Vierumäen perusmatka 1.7.17

Vierumäen perusmatkaa edelsi muuttorumba. Juhannusta ennen torstai-iltapäivänä aloimme siirtämään tavaroita Laajavuoren kodista kohti ihkaomaa kotia Laukaan puolelle. Väli tuli hyvinkin tutuksi siinä ajellessa ja tavaroita kantaessa. Yötä myöten saatiin viimeisiä tavaroita uuteen kotiin ja tokihan uniaika oli mennyt ohi, joten tuli vielä laiteltua tavaroita paikoilleen keskellä yötä, ennen kuin simahdettiin. Onneksi oli juhannusvapaat, joten aamusta olisi saanut nukkua, jos vain olisi onnistunut. Yöt menivät normaalia lyhyemmillä unilla, sillä aamuherätykseni muuttuivat puolta tuntia aiemmiksi, eikä iltaisin olisi malttanut millään mennä nukkumaan, kun uudessa kodissa on niin paljon puuhaa. Työmatkapyöräilynikin tosiaan pidentyi 3.5km 12km suuntaansa eli pelkkää työmatka-ajoa melkein 25km päivässä.

Itse kisa-aamun herätys oli myöskin aikainen, sillä ajoimme Vierumäelle kotoa aamusta. Jännitystä ei tälläkään kertaa ollut nimeksikään, sopiva pikku kutina vain. Matka meni rattoisasti täyden matkan kisaa suunniteltaessa, missä sen suorittaisikaan ensi kesänä. Kisapaikalla kilpailumateriaalin noudon jälkeen tavaroiden pussittaminen ja tarroittaminen sujui jo rutiinilla. Uuden kypäränkin kävin ostamassa, kun sopiva tarjous oli kojulla. Kello eteni nopeasti ja oli aika hilpaista tavarat vaihtoalueelle ja mennä kilpailuinfoon. Infossa ei ilmennyt mitään erityistä uutta asiaa, kilpailuohjeet oli tullut luettua ja edelliseltä vuodelta asiat olivat tuttuja. Info oli nopea ja olinkin verryttelemässä aiemmin kuin ajattelinkaan. Kävin hivenen hölkkäilemässä ennen kuin lopulta puin märkkärin päälle ja kävin järvessä. Valkjärven vesi oli raikasta ja kirkasta, mutta ei onneksi liian kylmää.

 

Uinti 28.10

Uintiin lähtiessä olin yllättävän rauhallinen, veteen tiputtautumista kammosin kyllä hivenen. Parkkeerasin itseni mahdollisimman eteen 28minuutin kohdalle ja jutustelin vielä hetken tuttujen kanssa ennen kuin rolling startissa oma vuoroni tuli. Tiputtautuminen veteen ja kohti määränpäätä. Vesi tuntui viileältä, mutta pääsin hyvin rytmiin ja etenin kohti kannasta. Yritin löytää hyvää peesiä ja hyvää reittiä edetä. Kannaksen ylityksen jälkeen siirryttiin Suurjärveen, joka olikin huomattavasti lämpimämpi, tuntui ensin aika pahalta jopa. Suurjärvessä koitin saada hyvän rytmin päälle, jotta eteneminen olisi mahdollisimman nopeaa, suoraa ja sujuvaa. Rantaa kohti kääntyessä vasta-aurinko oli paha. Mulla ei ollut hajuakaan, missä kohdin poijut sijaitsevat, joten pientä mutkaa meinasi tulla, kun ajauduin hivenen oikealle. Kannaksen ylityksen jälkeen olikin shokki siirtyä taas kylmään loppupätkään. Uinti oli kaikin puolin sujuvaa ja rentoa, jaksoin hyvin ja kaukana oli ne uinnit viime vuoden loppukesän kauhu-uinnit.

T1 4.05

Vaihtoalueelle juostaan turkasen jyrkkä mäki ylös. Koitin hipsiä sitä eteenpäin, vaikka tuntuikin kamalalta. Riisuin lakin, lasit ja korvatulpat käteen sekä märkkärin puoleen väliin. Meinasin mennä ensin väärään pussukkariviin, mutta onneksi rannekkeesta pystyi tarkastamaan numeron. Kypärä päähän, numerovyö paikalleen, jalkojen kuivaukset ja kengät jalkaan, tavarat pussiin ja menoksi. Sujuvaa ja hätäilemätöntä.

Pyörä 1.16.57

Pyörä lähti ihan hyvin liikkeelle, tosin alun myötäisellä oli oma vaikutuksensa. Alun 3.5km siirtymän jälkeen ajellaan 3x11km lenkki, joka oli hyvinkin kumpuilevaa, joten helpolla ei pääse. Tuuli toi oman lisämausteensa, joten alamäkiinkään ei päässyt nauttimaan niin hyvin, varsinkaan kun oli tämmöinen jännittäjä kuin minä. Tuntui, että kaadun ihan varmasti, kun tuuli otti sen verran hyvin aina välillä koko settiin ja heitti vähän sivulle. Jännitin taas koko matkan ajoa, kuten Kuopiossa viime elokuussa. Rentous puuttui kokonaan ja sen huomasi loppuajassa. En saanut jostain syystä myöskään puristettua itsestäni sitä parasta pyöräilyä, jälkikäteen mietittyäni ja analysoituani annoin itseni päästä liian helpolla kisan aikana. Pyöräosuuden aikana sain tankattua geeliä tasaisesti, eikä missään vaiheessa tullut sellaista tunnetta, että energia olisi vähissä.


T2 1.05

Olin edellisessä kisassa kokeillut jättää kengät polkimiin vaihtotilanteessa ja niin tein tässäkin. En vaan ollut vielä opetellut sitä sujuvaa alastuloa, mutta huomattavasti nopeampi tapa tämä oli jo kuin juosta pyöräkengillä vaihtopaikalla. Pyörä telineeseen, kypärä pois päästä pussille juostessa ja lenkkarit jalkaan ja menoksi. Ei sählinkiä.

Juoksu 44.26

Juoksuun lähtiessä olin taas onnellinen, kun edessä oli tuttu ja turvallinen juoksu. Lähdin läpsyttelemään etiäpäin, kuulin miehen huutavan jotain erosta edessä menevään, mutta en kuullut kunnolla. Keli oli lämmin ja huomasinkin, että töitä vauhdin ylläpitämiseen joutuu tehdä. Jos ajatukset yhtään lähti harhailemaan, vauhti hidastui. Eräs herrasmies tarjosi sopivaa peesivauhtia ekalla kiekalla, samaa tahtia edettiin. Kuulin ekan kiekan lopussa, että Hagqvistin Antti on tulossa pääsarjan johtavan naisen kanssa takaa, Antti kuvasi liveä Facebookiin ja mennessään myös kehaisi mun juoksevan ihan hyvää tahti. Oma tuntuma sillä hetkellä oli lähinnä, että etenen kuin täi tervassa. Boostia kuitenkin tuli sopivasti ja vauhti pysyi hyvänä. Mies huusikin toiselle kiekalle lähdettäessä, että minuutti edellä menevään. Huomasin horisontissa edellä menevän naisen ja päättelin hänen olevan saalistuksen kohteeni. Vauhti hiipui hivenen, vaikka mielestäni en hidastanut. Matka loppui kuitenkin kesken ja jäin hänestä 13 sekunnin päähän, juoksuun lähtiessä eroa oli melkein kaksi minuuttia. Vielä yksi nainen pääsi kuittaamaan meidät molemmat superjuoksulla, joten loppusijoitukseni putosi kuudenneksi.

"Sulla on hyvä vauhti, sä et vaan jaksa"

Summasummarum. Uinnista jäi hyvä fiilis, uinti on mennyt eteenpäin, vaikka samaan aikaan kuntoutankin olkapäätäni. Viime vuoden uinnin panikointi on poissa, rentous tilalla. Luotan itseeni ja uintiini ja siksipä se varmaan sujuukin. Pyöräily jäi harmittamaan, mietin jälkikäteen, että päästin itseäni liian helpolla, vaikka olisin voinut vaatia samaan tapaan kuin juoksussakin. Oman vaikeuden teki myös se tuuli, mielessä pyöri liikaa kaatumisen mahdollisuus, joten ajo ei ollut hyvää. Pyörässä se luottamus omaan tekemiseen puuttui kokonaan. Juoksu oli varmaa tekemistä, sain pidettyä yllä hyvää vauhtia ja aika oli mieltäni lämmittävä, itse asiassa varmaan toisiksi paras kympin juoksuaikani ikinä. Tosin en ookkaan esimerkiksi tänä vuonna sileän kymppiä kisana juossut. Nyt on vajaa kaksi viikkoa aikaa työstää mielessään ja viimeistelytreeneillä noita kisasuorituksia paremmaksi, jotta Joroisilla oltaisiin täydessä iskussa!

#finntriathlon #vierumäki

Tein juhannuksena Keski-Pohjanmaalla viimesitelytreenin tätä Vierumäen viikonloppua ajatellen. Uin kivassa kirkkaassa lammessa noin 900m, poljin siihen päälle mukavan helpolla noin 58km ja juoksin 5km kisavauhdilla ja 3km loppuverkkaillen. Aurinko paistoi ja muistoksi jäikin komeat punoitusrajat, jotka nyt jo ovat kyllä tasoittuneet rusketukseksi. Treeni oli hyvä, kaikki sujui ja kulki, joten lähdin luottavaisin mielin Vierumäelle.

Triathlonisti Keski-Pohjanmaalla.

Nukuin yöni poikkeuksellisen hyvin, jännitystä ei ollut ilmassa liikaa. Aamulla söin hyvän aamupalan ja pakkasimme auton ja nokka kohti Vierumäkeä. Paikan päällä tunnelma oli hyvä ja moikkailin tuttuja mennessäni hakemaan kisamateriaalia. Käytiin katsomassa uintipaikka ja ihmettelemässä, miten sen mäen muka jaksaa nousta ylös (no laittamalla varvasta toisen eteen vaan). Aloin hahmottamaan vaihtoalueen, joten hipsimme autolle. Vähän piti autolla vielä ihmetellä niitä kaikkia kasseja ja numerotarroja, mutta kyllä ne paikkansa löysivät. Toki unohdin ensin vaihtokassista aurinkolasit, mutta kävin ne vielä sinne viemässä myöhemmin. Vaihtokassini sijaitsivat kätevästi rivin päässä, joten eipä ollut vaikeuksia löytää niitä kisassa.

Liuta pyöriä, omakin siellä seassa. 

Kisainfossa katsoin sitä ihmismassaa ja mietin, että kohta oon niiden seassa uimassa, jaiks. Suljin kuitenkin kaiken ylimääräisen pois mielestäni ja keskityin miettimään mukavia. Vielä mutka autolle hakemaan vaihtovaatteet sekä tietenkin märkkäri ja muut uimakamppeet. Puin märkkärin päälle ja kerkesin käydä verryttelemässä uiden noin 10 minuuttia. Lasien kanssa meinasi olla ongelmia; vettä tuli jostain raosta sisälle, vaikka lasit olivat mukamas hyvin päällä. Sain säädöt kohdilleen ja kisassa ei onneksi lopulta ollut ongelmia.

Uinti

Uinti on ollut mulle lajeista heikoin, sillä jännitän porukassa uintia paljon ja uinti ei ole koskaan kuulunut harrastamiini lajeihin. Lähtö toteutettiin rolling startina ja tämä lähtötapa oli kyllä mielestäni todella hyvä. Sai lähteä rauhallisemmin omaan tahtiin suurin piirtein saman tasoisten uimareiden kansssa. Lähdin rauhallisesti liikkeelle ja olin aika oikeassa reunassa, sillä halusin välttää alun paniikkia, joka iski Virpiniemessä porukan keskellä. Kun sain uinnin rullaamaan, siirryin lähemmäksi muita ja peesailinkin sopivissa paikoissa. Kannaksen ylitykseen tultiin yllättävän nopeaa ja siirryttiin toiseen järveen. Koitin nyt pysyä tiukemmin poijujen linjalla, välillä peesaillen, välillä ohitellen. Uinti oli varmaa suorittamista, enkä hötkyillyt. Oli hienoa huomata, että tunsin olevani kuin kotonani vedessä, kaukana ovat ne ajat kun paniikki iski pienestäkin. 750 metriäkin sujahti nopeasti ja järvi vaihtui takaisin kirkkaampaan ja viileämpään. Loppupätkällä koitin mukamas ainakin uida reippaammin, mutta en tiedä onnistuinko siinä kuitenkaan. Rantauduin hyvillä fiiliksillä ja vilkaisu kelloon kertoi, että tavoitteessa oli aika hyvin pysytty; 28.48 oli uintiaika.

T1 

Mieheni kannustuksen saattelemana lähdin hölkkäämään vaihtoon vievää mäkeä ylös. Sipsutin menemään hiljaista hölkkää ja kiskoin märkkärin yläosan pois. Oksennus maistui ainoastaan tässä kohdin suussa. Omat kassini olivat onneksi rivin päässä, joten ei ollut vaikeuksia löytää sinne. Märkkäri vauhdilla pois, jalkojen kuivaus, sukat, kengät jalkaan, uintikamat kassiin ja kypärä päähän. Pyörälle hölkätessä aurinkolasit kypärä päähän.

Pyörä

Pyörä lähti kulkemaan reippaasti, sai lasketella alamäkeen, vaikkakin sai tarkkana olla kun asfaltti oli aika huonoa. Siirtymäpätkän jälkeen ajeltiin kolme kierrosta 140 tiellä. Isoimmassa mäessä vauhti nousi 60km/h ilman polkemistakin, joten odotettavissa oli mukava nousu takaisin tullessa. Ohittelin ja tulin ohitetuksi, koitin pitää sopivaa vauhtia vaan yllä. Kääntöpaikan jälkeen karu totuus iski vastaan; vastatuuli ja mäkiä. Toisaaltahan kyseessä oli tutut elementit; mäet Jyväskylästä ja ainainen vastatuuli Oulusta. Pyörä kulki ihan mukavasti ja fiilis oli hyvä. Valkku ohitti jossain vaiheessa ja huusi kannustuksensa, mikä lämmitti kyllä mieltä. Ekan kierroksen jälkeen tuntui jo helpolta ajaa; tiesin mitä odottaa tulevalta. Fiilis oli hyvä, koitin muistaa tankata energiaa ja nauttia kisaamisesta, tätähän olin odottanut jo kauan. Lopulta tuntui, että nytkö jo tää pyöräily loppuukin ja on aika kurvailla kohti vaihtoa. Pyöräilyn aika oli 1.15.42.

T2

Toinen vaihto sujui näpsäkästi. Tyttö pois pyörän selästä, juosten telineelle, pyörä siihen ja kohti vaihtopussukkaa. Lenkkarit jalkaan ja pyöräkengät ja kypärä kassiin ja menoksi.

Juoksu

Iloisella fiiliksella lähdin juoksemaan, nyt olisi se oletettavasti vahvin ja ennen kaikkea tutuin laji. Juoksu lähtikin rullaamaan hyvin, mutta matkan aikana huomasin, etten saa pidettyä yllä sitä vauhtia mitä olin ajatellut. Pyöräilyn ylämäkiin oli hävinnyt paras puhti juoksujaloista, mutta sain ohiteltua kuitenkin muita. Mielessäni kävin tiukkaa keskustelua itseni kansssa, kun mieli olisi halajannut hölläämään. Onneksi kilpailuviettini ajoi juoksemaan koko ajan kuitenkin hyvällä tahdilla. Juoksu ei ollut parasta minua, mutta tyytyväinen olen, sillä olihan alla jo aika taival melkoisen lämpimässä säässä. Juoksun aika oli 46.59.

Lasillinen kuohuvaa kotona. 

No lopputuloksenahan oli ikäluokkani pronssisija ajalla 2.36.42! Maaliin tulin hymyillen, mulla oli huisin kiva päivä. Kerkesin jo tovin jos toisenkin jutella mieheni kanssa, kun hän kysyi etteikö mua kiinnosta ollenkaan sijoitukseni. Olin jotenkin siirtänyt sivuun kokonaan ajatuksen sijoituksestani, joten kyllähän sitä hymyä sitten piisasikin kun kuulin sijanikin. Tästä on hyvä jatkaa kohti Joroisen puolimatkaa. Sitä kisaahan oon pelännyt ja odottanut jo liki vuoden. Enää ei ois montaa päivää jälellä.