Testiviikko

Tallinnan kisasta on jo yli kolme kuukautta ja tähän väliin on mahtunut yhtä sun toista. Ylimenokauden jälkeinen pitkä sairausjakso verotti kuntoa reippaasti ja marraskuun lopun kuumetauti toi pientä takapakkia. Pääasiassa treenit ovat kuitenkin kulkeneet mukavasti ja meno on ollut nousujohteista. Tähän joulukuuhun olikin sitten ohjelmoitu niin juoksutestiä kuin pyörätestiäkin.

Viime keskiviikkona seuramme juoksuvuorolla oli mahdollista suorittaa SportsLabin järjestämä valojänistesti. Valojänistestissä hallissa rataa ympäri pomppii valot, joiden mukana on tarkoitus juosta ja suorittaa nousevavauhtisia ja -sykkeisiä tonnin vetoja. Ennen aloitusta ja vetojen välissä sekä lopussa napataan sormenpäästä laktaattinäytteet. Näiden avulla nuo viisaat sitten laskeskelee mulle kynnysvauhdit ja -sykkeet juoksuun. Testi sujui hyvin ja vauhdit tuntuivat mukavilta aina kahdelle viimeiselle tonnille asti. 4.17-vauhdissa jo vähän tuntui, sillä näitä kovempia juoksuja ei ollut alla mitenkään liian montaa. Viimeinen tonni oli 3.52-vauhtia ja siinä tuntui ihan pahalta. Olin ihan tyytyväinen testiini, vaikka tiesinkin heti alkuunsa, että ei suju samaan tapaan kuin olisin esim. kesällä toivonut.

Valojänistestin lisäksi joulukuun iloksi pääsin tekemään FTP-testin (FTP = Functional Threshold Power) eli selvittelin tehoalueita pyörätreeneihini. Testissä oli ohjelmoitu kivat lämmittelytkin sisätiloihin, mutta koska ennen testiä oli tultava töistä kotiinkin, sai kotimatkani toimia lämmittelynä. Haasteen toi vastasatanut lumi sekä auraamattomat tiet. Kotona vaihdoin vaatteita ja asettelin pyöräni telineeseen. En tiennyt yhtään mitä odottaa. Olin kyllä kuullut kauhukuvia katkeamisista sekä kamalasta rääkistä, joten asennoiduin kärsimään. Pyörän päällä otin vielä hetkisen reippaampaa pyörittelyä ja palauttelua, ennen kuin aloitin testin. Testissähän on tarkoituksena polkea 20min parasta mahdollista tehotasoa. No lähdin polkemaan jollain sopivan pahalta tuntuvalla teholla ja yritin pysytellä siinä parhaani mukaan. Päässä pyöri, että pitäisikö polkea kovempaa vai katkeanko täysin, jos poljen kovempaa. Stam1nan biisit soivat ja toivat sopivaa tempoa tuohon 20min polkemiseen. Hiki oli järjetön, silmiä kirveli, kun hikikarpalot valuivat. Loppupeleissä aika menikin nopeasti, ensimmäinen viisi minuuttia oli inhottava, samoin viimeinen viisi minuuttia. Testin jälkeen oli vähän tyhjä olo; tätäkö olin odottanut ja menikö se edes sinne päinkään hyvin.

Nyt on molemmista testeistä juteltu valmentajien kanssa. Juoksuun säädeltiin sykealueita pienesti, sillä isoja muutoksia ei ollut tullut aerobisessa ja anaerobisessa kynnyksessä. FTP-testin tuloksia vilkaistiin ja toteamus oli; kovempaa olisi pitänyt sykkeiden perusteella päästä. Seuraavan kuukauden tehotreeneihin sainkin toteutuswatit, joiden kanssa lähdetään etenemään. Kuukauden päästä nähdään päästäänkö sinne levelille, mille olisi tarkoitus.