Triathlonkausi 2017

On aika tehdä välitilinpäätös kuluneesta triathlonkaudesta. Kausihan alkoi lokakuussa 2016 tutulla kaavalla Tribasen ohjelman mukaan. Peekoota peekoon perään, taishan sinne vähän kovempaakin treeniä mahtua. Trainerilla pyöräily oli tylsintä, joten ilolla olin tekemässä kevyemmät pyörät maasturilla ympäriinsä tai lumien tultua hiihtäen. Kovemmat pyörätreenit toki trainerilla sitten. Tammikuussa osallistuin syntymäkonnuillani hiihdon Maakuntaviestiin, oli huisia päästä tykittämään kovaa ja muistelemaan menneitä, etenkin sitä kun 5 kilsan hiihtokisa oli muka kamalan pitkä. Osallistuin myös Neljän Vuoren Hiihtoon lyhyemmälle matkalle, sekin oli mukava reissu ja vaihtelua treeneihin.

Kevätaurinko Lapissa.

Keväällä osallistuin myös ihmiskokeeseen voimaharjoittelun vaikutuksista loppukirikyyyn. Sieltä sain kipinää salitreeneihin, sillä tulokset olivat hyviä, kirikyky parani samalla kun sain kaivattua voimaa jalkoihini. Treeneissä huomasin, että kulkee hyvin ja kevyemmin kuin ennen, toki painoakin oli pudonnut jokunen kilo. Toukokuussa osallistuin Höyryajoihin, 85 kilsan maantieajoon, ollen siellä toinen. Oli hauskaa ajella pyörällä kovempaa kauniilla reitillä, ehdottomasti ohjelmassa ensi keväänäkin jos kisa järjestetään!

Triathlonstartteja kertyi yhteensä viisi, kolme perusmatkaa ja kaks puolimatkaa. Yhdessä kisassa viidestä kaikki meni nappiin, se kisa oli onneksi se kesän päätavoite, joten hyvä niin. Muissa jäi vähän hampaankoloon, mutta seuraavaksi plussat ja miinukset kisoista.

Tuusulanjärvi, perusmatka lyhennetyllä uinnilla:
+mukava reitti, hyvät järjestelyt
+mainio juoksu
+keliolosuhteisiin nähden hyvä uinti

-pyöräily, en saanut annettua parasta

Vierumäki, perusmatka:
+uinti
+juoksu
+laadukas järjestely

-pyöräily, huono suoritus

Joroinen, puolimatka:
+laadukas järjestely
+uinti
+pyöräily
+juoksu
+mieli
+tankkaus ja kisanaikainen energia
+SM-pronssi

Turku, puolimatka:
+hieno kosajärjestely
+vahva uinti
+vahva pyöräily

-paska juoksu
-kisan aikainen tankkaus meni pieleen

Vaasa, perusmatka lyhennetyllä uinnilla:
+uinti, pää pysyi kasassa siinä aallokossa
+tasainen kokonaisuus
+pyöräily ihan ok uudella pyörällä

-tuuli, rentous uupui

Kokonaisuudessa jäätiin plussan puolelle, vaikka aina löysinkin parannettavaa. Tiedän mitkä ovat heikkouksiani, olen löytänyt vahvuuteni. Nyt talven pimeiden tuntien aikana niitä kaikkia vahvistetaan, jotta ensi kesänä ollaan entistä vahvempia! En ole vielä oikeastaan antanut sijaa ajatukselle täydestä matkasta. Luen vain eteeni tulevia nuotteja, kuuntelen kroppaani ja mieltäni sekä annan parhaani treeneissä. Katsotaan mihin se johtaa.

Syksyistä kauneutta Keskipohjanmaalla.

Mieliharjoittelu

Urheilijalle fyysinen harjoittelu on erityisen tärkeää, mutta myös henkinen valmentautuminen korostuu. Täyden matkan triathlon kestää helposti kellonympäryksen, joten päässä ehtii juosta varmana sata ja yksi asiaa. Omakohtaisia kokemuksiahan toki ei täpäristä ole, mutta ainakin puolimatkojen kokemuksella tiedän miten monta ajatusta päässä ehtiikään pyörähtää. Siksi onkin tärkeää keskittyä fyysisen harjoittelun lisäksi myös mielen harjoituksiin. Kirjastosta käteeni tarttuikin tuollainen Mieliharjoittelu -kirja ja töissä samaan syssyyn osui mahdollisuus osallistua mindfulness-harjoituksiin, joten ei muuta kuin kokeilemaan ja treenaamaan.

Itsehän olen sellainen, että teen paljonkin mielikuvaharjotteita, opin jo suunnistusaikana tekemään näitä, mutta nyt myös triathlonin myötä on tullut elettyä mielikuvissakin paljon. Ei ole tavatonta, että tehdessäni kovempaa treeniä, olen mielikuvissani suorittamassa kyseistä osuutta tärkeässä kisassani. Olin monia monituisia kertoja käynyt mielessäni läpi, kuinka uin, pyöräilen ja juoksen Joroisilla alle viiteen tuntiin ja saavutan mitalin. Olin käynyt mielessäni jo niissä tilanteissa, joissa saattaisi tulla hankaluuksia, olin miettinyt kuinka ne haasteet ylitetään. Kävin pitkin vuotta läpi haastavimmaksi kokemaani, eli uintiosuutta. Altaassa ja järvessä hain tietoisesti rentoutta menooni ja pyrin hakeutumaan niihin pelottavampiinkin tilanteision eli hässäkkään, aallokkoon ja ahtaaseen tilaan. Opettelin rentoutumaan ennen kisaa, jotta uinti lähtisi rullaamaan mukavasti. Koko kesän koin mainioita uinteja kisoissa, joten jotain on tehty oikein.

Kun kahta viikkoa aiemmin Vierumäellä pyörä ei kulkenut, oli iso syy pääni sisällä. Mieleeni iskostui vähän väliä ajatus, että kaadun ja loukkaannun. En tiedä mistä moinen ajatus edes silloin on tullut, mutta kun kisan jälkeen tiedostin sen, missä mättää, keskityin poistamaan negatiiviset ajatukset. Kahden viikon aikana keskityin hakemaan pyöräilyyn positiivisia ajatuksia, keskityin olemaan pyöräilyssä tietoisesti läsnä, jotta ajatukset eivät pääsisi karkaamaan pelottaviin asioihin. Joroisilla en päästänyt ajatuksiani karkaamaan, vaan keskityin pelkkään kisaan ja tuloksena oli mahtava pyöräily. Juostessa mielessäni oli kirkkaana tavoitteeni mitalista ja myös heikkona hetkenä kisan loppupuolella kuvittelin itseni sinne palkintopallille.

Mielellä ja mielessä pyörivillä asioilla on siis paljon merkitystä ja mielikuvilla voi vaikuttaa paljon asioihin. Jos mietit, että en mä pysty tohon, en mä kykene niin todennäköisempää onkin, että et pysty siihen. Positiivisilla ajatuksilla pääsee pidemmälle ja ainakin kisoja ajatellen mindfulness-harjoitteet ovat tulleet jäädäkseen. Tiedän, että 3.8km uintia, 180km pyöräilyä ja maraton ovat fyysisesti vaativia, mutta henkistä kanttia koetellaan.

Älä sano ei koskaan

Koskaan ei saa sanoa ei koskaan. Kun kaksi vuotta sitten olin ensimmäisen virallisen starttini perusmatkalla tehnyt, sanoin, että en mää kuitenkaan koskaan täydelle matkalle lähde, se on ihan hullu matka. Aikaa kului, kunto kasvoi ja lajin viehätys iski syvemmälle. Viime talvena jo mietiskelin mielissäni, että jos kuitenkin se täyden matkan kisa joskus. Kesään aikana tunne vain vahvistui, kun puolimatkan kisat sujuivat ja henkinen kantti on kasvanut. Maanantaina ilmottauduin useiden muiden joukossa kisaamaan Tallinaan Ironmanin kisaan! Eli eipä tarvi miettiä miksi sinne altaalle raahautuu kuudeksi aamulla, miksi sitä coretreeniä tehdään, miksi aina on nälkä, miksi netflix tulee tutuksi trainerin päällä polkiessa sekä useat muut miksi kysymykset joita varmana nousee esiin. Maaliviiva häämöttää elokuun 2018 alussa Tallinnassa, mutta onneksi sitä ennen on luvassa hupaisia treenitunteja ja kisoja! Matkani kohti ensimmäistä täyttä matkaa on startannut. Pysykää kuulolla instassa: @_hansuh tai #hansunsporttinen elämä sekä tietenkin täällä blogissa!

Vaasan perusmatka 20.8.

Kausi pistettiin triathlonin osalta pakettiin sunnuntaina Vaasan Sun City triathlonissa perusmatkalla. Matkalla Turkuunhan kävimme Oulussa katsastamassa mikä olisi oikea koko Specialized Shivistä, lähinnä makustelumielessä oli siis tarkoitus käydä ja kysellä hintoja. Noh, harvemminhan tuollainen onnistuu, varsinkin kun sattui sopivan kokoinen vähän käytetty olemaan edullisesti kaupan ja kun sitä käy koeajamassa. No matkaanhan se lähti, mutta Turun kisan suoritin tutulla ja turvallisella maantiefillarillani, mutta Vaasassa alle pääsi Shivi.

Sunnuntai valkeni kauniina, mutta tuulisena. Ja en puhu pikku puhurista, vaan kunnon tuulesta, joten lievästi hirvitti uinti ja pyöräily. Mieleen tulvahteli muistoja vuoden takaisesta Kuopion kisasta, jossa paniikki iski kesken aallokkoisen uinnin. Uudella pyörällä ajokin jännitti, sillä alla ei ollut vielä liian montaa kilsaa eikä varsinkaan kauhean tuulisella kelillä ajoa. Pyrin karistamaan ajatukset muualle ja keskittymään vain kisaan, olinhan vuoden takaista huomattavasti vahvempi.

Uinti 16.58

Verryttely meressä sujui kohtalaisesti. Aallot oliva isoja ja alkuun oli haastavaa tottua aaltoihin. Myrskyisän tuulen vuoksi uinti lyhennettiin 750m, ei haitannut. Lähdin aika edestä ja vasemmalta reunalta, rauhallinen lähtö ja heti vaan rytmistä kiinni. Ekat kunnon aallot ja hengitys tiheni, joku pyrkii kylkeen ja joku jalkoihin, paniikkia oli takaraivossa jo tulossa. Pieni hetki rintauintia ja matka jatkui, tipautin peikon kyydistä. Eka suora oli haastava, mutta kun rytmiin pääsi, niin uinti oli itseasiassa mukavaa. Takasuoralla saikin kellutella myötäaallokossa menemään mukavasti, tuntui että ohittelinkin joitakin. Loppusuoran sivulla näin edessä kauempana porukkaa, mutta kiinni en saanut, perässä ei sitten heti ollutkaan ketään. Uinti sujui ilman isompia ongelmia lopulta, toinenkim kiekka olisi mennyt, tokihan viime viikon kisa painoi vähän käsissä.

T1 1.23

Nousu vedestä, äitin ja isän kannustus kuului, hyvä, huomasivat, että oon päässy rantaan, kamoja pois päältä matkalla pyörälle. Jalkojen kuivaus, sukat jalkaan, kypärä päähän, numero selkään ja menoksi. Nyt pyörän selkään menokin onnistui.

Pyöräily 1.13.06

Alkuun tuntui, että ei tule mitään. Vauhti tuntui matelulta, en uskaltanut laskeutua aeroasentoon ja mietin, että tuleepa pitkä reissu. Tuuli puhalteli sieltä sun täältä, mutta uskalsin asettautua aeroasentoinkin vähitellen. Pahimmissa paikoissa oli menomatkalla pakko nousta ylös, kun pyörä vei naista eikä toisin päin. Käännytyspaikalla helpotti, myötätuuleen olikin kiva lasketella kovalla vauhdilla, nyt tunsin sen pyöräilyn helppouden. Loppumatka olikin helppoa menoa, piti vaan sarvista kii ja paino menemään. Toki tie oli paikoin melko karseassa kunnossa, mutta onneksi viikolla tuli ajettua vieläkin huonommalla asfaltilla. 35km kohdalla alkoi harmittamaan, kun tääkin hupi olisi kohta ohi, oisin voinut jatkaa pidempäänkin. Tosin pienoinen Turussakin ilmennyt ongelma, geelit eivät imeytyneet, vaivasi taas. Samoilla tutuilla menin, mutta ongelma ilmeni taas silti.

T2 0.38

Sulava laskeutuminen pyörältä, nopea hipsiminen omalle paikalle, kypärä laatikkoon, kengät jalkaan ja menoksi.

Juoksu 49.20

Juoksu lähti kulkemaan hyvin, vauhti oli sopivaa ja tuuli mukavaa. Olo oli turvallinen kun sai viimein olla kahden jalan varassa. Tsemppihuutoja tutuille, etenkin tiimikaveri Lotan kanssa vaihdettiin joka kerralla tsempit. Viime viikkoiseen verrattuna juoksu tuntui helpolta ja mukavalta, se tuskallinen taivallus oli historiaa. Tosin geeliä en edes viitsinyt ajatella, pelkkä vesi sai riittää. Matkalla pystyi seurata tilannetta, kun kavereita tuli vastaan. Isän väliaikahuudot vitosen jälkeen myös helpottivat loppumatkaa. Maaliin juoksin iloisena kolmannesta sijastani. Onnitteluhalaukset Lotan kanssa ja pikaiset kuulumisten vaihdot. Siinä on nainen jonka muista ensimmäiseltä leiriltäni keltanokkana, ihailin ja ajattelin, että kumpa edes joskus pääsisin puoliksikaan niin kovaa.

Kausi 2017 on triathlonien osalta paketissa. Kehitystä viime kaudesta on tullut ja olen saanut varmuutta kisaamiseen kokonaisuudessa. Viime vuonna jännitin jokaista kisaa tuhottomasti, mutta tänä vuonna olin tyyni ja luottavainen. Vierumäen kisaan olin vähän pettynyt, mutta sieltä noustiin parempaan tekemiseen ja tuloksiin. Nyt on aika mietiskellä kulunutta kautta ja aloittaa vähitellen tosissaan #kohtitäyttämatkaa projekti. Koen, että nyt olen henkisesti valmis täyden matkan suoritukseen, fyysistä puolta voidaan sitten hio paremmaksi tulevan kauden mittaan.

Turun puolimatka 13.8.17

Turun kisaan tultiin parin viikon Lapin mökillä oleilun jälkeen. Lapissa treenit olivat sovellettuja ja vähän mietitytti mitenhän sujuu kisassa. Turkuun saavuttiin kahen yöpymisen taktiikalla (yht. 1140km) lauantaina. Olo oli hyvä, fiilis kohdillaan kun hengailtiin kisa-alueella katsomassa junnujen kisaa. Edellinen yö oli hivenen heikko, eikä aamulla enää ruoka tuttuun tapaan maistunut. Kisa-alueella laitoin kamat kasaan ja heitin pikku verkan.

Uinti 35.45

Uinnin lähtö oli rolling starttina, pidän tästä lähtötavasta. Pudottauduin veteen ja läksin kauhomaan vastavirtaan. Meno tuntui raskaalta, koitin keskittyä vaan rentoon menoon. Tiesin, että toiseen suuntaan on helpompaa. Rytmi pysyi hyvänä, vaikka välillä olikin ahdasta ja iskujakin tuli. Hörppäsin useampaanki otteeseen Aurajoen herkullista vettä, oli kyllä laatta likellä lentää. Tällä kertaa olin kyllä iloinen, kun uinti loppui, se nimittäin tuntui loputtomalta eikä niin hyvältä kuin Joroisilla. Aika olikin ihan positiivinen yllätys, sillä kuvittelin polskineeni kauemmin.

T1 2.47

Vaihtoalueelle juostessa oli oksennus oikeasti aika likellä. Suht ok vaihto, mitä nyt pyörän selkään hyppääminen vähän epäonnistui, mutta nopiasti matkaan silti.

Pyörä 2.45.12

Kenkä ei meinannu asettua, sen kanssa vähän aluksi tolskasin. Sitten vaan vauhdilla kohti motaria. Hepojoelle päin mennessä vauhti oli mukavan reipasta ja helppoa. Välillä piti vähän himmailla peesivälien takia, kun nopeempia tuli ohi, mutta onneks niillä taittui matka pääasiassa joutuisaan. Kun käännyttiin takaisin päin, iski totuus naamaan, tuuli nimittäin. Onneksi tätä vastatuulta oli pienemmissä pätkissä, eikä 45kilsaa kerralla. Kolme kiekkaa meni nopeaa, ajo oli vahvaa omasta mielestä, mutta kyllähän tuo vastatuuli veroitti. Kaikille onneks sama. Vaihtoaluetta kohti polkiessa tunsi, että jalat ovat väsyneet ja epäilys raskaasta juoksusta hiipi mieleen.

T2 1.28

Pyörän päältä laskeutuminen oli sujuvaa ja nopea sipsutus vaihtoon. Sukat olivat läpimärät, joten nopea päätös vaihtaa kuivat sukat juoksuun. Silti vaihtoni oli nopea.

Juoksu 1.47.48

Juoksu lähti hyvin liikkeelle ja tovin jo luulin, että eihän tää nyt niin paha ookkaan. Mutta ekan kiekan loppupuolella karu totuus iski tajuntaan, ei kulje ei. Vetasin geelin naamaan suunnitelman mukaan ja sitten saikin pidätellä oksennusta kierrokset 2 ja 3. Vesi meinasi pyrkiä ylös, urkkajuomaan en ees uskaltanut koskea, energiajuomaa otin kulauksen, jotta sais ees jotain. Oli vaikeaa menoa, epätoivo meinasi iskeä, kun olo oli kamala, eikä jalat tahtoneet edetä toivottua vauhtia. Matka tuntui etenevän kuin hidastetussa filmissä, mutta yritin pitää pään kasassa ja juoksuasennon hyvänä. Olin niin iloinen, kun neljäs kierros alkoi ja oksettava olo oli helpottanut hetkeksi. Päätin, että periksi ei anneta, vaikka mikä olisi. Loputtoman pitkältä tuntuva suora kääntyi viimein punaiselle maalisuoran matolle ja maalissa helpottunut tuuletus. Kamalimman tuntuinen puolimaratoni oli ohi.

Maalissa en tiennyt vielä mikä sijoitukseni oli, mutta mieheltäni sain hetken päästä varmistusta, että kärjessä olin ja näyttäisi, ettei kukaan ohi tulisi. Saattohan se viimein hymykin irrota siinä vaiheessa. Vaikka juoksu olikin taaperrusta Joroisten kisaan verrattuna, oli mainio pyöräily riittänyt tuomaan kaulaa muihin se verran, että sain kokea elämäni toisen voiton triathlonissa! Tämmösen kisan päälle se maistui kyllä oikein makealta.

Kun reilu kaksi vuotta sitten kisasin ekan perusmatkani Virpiniemessä voitokkaana, en vielä ajatellut kuinka syvälle tähän lajiin uppoaisin. Hyppäsin samaisena syksynä Tribasen valmennustiimiin ja aloin treenaamaan tavoitteellisesti kohti kisoja. Valmennus on tuottanut tulosta ja onkin ilo jatkaa edelleen mukana huippujen valmentajien Jussin ja Panun matkassa! Tiimin tuki ja tsemppaaminen kannustaa ylittämään itsensä aina uudelleen ja uudelleen. Tuloksena onkin ollut oikein hyvä kisakausi.

Joroinen, puolimatka 15.7.2017

Viime kesänä Joroisten kisan jälkeen aloin miettimään 5 tunnin alitusta ja mitalia seuraavan vuoden kisasta. Kypsyttelin ajatusta ennen kuin mainitsin valmentajilleni tavoitteestani, jonka tiesin kovaksi, sillä ajan tulisi parantua 20min viiden tunnin alitukseen. Valkut totesivatkin, että tavoite on kova, mutta mulle mahdollinen, kunhan treeni on nousujohteista. Tätä Joroisten päivää kohti treenattiin nousujohteisesti ja järkevästi, pyrin välttämään omia ylilyöntejä treenaamisessa ja noudattamaan tunnollisesti ohjelmaa. Viime kesään verrattuna muutosta kalustossa on uusien lenkkarien, triathloniin soveltuvien pyöräilykenkien ja uuden kypärän verran, likka itsessään on vissiin 4 kiloa keveämpi. Kahden viikon takainen Vierumäen kisa ongelmineen oli siirretty taka-alalle parilla hyvällä pyörälenkillä puolison kanssa.

Joroisille saavuttiin jo perjantai-iltana, sopivasti ehdin vielä meijän tiimitapaamiseen. Oli mukavaa nähdä tuttuja ja kisatunnelma nousi hyvin. Sitä huomasi olevan huomattavasti rauhallisempi kuin edellisenä kesänä, kun kaikki oli uudempaa. Tavaroiden laitto sujui rutiinilla ja kisa-alueen tsekkauksen ja kisainfon jälkeen alettiin pikku hiljaa suunnata Valvatukselle pyörän vientiin. Valvatuksella tuli tunne, että mä olen valmiina taistelemaan huomenna täysillä mitaleista ja alittamaan sen viisi tuntia. Jatkoimme matkaamme Varkauteen syömään ja majoitukseen.

Lauantaina heräsin hyvin nukutun yön jälkeen pirteänä. Aamupalan jälkeen tavarat kasaan ja kohti Valvatusta. Oltiin ajoissa paikalla, jotta sain rauhassa laittaa loputkin tavarat, käydä verkkaamassa juosten ja rauhoittua kisaan. Moikkailin tuttuja ja odottelin veljeäni ja isääni saapuvaksi. Fiilis oli hyvä koko aamun. Uintiverrailu sujui hyvin, vesi oli sopivan vilpoisaa, tosin sen jälkeen oli tympeää seistä rolling startin lähtökarsinassa melkeen puoli tuntia.

Uinti 34.43

Viimein lähtötorvi pärähti ja joukkio alkoi valumaan järveen. Olin valinnut punaisen lakin, vaikka vähän epäilin omia kykyjäni uinnissa. Uinti lähti sujumaan hyvin, pääsin rytmiin kiinni ja hengitys lähti kulkemaan. Aallokkoa oli jonkin verran, mutta rentouduin sen mukana uintiin. Alussa suunnistus oikeaa poijua kohti oli haastavaa, mutta pian aloin laskemaan niin, että viidennellä hengityksellä katson suunnan. Eli laskin mielessäni muutamankin kerran viiteen. Porukkaa meni ohi ja ohitin. Olin sinut järven kanssa, kaiķki natsasi kohdilleen ja sain pidettyä hyvin rytmiä. Loppusuoralla kävi jo mielessä, että miksi tää loppuu, kun tää on niin kivaa. Ennen en pitänyt uinnista, nyt sekin on mukavaa. Uinnin aika parani 2min 20sek vuoden takaiseen.

T1

Rantauduin ja hilpasin nappaamaan oman pussin. Bongasin Lotan ja moikkasin samalla kun kiskoin märkkäriä pois ja kaivoin kypärää, numeroa, pikkupyyhettä ja sukkiani. Kengät odottivat pyörässä kiinni, ekaa kertaa kisatilanteessa. Kotona tätä oli harjoteltu kahden viikon aikana. Juoksin pyörälle ja pyörän kanssa kohti pyöräilyn aloitusta. Vaihdosta lähti minuutin verran viime vuoteen verrattuna.

Pyörä 2.35.49

Pomppasin pyörän päälle ja lähdin ajamaan. Kiskoin kengät jalkaani kunnolla hetken päästä ja kiihdytin vauhtia. Tiellä oli ruuhkaa ja sai tarkkana katsoa, että peesiväli pysyy. Olin viimein hommannu pyörääni uuden nopeusmittarin, josta pystyin seuraamaan etenemistä. Jalat tuntuivat hyvältä ja menokin oli alusta alkaen sen mukaista. Olin päättänyt hyödyntää myötätuulta mahdollisimman paljon. Ajoin aeroasennosta ja nautin helpohkosta menosta. Maisemat vaihtuivat joutuisaan ja jossain kohdin seuramme puheenjohtaja ohitti mut huikaten hyvästä uinnista. Hän ei kuitenkaan ajanut mua kovempaa vaan pysyin peesietäisyyksien sallimissa rajoissa samassa porukassa. Itse tarkkailin, että eteeni on sen kymmenen metriä ja kuikuilin taaksekin, ettei joku toope ole peesiini hypännyt huomaamattani. Päätin pysyä Esan vauhdissa ja itseasiassa ohitin jonku ajan päästä. Samaa vauhtia kuitenkin edettiin pitkä siivu, olisinko sitten joskus kuudenkympin jälkeen vähän jäänyt. Rantasalmelle meno oli aika haipakkaa, keskari 37.5km/h, mutta myötätuulen ansiosta helppoa. Vastatuuli iski vasten kasvoja käännytyksen jälkeen ja epätoivo kävi jo mielessä. Lähdin vaan polkemaan ja pitämään edelleen vauhtia yllä, peesirajojen puitteissa ajoin muiden perässä enkä yrittänytkään lähteä halkomaan tuulta. Meno maistui kuitenkin hetken päästä taas paremmin ja jatkoin vaan kammen pyörittelyä. Jossain 65-75kilsan kohdilla oli heikko hetki ja teki mieli heittää pyyhe kehään, tajusin napata geelin vähän aiemmin ja elämä alkoikin taas hymyilemään. Käytännössä mulla ei ollut hajuakaan miten muut ikäsarjalaiseni menevät, en bongannut tuttuja naamoja ennen kuin ihan lopussa. Varkauden päästä kääntymisen jälkeen hoksasin vastaantulijoissa saman seuran Johannan ja lievästi yllätyin. Loppumatka menikin fiilistellessä ja eroa kiskoessa mukavissa alamäissä. Vaihtoon tullessa kenkiä auki matkalla, jalat ulos kengistä ja oikeaa jalkaa pullojen yli vasemmalle puolelle, jotta vaihto olisi nopea ja sujuva. Pyörän aika parani viime vuoteen verrattuna noin 14min.

T2

Juoksin pyörän kanssa omaan välikköön, nostin sen siihen ja juoksin sukkasilleen kohti vaihtotelttaa. Oma pussi käteen ja lenkkarit jalkaan ja kypärä pussiin. Tästäkin vaihdosta tuli nipistettyä noin minuutti vuoden takaiseen.

Juoksu 1.40.22

Juoksu lähti rullaamaam hyvin, yleisön kannustus siivitti reippaaseen tahtiin. Pyöräillessä olin pelännyt, että ajoinkohan jalkani alta, mutta onneksi pelko oli turha. Juoksu kulki niinkuin pitikin. Isäni huusi mitalin tulevan, se oli eka hetki kun tiesin tilanteesta. Oma huollossa puoliso antoi kokista ja valkku huuteli juoksemaan vaan rennosti. Ja minähän juoksin, tutuin ja turvallisin elementti oli edessäni, tiesin mihin pystyisin. Vilvoittelin aina vedellä kastellen ja join pienen hörpyn. Vatsassa tuntui vähän pahalta, mutta lopulta uskaltauduin ottamaan geelin. Eka kiekka meni nopeasti ja kisakeskuksessa kuulin isäni huudot mitalista taasen. Valkku ja puoliso kannustivat ja tsemppasivat, kuulemma hemmetin hyvin menee. Kympin kohdalla vilkaisin väliajan, 46 ja risat, eli tavoitteessa mentiin. Ajattelin vain askeleitani ja vilkuilin kelloa, jotta vauhti ei hidastuisi. Toinen kierros meni hyvin ja kisakeskuksessa kuulin isäni entistä innokkaamman mitali tulee, hyvin menee kannustuksen. Valkku ja puoliso huusivat myöskin hyvästä menosta ja mitalista. Siinä vaiheessa tuntui jo pahalta, mutta keskitin ajatukseni kisaan ja yritin pysyä vauhdissa. Päässä pyöri pari biisiä ja pistin tossua toisen eteen. Vikasta huollosta vielä kokista ja kohti maalia tsemppi päällä. Maalilinjan ylitin onnellisena, olin tyytyväinen sillä parempaan en vielä tänään olisi pystynyt. Pääsin tavoitteeseeni eli alle viteen tuntiin selvästi ajalla 4.55.31 ja sijoitukseni oli ikäluokan kolmas! Juoksussa aika parani kuutisen minuuttia.

Kaksi viikkoa sitten Vierumäen kisan jälkeen olin itseeni pettynyt. Pyöräilyn kanssa oli ongelmaa, enkä saanut itsestäni ulos sitä mitä ajattelin. Kysyin valkulta mitä teen, jotta pyörä kulkisi, sain ohjeeksi odottaa superkompensaatiota, joka kyllä tulisi. Tämän lisäksi tein parit täsmätreenit puolison kanssa pyörällä, kunnon vetoja isoa kovaa. Viimeistelytreenissä viikko sitten tiesin löytäneeni kaivatut pyöräilyjalat ja olin levollisin mielin kisaa alustavan viikon. Eilen kisassa kaikki meni nappiin, vaihdot olivat vauhdikkaita ja sujuvia, uinnissa ylitin ja vähän yllätinkin itseni, pyörä kulki mahtavaa vauhtia sekä olin sinut sen selässä ja juoksussa annoin kaikkeni. Maaliin tulin tyytyväisenä, olin antanut itsestäni kaiken mitä tähän hetkeen oli annettavaa ja se tuotti SM-mitalin!

Vaikka suoritukset teenkin itse, vaikuttaa mun taustalla joukko ihmisiä. Kuulun Suomen parhaimpaan triathlonvalmennusryhmään Tribaseen, jossa Lotvosen Jussi ja Liedon Panu antavat nuotit mulle ja minä toteutan niitä. Ryhmän tuki Faceebookissa ja kisoissa tsemppaa hurjasti. Vanhenpani ja veljeni kannustavat ja tukevat kotoa käsin, heiltä olen saanut palon urheiluun ja kisaamiseen. Samin ja Hannun kanssa on talvi treenattu yhdessä altaalla ja se on tuottanut tulosta, myöskin yhteisen watsappryhmän tuki ja hurtti huumori on auttanut tässä touhussa. Mutta ennen kaikkea tärkein tuki ja tsemppi on tullut omalta puolisoltani Terolta. Hän on se, joka joutuu katsomaan tätä lajia lähimpää, näkee ja kuulee ne onnistumisen hetket, mutta myös pettymykset. Hän hoitaa myös mun pyörän mekaanisen huollon puolen niiltä osin jota itse en ymmärrä, vielä. Yhdessä tää homma on paljon mukavampaa. Iso kiitos teille kaikille. Nyt pieni huilihetki kalassa ja kohti uusia tavotteita.

Vierumäen perusmatka 1.7.17

Vierumäen perusmatkaa edelsi muuttorumba. Juhannusta ennen torstai-iltapäivänä aloimme siirtämään tavaroita Laajavuoren kodista kohti ihkaomaa kotia Laukaan puolelle. Väli tuli hyvinkin tutuksi siinä ajellessa ja tavaroita kantaessa. Yötä myöten saatiin viimeisiä tavaroita uuteen kotiin ja tokihan uniaika oli mennyt ohi, joten tuli vielä laiteltua tavaroita paikoilleen keskellä yötä, ennen kuin simahdettiin. Onneksi oli juhannusvapaat, joten aamusta olisi saanut nukkua, jos vain olisi onnistunut. Yöt menivät normaalia lyhyemmillä unilla, sillä aamuherätykseni muuttuivat puolta tuntia aiemmiksi, eikä iltaisin olisi malttanut millään mennä nukkumaan, kun uudessa kodissa on niin paljon puuhaa. Työmatkapyöräilynikin tosiaan pidentyi 3.5km 12km suuntaansa eli pelkkää työmatka-ajoa melkein 25km päivässä.

Itse kisa-aamun herätys oli myöskin aikainen, sillä ajoimme Vierumäelle kotoa aamusta. Jännitystä ei tälläkään kertaa ollut nimeksikään, sopiva pikku kutina vain. Matka meni rattoisasti täyden matkan kisaa suunniteltaessa, missä sen suorittaisikaan ensi kesänä. Kisapaikalla kilpailumateriaalin noudon jälkeen tavaroiden pussittaminen ja tarroittaminen sujui jo rutiinilla. Uuden kypäränkin kävin ostamassa, kun sopiva tarjous oli kojulla. Kello eteni nopeasti ja oli aika hilpaista tavarat vaihtoalueelle ja mennä kilpailuinfoon. Infossa ei ilmennyt mitään erityistä uutta asiaa, kilpailuohjeet oli tullut luettua ja edelliseltä vuodelta asiat olivat tuttuja. Info oli nopea ja olinkin verryttelemässä aiemmin kuin ajattelinkaan. Kävin hivenen hölkkäilemässä ennen kuin lopulta puin märkkärin päälle ja kävin järvessä. Valkjärven vesi oli raikasta ja kirkasta, mutta ei onneksi liian kylmää.

 

Uinti 28.10

Uintiin lähtiessä olin yllättävän rauhallinen, veteen tiputtautumista kammosin kyllä hivenen. Parkkeerasin itseni mahdollisimman eteen 28minuutin kohdalle ja jutustelin vielä hetken tuttujen kanssa ennen kuin rolling startissa oma vuoroni tuli. Tiputtautuminen veteen ja kohti määränpäätä. Vesi tuntui viileältä, mutta pääsin hyvin rytmiin ja etenin kohti kannasta. Yritin löytää hyvää peesiä ja hyvää reittiä edetä. Kannaksen ylityksen jälkeen siirryttiin Suurjärveen, joka olikin huomattavasti lämpimämpi, tuntui ensin aika pahalta jopa. Suurjärvessä koitin saada hyvän rytmin päälle, jotta eteneminen olisi mahdollisimman nopeaa, suoraa ja sujuvaa. Rantaa kohti kääntyessä vasta-aurinko oli paha. Mulla ei ollut hajuakaan, missä kohdin poijut sijaitsevat, joten pientä mutkaa meinasi tulla, kun ajauduin hivenen oikealle. Kannaksen ylityksen jälkeen olikin shokki siirtyä taas kylmään loppupätkään. Uinti oli kaikin puolin sujuvaa ja rentoa, jaksoin hyvin ja kaukana oli ne uinnit viime vuoden loppukesän kauhu-uinnit.

T1 4.05

Vaihtoalueelle juostaan turkasen jyrkkä mäki ylös. Koitin hipsiä sitä eteenpäin, vaikka tuntuikin kamalalta. Riisuin lakin, lasit ja korvatulpat käteen sekä märkkärin puoleen väliin. Meinasin mennä ensin väärään pussukkariviin, mutta onneksi rannekkeesta pystyi tarkastamaan numeron. Kypärä päähän, numerovyö paikalleen, jalkojen kuivaukset ja kengät jalkaan, tavarat pussiin ja menoksi. Sujuvaa ja hätäilemätöntä.

Pyörä 1.16.57

Pyörä lähti ihan hyvin liikkeelle, tosin alun myötäisellä oli oma vaikutuksensa. Alun 3.5km siirtymän jälkeen ajellaan 3x11km lenkki, joka oli hyvinkin kumpuilevaa, joten helpolla ei pääse. Tuuli toi oman lisämausteensa, joten alamäkiinkään ei päässyt nauttimaan niin hyvin, varsinkaan kun oli tämmöinen jännittäjä kuin minä. Tuntui, että kaadun ihan varmasti, kun tuuli otti sen verran hyvin aina välillä koko settiin ja heitti vähän sivulle. Jännitin taas koko matkan ajoa, kuten Kuopiossa viime elokuussa. Rentous puuttui kokonaan ja sen huomasi loppuajassa. En saanut jostain syystä myöskään puristettua itsestäni sitä parasta pyöräilyä, jälkikäteen mietittyäni ja analysoituani annoin itseni päästä liian helpolla kisan aikana. Pyöräosuuden aikana sain tankattua geeliä tasaisesti, eikä missään vaiheessa tullut sellaista tunnetta, että energia olisi vähissä.


T2 1.05

Olin edellisessä kisassa kokeillut jättää kengät polkimiin vaihtotilanteessa ja niin tein tässäkin. En vaan ollut vielä opetellut sitä sujuvaa alastuloa, mutta huomattavasti nopeampi tapa tämä oli jo kuin juosta pyöräkengillä vaihtopaikalla. Pyörä telineeseen, kypärä pois päästä pussille juostessa ja lenkkarit jalkaan ja menoksi. Ei sählinkiä.

Juoksu 44.26

Juoksuun lähtiessä olin taas onnellinen, kun edessä oli tuttu ja turvallinen juoksu. Lähdin läpsyttelemään etiäpäin, kuulin miehen huutavan jotain erosta edessä menevään, mutta en kuullut kunnolla. Keli oli lämmin ja huomasinkin, että töitä vauhdin ylläpitämiseen joutuu tehdä. Jos ajatukset yhtään lähti harhailemaan, vauhti hidastui. Eräs herrasmies tarjosi sopivaa peesivauhtia ekalla kiekalla, samaa tahtia edettiin. Kuulin ekan kiekan lopussa, että Hagqvistin Antti on tulossa pääsarjan johtavan naisen kanssa takaa, Antti kuvasi liveä Facebookiin ja mennessään myös kehaisi mun juoksevan ihan hyvää tahti. Oma tuntuma sillä hetkellä oli lähinnä, että etenen kuin täi tervassa. Boostia kuitenkin tuli sopivasti ja vauhti pysyi hyvänä. Mies huusikin toiselle kiekalle lähdettäessä, että minuutti edellä menevään. Huomasin horisontissa edellä menevän naisen ja päättelin hänen olevan saalistuksen kohteeni. Vauhti hiipui hivenen, vaikka mielestäni en hidastanut. Matka loppui kuitenkin kesken ja jäin hänestä 13 sekunnin päähän, juoksuun lähtiessä eroa oli melkein kaksi minuuttia. Vielä yksi nainen pääsi kuittaamaan meidät molemmat superjuoksulla, joten loppusijoitukseni putosi kuudenneksi.

"Sulla on hyvä vauhti, sä et vaan jaksa"

Summasummarum. Uinnista jäi hyvä fiilis, uinti on mennyt eteenpäin, vaikka samaan aikaan kuntoutankin olkapäätäni. Viime vuoden uinnin panikointi on poissa, rentous tilalla. Luotan itseeni ja uintiini ja siksipä se varmaan sujuukin. Pyöräily jäi harmittamaan, mietin jälkikäteen, että päästin itseäni liian helpolla, vaikka olisin voinut vaatia samaan tapaan kuin juoksussakin. Oman vaikeuden teki myös se tuuli, mielessä pyöri liikaa kaatumisen mahdollisuus, joten ajo ei ollut hyvää. Pyörässä se luottamus omaan tekemiseen puuttui kokonaan. Juoksu oli varmaa tekemistä, sain pidettyä yllä hyvää vauhtia ja aika oli mieltäni lämmittävä, itse asiassa varmaan toisiksi paras kympin juoksuaikani ikinä. Tosin en ookkaan esimerkiksi tänä vuonna sileän kymppiä kisana juossut. Nyt on vajaa kaksi viikkoa aikaa työstää mielessään ja viimeistelytreeneillä noita kisasuorituksia paremmaksi, jotta Joroisilla oltaisiin täydessä iskussa!

Tuusulanjärvi triathlon 4.6.17

Monta kertaa olen aloittanut kirjoittamaan jotain, mutta hetken päästä ollut taas muissa hommissa. Mutta jospa sitä päästäisiin taas kirjottamisen makuun ainakin kisarapsojen osalta. Triathlonkausi starttasi Tuusulanjärven triathlonissa. Kelien kylmenemisen vuoksi uintimatka aiheutti jännitystä somessa. Itse olin henkisesti valmistautunut uintiin, vaikka lauantain testiuinnilla olinkin heittämässä pyyhettä jorpakkoon. Iso yllätys ei ollutkaan, kun aamulla päätöksen lyhennetystä uintimatkasta kuulin.

Keli oli muuten kyllä mahtava, aurinko paistoi eikä tuullut. Etukäteisvalmistelut kisapaikalla sujuivat jo rutiinilla, vaikka tarkastinkin varmaan viidesti, että kaikki tavarat ovat paikoillaan. Tietty sopiva jännitys oli, mutta edelliseen kesään verrattuna tunsin itseni tyyneksi aina lähtöhetkelle asti. Kun lähtölupa annettiin, keskityin vain kisaan ja parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Uinnissa viime syksynä saatu peikko yritti istua olkapäilleni lähdön hetkellä, mutta karkoitin sen muille maille. Uinti sujui ihan hyvin, kylmä kyllä kangisti ja hidasti menoa. Jalkateriä en pahemmin tuntenut ekan kierroksen (n.400m) jälkeen. Uiminen oli kuitenkin mukavaa, mutta olin iloinen kun se oli ohi.

Vaihtoon juokseminen oli kamalaa. Asfaltti tuntui pahalta jalkojen alla. Märkkärin narua ei meinannut juostessa löytää. Sormetkin oli jäässä, eikä lakki meinannut lähteä. Onneksi oli matkaa T1:seen sen verran, että ehdin kuitenkin tehdä kaiken niinkuin pitikin pyörälle saavuttaessa olla. Märkkäri pois, kypärä ja lasit päähän, numero selkään, jalkojen kuivaus ja sukat sekä kengät jalkaan. Pyörä messiin ja kohti pyöräilyn alotusta. Pyöräreitti oli mukavan tasainen ja kaunis, pääosin asfaltti oli hyvässä kunnossa ja huonot kohdat oli merkattu huomiovärillä. Pyöräily sujui mukavan helposti, jälkeenpäin mietin jopa, että ehkä liiankin helpolta tuntui. Liekkö talven treenaamisella olisi osuutta asiaan. Ohittelin ja tulin ohitetuksi, tein kuitenkin omaa suoritustani. Mielessä ehti pyöriä monenlaisia ajatuksia ja mietinkin jo tulevaa Joroisten kisaa, jossa pitäisi ajaa 90kilsaa. Pyöräily loppuikin nopeasti, oli aika kääntyä kohti vaihtoaluetta.

Olin jo pyörän päällä päättänyt kokeilla nopeutuuko vaihtoni kuinka paljon, jos avaan ja otan kengät pois jo pyörän päällä jättäen ne polkimiin. En välttämättä suosittele kokeilemaan uusia asioita kisoissa ekaa kertaa. Tossut kuitenkin pois jalasta ennen kuin saavuin "Nouse pyörän päältä"-kyltille, pois pyörän selästä, sukkasiltaan laatikolle, pyörä telineeseen, kypärä lootaan, lenkkareita jalkaan pienen sähläyksen kera ja ei kun menoksi. Vaihtoni oli sarjani nopein, olinpa edes jossain paras. Lähdin juoksemaan reippaalla tahdilla, en ollut etukäteen edes ajatellut mitä vauhtia juoksisin. Tiesin, että edellä olevani ei olisi kaukana, mutta sijaani en tiennyt vielä. Kisakeskuksen läpi juostessani kuulin olevani sijalla viisi. Yritin arvella vastaantulijoista kuka olisi sarjassani ja että mihin mulla olisi mahkuja. Huomasin juoksevani selkeästi edelliskesää reippaampaa ja mietinkin hetken, että jaksankohan jatkaa samaa tahtia. Nousin neljännelle sijalle ja päätin juosta sillä tahdilla millä olin lähtenyt, meni syteen tai saveen. Sen verran kilpailuhenkinen olen, että en ole tullut kisaamaan vain itseäni vastaan, vaan halusin yrittää podiumpaikkaa. Juoksu tuntui sopivan helpolta, mutta samalla sopivan pahalta. En tiennyt edelleenkään oman sarjalaisistani mitään, joten ei auttanut kuin juosta. Viimesellä kilsalla tuntui pahalta ja mieleen hiipi ajatus, että onkohan joku nainen sauttamassa mua. Vilkaisin taakseni (eli näytin olevani epävarma), huomasin kilpakumppanini ja etsin vielä pienen kirivaihteen päälle. Tuntui ihan hirveältä, mutta en aikonut päästää häntä ohi, enkä päästänytkään. Maalissa olin tyytyväinen etenkin juoksuuni, joka oli selkeästi parempaa kuin viime kesänä.

Kauden avauksesta oli tuloksena siis neljäs sija naisten yleisessä sarjassa. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Kuopion jälkeen olin pettynyt neljänteen sijaani, mutta sunnuntaina olin siihen hyvinkin tyytyväinen. Pientä parantamisen varaa on toki aina, mutta sepä tästä touhusta tekeekin mielekästä. Palo kisaamiseen on suuri, haluan tulla paremmaksi ja kovemmaksi triathlonistiksi. Ei auta kuin siis jatkaa harjoittelua. :)