lauantai 29. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 ensimmäinen puolisko

Tammikuu:
Uin.
Pyöräilimme yhdessä töihin.

Hiihdin.
Helmikuu:

Kävimme lomalla Vaalan huudeilla.

Leireilin Kalajoella.

Kouluttauduin Tampereella.

Nautin maastopyöräilystä.
Maaliskuu:
Hiihdimme Teron kanssa.

Hiihdimme Tonin kanssa Neljän vuoren hiihdon.
Nautimme lomailusta Lapin keväthangilla.
Lapin taikaa.
 Huhtikuu:


Kävin katselemassa koiravauvoja.

Starttasimme maantiepyöräkauden (joka jatkuin ennen kuulumattoman mahtavana).

Verestin muistoja tehden keppihevosia.

 Toukokuu:

Ajoimme Helatorstain lenkin.
Ajoimme synttärilenkin ja lämmintä piisasi.

Uin märkkärillä harvinaisen aikaisin eikä ollut edes kylmä.

Teimme yhdistelmätreenin.

Kesäkuu:

Kävimme Turun seuduilla juhlimassa.

Voitin ikäsarjassani SM-kultaa sprintissä.

Vietin juhannuksen mökillä.

Osallistuin Suomen ensimmäiseen Ironman 70.3-tapahtumaan.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Testiviikko

Tallinnan kisasta on jo yli kolme kuukautta ja tähän väliin on mahtunut yhtä sun toista. Ylimenokauden jälkeinen pitkä sairausjakso verotti kuntoa reippaasti ja marraskuun lopun kuumetauti toi pientä takapakkia. Pääasiassa treenit ovat kuitenkin kulkeneet mukavasti ja meno on ollut nousujohteista. Tähän joulukuuhun olikin sitten ohjelmoitu niin juoksutestiä kuin pyörätestiäkin.


Viime keskiviikkona seuramme juoksuvuorolla oli mahdollista suorittaa SportsLabin järjestämä valojänistesti. Valojänistestissä hallissa rataa ympäri pomppii valot, joiden mukana on tarkoitus juosta ja suorittaa nousevavauhtisia ja -sykkeisiä tonnin vetoja. Ennen aloitusta ja vetojen välissä sekä lopussa napataan sormenpäästä laktaattinäytteet. Näiden avulla nuo viisaat sitten laskeskelee mulle kynnysvauhdit ja -sykkeet juoksuun. Testi sujui hyvin ja vauhdit tuntuivat mukavilta aina kahdelle viimeiselle tonnille asti. 4.17-vauhdissa jo vähän tuntui, sillä näitä kovempia juoksuja ei ollut alla mitenkään liian montaa. Viimeinen tonni oli 3.52-vauhtia ja siinä tuntui ihan pahalta. Olin ihan tyytyväinen testiini, vaikka tiesinkin heti alkuunsa, että ei suju samaan tapaan kuin olisin esim. kesällä toivonut.


Valojänistestin lisäksi joulukuun iloksi pääsin tekemään FTP-testin (FTP = Functional Threshold Power) eli selvittelin tehoalueita pyörätreeneihini. Testissä oli ohjelmoitu kivat lämmittelytkin sisätiloihin, mutta koska ennen testiä oli tultava töistä kotiinkin, sai kotimatkani toimia lämmittelynä. Haasteen toi vastasatanut lumi sekä auraamattomat tiet. Kotona vaihdoin vaatteita ja asettelin pyöräni telineeseen. En tiennyt yhtään mitä odottaa. Olin kyllä kuullut kauhukuvia katkeamisista sekä kamalasta rääkistä, joten asennoiduin kärsimään. Pyörän päällä otin vielä hetkisen reippaampaa pyörittelyä ja palauttelua, ennen kuin aloitin testin. Testissähän on tarkoituksena polkea 20min parasta mahdollista tehotasoa. No lähdin polkemaan jollain sopivan pahalta tuntuvalla teholla ja yritin pysytellä siinä parhaani mukaan. Päässä pyöri, että pitäisikö polkea kovempaa vai katkeanko täysin, jos poljen kovempaa. Stam1nan biisit soivat ja toivat sopivaa tempoa tuohon 20min polkemiseen. Hiki oli järjetön, silmiä kirveli, kun hikikarpalot valuivat. Loppupeleissä aika menikin nopeasti, ensimmäinen viisi minuuttia oli inhottava, samoin viimeinen viisi minuuttia. Testin jälkeen oli vähän tyhjä olo; tätäkö olin odottanut ja menikö se edes sinne päinkään hyvin.


Nyt on molemmista testeistä juteltu valmentajien kanssa. Juoksuun säädeltiin sykealueita pienesti, sillä isoja muutoksia ei ollut tullut aerobisessa ja anaerobisessa kynnyksessä. FTP-testin tuloksia vilkaistiin ja toteamus oli; kovempaa olisi pitänyt sykkeiden perusteella päästä. Seuraavan kuukauden tehotreeneihin sainkin toteutuswatit, joiden kanssa lähdetään etenemään. Kuukauden päästä nähdään päästäänkö sinne levelille, mille olisi tarkoitus.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Uusi tukijani

Kaupallinen yhteistyö Koulutettu hieroja Vilhuniemen kanssa.

Kuva: Heidi Vilhuniemi

Monilla ihmisillä on nykyään erinäisiä kiputiloja ja jumeja. Älypuhelinaika, tietokoneilla oleminen sekä yleensäkin työ kuormittavat ihmisiä ja etenkin niska-hartiaseutua. Urheilijoilla kuormittuminen on yleensä vielä laajempaa eli esimerkiksi triathlonissa niska-hartiaseudun lisäksi jalat ovat kovilla. Kun jumeja ilmaantuu, ihminen hakeutuu yleensä hierojalle. Monelle ihmiselle hieronta onkin paikka rentoutua hektisen arjen keskellä ja samalla vähentää stressitasoja sekä avata niitä jumiutuneita paikkoja, kertoi Heidi Vilhuniemi.

Mutta kuka on Heidi Vilhuniemi? Hän on koulutettu hieroja, nuori yrittäjä, Laukaan Leppävedellä. Kesäkuussa näin ilmoituksen, että kylällämme aloittaa uusi hieroja. Itselläni oli samaan aikaan etsinnässä hieroja, jonka kanssa natsaisi hyvin, joten varasin hänelle ajan. Jo ensimmäisellä kerralla huomasin lämpimän vastaanoton ja asiakaslähtöisen hierontasuunnitelman. Kävimme läpi ongelma-alueitani (joita oli muuten liikaa) ja teimme suunnitelman miten etenemme.


Kysyin Heidiltä viimeksi, miksi hän halusi alkaa hierojayrittäjäksi ja sain monia eri syitä. Yrittäjänä on vapaus siinä, että voi olla oman itsensä pomo ja päättää työajat. On mahdollisuus päättää miten paljon ja mihin aikaan tekee töitä. Työ on antoisaa, sillä useimmiten palautetta ja arvostusta työlleen saa heti. Heidi on myös saanut mallin yrittäjyyteen kotoaan, joten siksi olikin "helpompi" ottaa riski ja alkaa yrittäjäksi. Koska jollei yritä, ei saa.

Kesäkuun käyntini ei jäänyt ainoaksi. Tasaisin väliajoin varasin hieronnan, jotta voisin rentoutua ja ennen kaikkea palaututua urheilusuorituksia varten. Fyysisesti ja henkisesti hieronta on rentouttavaa, sillä juuri sillä hetkellä saat olla vain siinä paikallaan ja nauttia toisen ihmisen kosketuksesta. Huomasin löytäneeni itselleni mieluisan hierojan ja rohkaistuin kertomaan positiivisen palautteeni ääneen suoraan hänelle.