Lähdin juoksemaan fiiliksen mukaan ja se fiilis oli hyvä. Vaarojen maratoniin verrattuna olo oli luottavainen sillä olin tehnyt lajin mukaista harjoittelua paljon enemmän. Vaaroja ennen ehdin juoksemaan poluilla minimaalisen vähän, joten esimerkiksi polkujuoksutekniikka oli aivan karsea ja olematon. Nyt loikin menemään varmoin askelin ja nautin siitä, kun pääsin etenemään itselleni vauhdikkaasti. Ylämäetkin hissuttelin juosten ylös, ainoat kävelyaskeleet otin alkupuolella ylämäessä kapealla polulla. Matkan edetessä huomasin, että pystyn pitämään vauhtia yllä ja meillä oli siinä hyvää tahtia etenevä porukka. Missään vaiheessa en vilkuillut kelloa tai sykettä, menin vaan kun oli kivaa. Jossain vaiheessa porukka harveni ja lopulta huomasin taivaltavani yksinään kohti viimeistä nousua ja sitä seuranutta mukavaa alamäkirallattelua. Loppu mentiinkin mökkien lomassa olevaa tietä pitkin maaliin. Maalissa olin todella iloinen onnistuneesta juoksusta, 13km matkaan kului aikaa 1.22 ja risat. Tapahtuma oli erittäin onnistuneesti järjestetty, harmillista, että talvi ei tänä ole tullut tavalliseen tapaan, joten ne mahtavat talvipolut jäi vielä kokematta.
Ensi kesälle ei ole kalenteriin merkattu yhtään triathlonkisaa. Rakennusprojekti vie aikaa ja energiaa, enkä ehdi panostamaan kaikkiin kolmeen lajiin tarpeeksi. Sen sijaan, kuten huomata saattaa, en ole jäänyt lepäilemään ja laiskottelemaan. Jo pitkään haaveissani on ollut juosta NUTS Hetta-Pallaksen 58km polkujuoksu ja tälle tulevalle kesälle se on merkattuna kalenteriin. Kunnioituksen sekaisin tuntein olen lähdössä nauttimaan Lapin luonnosta tuolle mahtavalle reitille!
