2010:
Mies oli puolet vuodesta intissä ja itse olin kouluavustajana. Heinäkuussa menimme kihloihin! Heinäkuun viimeisenä päivänä kyseisenä vuonna aloin juoksemaan, vaikka inhosin juoksemista. Harrastin suunnistusta, mutta ylipainoa oli reilummin, joten juokseminen oli todella tympeää. Päätin kuitenkin, että nyt on aika tehdä muutos elämäntapoihin. Olimme juuri muuttaneet Ouluun omillemme, joten oli hyvä hetki hakea elämälle uusi suunta. Aloitin kyseisenä syksynä myös opiskelemaan Oulussa.
2011:
Paino oli pudonnut kevääseen mennessä reippaasti eikä ihmiset meinanneet tunnistaa minua. En kuitenkaan itse edes tajunnut muutosta. Suunnistuskesä oli edeltäjiään mainiompi; pärjäsin, sain podiumsijoituksia ja nautin. Syksyllä juoksin myös puolimaratonin Oulussa ajalla 1.50.13, tätä pidän melkoisena saavutuksena edelleen, sillä olinhan juossut vasta vuoden verran.
2012:
Ensimmäinen blogini sai alkunsa. Suunnistuksellisesti elin mainiota kautta. Pääsin SM-sprinteissä A-finaaliin! Olin kehittynyt ja kasvanut edelleen, ulkonäkö oli muuttunut ja aloin ensi kertaa tuntemaan, että olen myös muutakin kuin urheilevan veljeni kautta tunnettu henkilö. Juoksin myös cooperin testin, enkä ole sen jälkeen juossutkaan. Tulos oli mainio 2966m, joten voitte arvata harmittaako, ettei maaginen 3000m ylittynyt. Aloin treenaamaan kohti uutta kautta tavoitteellisesti ja näin jälkikäteen katson kunnioituksella niitä juoksumääriä. Toki siinä vaiheessa ei ollutkaan muita lajeja. Vuosi päättyi leikkaukseen, kun umpilisäkkeeni oli tulehtunut.
2013:
38 päivää olin sairaslomalla treeneistä, sillä leikkauksen jälkeen sain vielä lenssut ja kaikki kaupan päälle. Olin turhautunut, mutta aloin treenaamaan uudella tarmolla. Aloitin myös tankotanssin ja ostin polkupyörän. Suunnistuksellisesti kausi oli ylämäkiä ja alamäkiä. Kesän kohokohtana oli perinteisen Jukolan viestin lisäksi MM-kilpailut Vuokatissa. Oli mahtavaa käydä katsomassa maailmanluokan menoa! Suuntasimme kesälomalle Lappiin ja sinne jäi pala sydäntäni. Syksyllä aloitin käymään salilla ja tykästyin siihen touhuun. Jouluna valmistuin ammattiini.
2014:
Vuoteen sisältyi niin paljon tunteita, ettei tosikaan. Vuoteen mahtui lähipiirissä hautajaiset, valmistujaiset, ristiäiset, kihlajaiset sekä omat häät. Suunnistus roikkui mukana, mutta näin jälkeenpäin tarkasteltuna huomaan kuinka pitkään olin mennyt veitsen terällä. Toukokuussa juoksin Oulussa puolikkaan ajassa 1.46.16. Elokuussa menimme naimisiin ja lämmöllä muistelen juhliamme. Viihdyimme myös Lapissa rakennellen mökkiä. Lopulta tuli myös aika hellittää urheilussa; olin ajanut itseni alipalautumistilaan ja olin loppu. Aloin tarkastelemaan urheilua eri kantilta.
2015:
Urheilu muutti muotoaan elämässäni. Pidin kovasti pyöräilystä, jota oli tullut harrasteltua. Saimme kutsun Ii-ironmaniin, josta intautuneena menin uimakouluun. Toukokuussa 2015 osallistuin Ii-Ironmaniin ja annon lajille pikkusormen. Syksyllä osallistuin ensimmäiseen oikeaan triathlonkilpailuun eli Virpiniemi-triathloniin! Syksyllä aloitin myös TriBasen valmennustiimissä ja asetin itselleni tavotteita tulevaan kesään. Löysin taas urheilun innon!
2016:
Veljeni osallistui veteraanien hiihdon maailmanmestaruuskisoihin Vuokatissa ja sain toimia huoltajana. Helmikuussa muutimme töiden perässä Jyväskylään, joten vaihdoin triathlon- ja suunnistusseuraa. Treenasin uusissa maastoissa innoissani ja koin mäkien tuoman riemun ja ärsytyksen. Jukolan viesti oli mainio kokemus, mutta ei huonommaksi jääneet Finntriathlonin Vierumäen tai Joroisten kisaviikonloputkaan. Heinäkuussa kävimme tehokkaan kesälomaviikon Lapissa. Syksyn päälle olin vähän väsähtänyt, mutta lepäilyn jälkeen osallistuin kuitenkin Jyväskylässä puolimaratonille ja tuloksena oli 1.37.49.
2017:
Talvi meni treenaillessa kaikkia lajeja sopivassa suhteessa ja hiihtelinkin aina välillä. Kevättä kohti mentiin mainiolla kunnon nousulla ja tiesin olevani ihan hyvässä kunnossa. Joroisten puolimatkalta tuloksena olikin ikäsarjani pronssisija, Turusta nappasin kultaa! Kisojen sujuessa niin mukavasti asetin seuraavalle kesälle tavoitteeni; Tallinnan täyden matkan kisa. Syksyn myötä lähdettiin siis treenaamaan hivenen eri metodeilla kohti seuraavaa kesää.
2018:
Kesään mahtui kisat supersprintistä täyteen matkaan ja menestystä tuli! Tuloksena matkoittain lyhimmästä pisimpään: kultaa, kultaa, kultaa, vitossija ja nelossija. Täyden matkan kisa oli mainio kruunu kauteen, nautin kisaamisesta ja etenkin juoksuosuudella mulla oli mukavaa! Kisojen jälkeen laskeuduimme Lapin maailmaan rentoutumaan. Syyskuussa makasinkin sitten sairaalassa ja olin kuukauden sairaslomalla, kun iski paha tulehdus kroppaan. Seuraavaan kauteen lähdettiinkin sitten pidemmän loman kautta rakentamaan kuntoa.
2019:
Kuntoa oli rakennettu pikku hiljaa. Olin päättänyt kisata yleisessä sarjassa tulevana kesänä, joten treenit olivat erilaisia. Olin kevätpuolen henkisesti todella väsynyt muista kuin treenillisistä syistä. Kisakausi meni vaihdellen ja menosta puuttui se tietty meininki. Tahkon puolimatka päätti kisakauden, onneksi se oli suhteellisen onnistunut ja nautinnollinen kisa. Tämän jälkeen hyppäsin vapaalle ja heitin kaikki velvollisuudet pois. Lapin lomalla nautin maastopyöräilystä ja polkujuoksusta. Syksyllä hyppäsin pois myös valmennustiimistä haikein mielin. Osallistuin Vaarojen maratonille 43km matkalle ja nautin siitä erilaisesta retkeilymielellä edetystä matkasta. Aloin haaveilemaan tulevasta.
2020:
Rakennamme kodin. Ota seurantaan Instagramista @vanhantilalle sekä blogista https://vanhantilalle.blogspot.com/ niin tiedät mitä ja miksi! Aion urheilla hyvällä mielellä, treenata sen verran kuin huvittaa ja ylittää itseni. Katsotaan sitten myöhemmin mistä kisoista sitä itsensä sitten löytääkään.
2013:
38 päivää olin sairaslomalla treeneistä, sillä leikkauksen jälkeen sain vielä lenssut ja kaikki kaupan päälle. Olin turhautunut, mutta aloin treenaamaan uudella tarmolla. Aloitin myös tankotanssin ja ostin polkupyörän. Suunnistuksellisesti kausi oli ylämäkiä ja alamäkiä. Kesän kohokohtana oli perinteisen Jukolan viestin lisäksi MM-kilpailut Vuokatissa. Oli mahtavaa käydä katsomassa maailmanluokan menoa! Suuntasimme kesälomalle Lappiin ja sinne jäi pala sydäntäni. Syksyllä aloitin käymään salilla ja tykästyin siihen touhuun. Jouluna valmistuin ammattiini.
2014:
Vuoteen sisältyi niin paljon tunteita, ettei tosikaan. Vuoteen mahtui lähipiirissä hautajaiset, valmistujaiset, ristiäiset, kihlajaiset sekä omat häät. Suunnistus roikkui mukana, mutta näin jälkeenpäin tarkasteltuna huomaan kuinka pitkään olin mennyt veitsen terällä. Toukokuussa juoksin Oulussa puolikkaan ajassa 1.46.16. Elokuussa menimme naimisiin ja lämmöllä muistelen juhliamme. Viihdyimme myös Lapissa rakennellen mökkiä. Lopulta tuli myös aika hellittää urheilussa; olin ajanut itseni alipalautumistilaan ja olin loppu. Aloin tarkastelemaan urheilua eri kantilta.
2015:
Urheilu muutti muotoaan elämässäni. Pidin kovasti pyöräilystä, jota oli tullut harrasteltua. Saimme kutsun Ii-ironmaniin, josta intautuneena menin uimakouluun. Toukokuussa 2015 osallistuin Ii-Ironmaniin ja annon lajille pikkusormen. Syksyllä osallistuin ensimmäiseen oikeaan triathlonkilpailuun eli Virpiniemi-triathloniin! Syksyllä aloitin myös TriBasen valmennustiimissä ja asetin itselleni tavotteita tulevaan kesään. Löysin taas urheilun innon!
2016:
Veljeni osallistui veteraanien hiihdon maailmanmestaruuskisoihin Vuokatissa ja sain toimia huoltajana. Helmikuussa muutimme töiden perässä Jyväskylään, joten vaihdoin triathlon- ja suunnistusseuraa. Treenasin uusissa maastoissa innoissani ja koin mäkien tuoman riemun ja ärsytyksen. Jukolan viesti oli mainio kokemus, mutta ei huonommaksi jääneet Finntriathlonin Vierumäen tai Joroisten kisaviikonloputkaan. Heinäkuussa kävimme tehokkaan kesälomaviikon Lapissa. Syksyn päälle olin vähän väsähtänyt, mutta lepäilyn jälkeen osallistuin kuitenkin Jyväskylässä puolimaratonille ja tuloksena oli 1.37.49.
2017:
Talvi meni treenaillessa kaikkia lajeja sopivassa suhteessa ja hiihtelinkin aina välillä. Kevättä kohti mentiin mainiolla kunnon nousulla ja tiesin olevani ihan hyvässä kunnossa. Joroisten puolimatkalta tuloksena olikin ikäsarjani pronssisija, Turusta nappasin kultaa! Kisojen sujuessa niin mukavasti asetin seuraavalle kesälle tavoitteeni; Tallinnan täyden matkan kisa. Syksyn myötä lähdettiin siis treenaamaan hivenen eri metodeilla kohti seuraavaa kesää.
2018:
Kesään mahtui kisat supersprintistä täyteen matkaan ja menestystä tuli! Tuloksena matkoittain lyhimmästä pisimpään: kultaa, kultaa, kultaa, vitossija ja nelossija. Täyden matkan kisa oli mainio kruunu kauteen, nautin kisaamisesta ja etenkin juoksuosuudella mulla oli mukavaa! Kisojen jälkeen laskeuduimme Lapin maailmaan rentoutumaan. Syyskuussa makasinkin sitten sairaalassa ja olin kuukauden sairaslomalla, kun iski paha tulehdus kroppaan. Seuraavaan kauteen lähdettiinkin sitten pidemmän loman kautta rakentamaan kuntoa.
2019:
Kuntoa oli rakennettu pikku hiljaa. Olin päättänyt kisata yleisessä sarjassa tulevana kesänä, joten treenit olivat erilaisia. Olin kevätpuolen henkisesti todella väsynyt muista kuin treenillisistä syistä. Kisakausi meni vaihdellen ja menosta puuttui se tietty meininki. Tahkon puolimatka päätti kisakauden, onneksi se oli suhteellisen onnistunut ja nautinnollinen kisa. Tämän jälkeen hyppäsin vapaalle ja heitin kaikki velvollisuudet pois. Lapin lomalla nautin maastopyöräilystä ja polkujuoksusta. Syksyllä hyppäsin pois myös valmennustiimistä haikein mielin. Osallistuin Vaarojen maratonille 43km matkalle ja nautin siitä erilaisesta retkeilymielellä edetystä matkasta. Aloin haaveilemaan tulevasta.
2020:
Rakennamme kodin. Ota seurantaan Instagramista @vanhantilalle sekä blogista https://vanhantilalle.blogspot.com/ niin tiedät mitä ja miksi! Aion urheilla hyvällä mielellä, treenata sen verran kuin huvittaa ja ylittää itseni. Katsotaan sitten myöhemmin mistä kisoista sitä itsensä sitten löytääkään.
