Treeniä, treeniä ja vähän hemmottelua

Viime viikon kohokohta taisi olla tiistain juoksulenkki. Meillä oli sovittuna Oulun päädyn tiimin kesken yhteistreenit. Aikamme valmentajan kanssa odoteltua, totesimme, että eipä muut tainneet uskaltautua tähän tympeän tihkuiseen keliin. Niinpä lähdimme kaksin lenkille. Oli mahtavaa, kun sai yksityistreenin, sain kysellä kaikkia asioita, joita mieleen tuli treeneihin ja treenaamiseen liittyen. Treeni hujahti kuin huomaamattaan, alkuverkat venähti vähän pitkiksi, niiden jälkeen tehtiin kentällä vetoja nurkasta nurkkaan ja pitkät sivut palauteltiin, tätä 10 minuutin ajan.

 Viime viikolla päättyi myös ulkopyöräkausi maantiefillarilla. Sen verran reippaasti on tiellä sekä hiekkaa (eipä pääse mummot kaatumaan) että lehtiä, ettei kyllä enää tarvitse lähteä Pikku-Cännärillä liukastelemaan. Niinpä takarengas vaihtui siniseen versioon ja pyöräilytaikoja tehdäänkin nyt sitten sisällä. Ostin syksyn päälle Tacxin Blue Matic Pro trainerin, jotta talvella ei tarvitse lopettaa harjoittelua, vaan tuntuma oikeaan ajoasentoon jne pysyy. Yhden kerran oon nyt testannut tota ja voin sanoa, että vaatiihan toi motivaatiota. Onneksi on keksitty telkkariohjelmat ja leffat, saatan katsoa jos jonkin ohjelman polkiessani. 

Mies on ollut flunssassa ja vähän se yritti mullekkin uudelleen tulla. Mutta nyt vaikuttaisi, ettei päälle iskenyt, kun hellitin heti treenaamisen, kun tuntui vähän kurkku karhealta. Eilen kävinkin ystävän kanssa kaupungilla hemmottelushoppailuilla ja rentoutumassa. Mukavaa jutella ja ihmetellä yhdessä millaiset vaatteet taas onkaan tulossa muotiin. Tulipa sitä viimein löydettyä mukavat farkut. Kun tätä ikää tulee lisää, alkaa sitä vaatimaan enemmän vaatteeltaan. Jospa sitä pikku hiljaa uudistaisi koko vaatekaapin sisältöä "aikuisempaan" suuntaan.

Raastavaa hauskuutta

Eilen oli yhdistelmäharjoituksessa pyöräosuudella vetoja tietyllä alueilla, kuten aerobisella kynnyksellä tai anaerobisen kynnyksen tuntumassa. Nämä kynnyksethän kävin testauttamassa viime tiistaina, mutta siitä myöhemmin lisää. Eilisessä treenissä ajatuksissa pyöri, että en mää pysty polkeen niin kovaa, että mun syke nousis niin korkeelle. Aerobisella kynnyksellä meno sujui vielä, mutta kun siitä piti pistää pykälää kovempaa niin ajattelin, että en mä pysty. Musta tuntui, että mä en vaan saa sitä sykettä nousemaan tasasella. Sitten ajattelin, että oisko vika kumminkin siinä, että tässä kohdassa hypätään pois sieltä mukavuusalueelta, pois sieltä missä meno on vielä helpompaa ja jossa voisi polkea vaikka maailman tappiin asti. Niinpä kokeilin häipyä pois mukavuusalueelta; ei ollut hauskaa, jalkoihin sattui, koko ajan sai tehdä töitä, ettei sykkeet putoa jne. Tätähän se harjoittelu on, välillä pitää poistua mukavasta ja helposta, jotta voi kehittyä entistä paremmaksi. Haastavaksi sen tekee tuo oma mieli, joka huijaa pysymään siellä helpolla alueella, mieli, joka pyrkii välttämään sitä epämukavaa tunnetta.

Rapakeleillä pyöräkin kaipaa suihkua!

Tästä onkin hyvä vetää aasinsiltaa niihin testeihin. Testi suoritettiin polkupyöräergometrillä, aloitustehoksi mulle valittiin 40W, jota nostettiin aina kahden minuutin välein 20W:lla. Jokaisen kaksminuuttisen jälkeen sormenpäästä napattiin laktaattinäyte. Nimenomaankin tässä testissä näkyi tuo mun mukavuusalue, jossa tehoa lisättiin, mutta jossa sykkeelle ei tapahtunutkaan oikeastaan mitään. Testin perusteella pyöräilyn aerobiseksi kynnykseksi 153bpm, jossa tehot oli 140W. Anaerobinen kynnys löytyi 172bpm, jossa teho oli 180W. Maksimisykkeeksi saatiin 195, tässä vaiheessa teho oli 247W. Testi oli raastavaa, alku oli helppoa, mutta aerobisen kynnyksen ylityksen jälkeen alkoikin jo tuntumaan. Lopussa jaksoin muiden kannustuksen avulla vähän vielä pidemmälle.

Ristiäistarjoiluja.

Eilen oli kummipojan ristiäiset, itse olin tehnyt täytekakun, voileipäkakkuja sekä leivoksia. Eli yksi harrastukseni on leipominen, sen vastapainona saakin sitten urheilla. Illalla kävin kaveripariskunnalla saunomassa ja jatkettiin iltaa vielä kaupungillekkin. Vähän huvia treenaamisen vastapainoksi.

Virpiniemen maastomaraton

Lauantaina oli vuorossa Virpiniemessä maastomaratonilla varttimaraton eli kymppi ja risat. En oo tainnutkaan ennen juosta tuollasta matkaa, mutta nyt en halunnut lähteä pidemmälle matkalle, joten valitsin raastavan varttimaran. Aamulla heräsin kymmenen(!) tunnin unien jälkeen kellon soittoon ja nousin syömään puuroaamiaisen. Ysin jälkeen lähdin polkemaan kohti Virpiniemeä, keli oli melkoisen vilpoinen. Syksy on todellakin saapunut. Onneksi aurinko paisteli ja oli leppoinen polkea.

Virpassa hain numeron ja menin vaihtamaan juoksukamoja päälle. Virittelin musat korville ja kävin vähän hölkkäämässä vielä verryttelyksi. Lähtö tulikin melko nopeasti, joten ei muuta kuin viivalle ja menoksi. Eka kilsa meni hivenen liian reippaasti, sillä en oo juossut tosiaan kovempaa aikoihin. Hiljensin hivenen tahtia, suurin piirtein 5min/km oli tarkoituksena edetä, joka toteutui lopulta hyvin, sillä keskari oli 5.04min/km. Huomasi kyllä, että ei oo tullut juostua kovempaa noin pitkästi, liekkö sitten Virpiniemen triathlonin. Loppumatkalla tuntui, että sai jostain lisää virtaa ja sain vielä vähän kiristettyä vauhtiani, josta oon tyytyväinen. Maalissa olin väsynyt, mutta olihan se kivaa vetää kerranki kymppi.

Ryytynyt juoksija. :D

Kotimatkalle lähdin ruokailun kautta ja lähdin polkemaan kevyesti kotia. Olipa urheilullinen päivä, joka jatkui mukavissa merkeissä. Iltapäivällä nimittäin alkoi Donnien kauden päättäjäiset. Kävimme Pilvijoogassa, jossa siis joogailtiin katossa roikkuvien lakanoiden avulla. Yllätyin, kuinka rankkaa ja mukavaa tuo olikaan. Vois käydä uudelleenkin. Siitä jatkoimme Kiipeilykeskukselle, jossa meillä oli herkullinen ruokailu, saunaa ja paljuilua, sekä muihin seuralaisiin tutustumista. Itselle oli mukavaa, kun sai viimein nimiäkin kasvoille, sillä oon vasta keväällä liittynyt joukkoon. Sunnuntai ja maanantai onkin pyhitetty lepäämiselle. Tästä alkoi muutenkin kevyt viikko, jossa voikin keräillä voimia ensi viikon erikoisuuteen. Siitä lisää myöhemmin.

Ihanan syksyinen kotikaupunkini Oulu.

Urheilun nautinto

Olen nyt kuukauden ajan saanut nauttia tavoitteellisesta treenaamisesta ohjelmalla, joka on tehty minulle. Ensi ajatukset ohjelmasta oli, että en ikinä tuu selviimään noista treeneistä. Mutta sitten nousi esiin se motivaatio; jos teen noita harjotteita tunnollisesti (etenkin uintia!), voin saavuttaa tavoitteeni. Uintiharjoitteita olenkin joutunut lyhentelemään, mutta huomaan, että oikeastaan joka kerta kehityn edelleen. Lättärien hankkiminen on kyllä ollut ykkösjuttu, käsiin on tullut voimaa ja tekniikka on parantunut.

Pyöräily on ollut mukavaa silloin kun kelit ovat olleet mukavat. Kyllä sitä tuli mietittyä, että mikä ihme ajaa ihmisen vesisateeseen palelemaan. Mutta nyt kun mukavan leppoisat ilmat ovat suosineet, niin eipä ole tullut tarvetta vaihtaa trainerin ulkokumea paikalleen. Traineri onkin ollut toinen tärkeä hankinta tälle talvelle. Eipä tarvitse miettiä, miten treenaa, jos on pakkasia tai todella tympeitä kelejä.

Vähän se väriä kaipailisi, katsotaan, mitä keksitään. ;)

Olen niin onnellinen, kun jalka viimein kestää oikeasti! Treenimäärät ovat lisääntyneet ja juoksuakin on ohjelmassa mukana. Ensin jännitin, että miten jalka kestää treenaamisen, mutta eihän se tuumannutkaan mitään. Kannatti vaan siis kesän ajan pitää taukoa ylimääräisestä juoksemisesta, vaikka se toki aiheuttikin sen, etten päässyt nauttimaan suunnistuksista. Lauantaina olisikin tarkoituksena startata Virpiniemen maastomaratonin varttimaratonilla (10.5km). Ajatuksena olisi tehdä yhdistelmätreeni, jossa poljen Virpiniemeen, juoksen siellä ja sitten poljen kotia. Pientä soveltamista siis viralliseen treeniini.

Iloinen Peppi Pitkätossu elokuisella reissullaan Lapin tuntureilla. Ikävä tuonne <3

Nyt olen kiitollinen, kun saan treenata terveenä (kopkop) ilman vaivoja. Odotan innolla päivittäisiä treenejäni ja koitan nauttia niistä jokaisesta. Pitkien lenkkien aikana käyn mielessäni läpi tulevia tavoitteitani, haaveitani ja unelmiani. Mielikuvaharjoittelut ovat siis myös tärkeä osa treenejäni. Mottonani on: Wish it, dream it, do it.