Keskiviikkona kävin taasen lääkärissä kontrollissa ja sain puhtaat paperit! Lääkäri tuumasi, kun tulin sisään: "nimestä muistin, että sä oot se triathlonisti". Lääkkeet olivat viimeinkin puraisseet kunnolla, joten sain lopettaa antibiootit.
Sairastaessa oli alkuun hankala myöntää, ettei jaksa. Sairaalassa esimerkiksi vaati todella paljon myöntää, etten jaksa kävellä, mennään pyörätuolilla. Pienenkin kävelyn jälkeen oli pakko käydä petiin lepäämään. Tuntui hullulta ajatella, että vain reilua kuukautta aiemmin olin suorittanut täyden matkan ja sitten sairaalasta kotiutuessa muutaman kilometrin kävelylenkki oli todella raskas.
Vähitellen aloin käymään maastopyörälenkeillä ja uimassa. Juokseminen tuntui pahimmalta, joten jätin juoksemista vähemmälle. Oli tärkeää aloittaa maltilla treeneihin paluu. Mieli virkistyi kummasti poluilla ajellessa ja ajatuksissa pyörähteli alkava uusi kausi. Kävin läpi menneen kauden onnistumisen hetkiä ja mietin kehityskohteita tulevalle kaudelle. Tavoitteet ovat selkeytyneet ja niitä kohti mennään. Palkintona menneestä kaudesta hommasin wattipolkimet, eli ensi kaudelta saadaan uutta dataa.
Nyt on kaksi viikkoa ohjelman mukaista treeniä takana. Ensimmäinen tehouinti oli järkyttävä, keräilin itteäni treenin jälkeen huolella vielä töissäkin. En sano, että mäkivedot juostenkaan olisivat olleet helpoimmasta päästä. Pyöräily on ollut helpointa työmatkapyöräilyn ansiosta. Takapakkia kuntoon toki tuli, mutta entistä vahvempana palataan takaisin! Kausi 2019, olen valmis ottamaan sinut ja haasteesi vastaan.
