olin päättänyt kisata yleisessä sarjassa tulevana kesänä, joten treenit olivat erilaisia. Olin kevätpuolen henkisesti todella väsynyt muista kuin treenillisistä syistä. Kisakausi meni vaihdellen ja menosta puuttui se tietty meininki. Tahkon puolimatka päätti kisakauden, onneksi se oli suhteellisen onnistunut ja nautinnollinen kisa. Tämän jälkeen hyppäsin vapaalle ja heitin kaikki velvollisuudet pois. Lapin lomalla nautin maastopyöräilystä ja polkujuoksusta. Syksyllä hyppäsin pois myös valmennustiimistä haikein mielin. Osallistuin Vaarojen maratonille 43km matkalle ja nautin siitä erilaisesta retkeilymielellä edetystä matkasta. Aloin haaveilemaan tulevasta.

2020:

Rakennamme kodin. Ota seurantaan Instagramista @vanhantilalle sekä blogista https://vanhantilalle.blogspot.com/ niin tiedät mitä ja miksi! Aion urheilla hyvällä mielellä, treenata sen verran kuin huvittaa ja ylittää itseni. Katsotaan sitten myöhemmin mistä kisoista sitä itsensä sitten löytääkään.