#finntriathlon #vierumäki

Tein juhannuksena Keski-Pohjanmaalla viimesitelytreenin tätä Vierumäen viikonloppua ajatellen. Uin kivassa kirkkaassa lammessa noin 900m, poljin siihen päälle mukavan helpolla noin 58km ja juoksin 5km kisavauhdilla ja 3km loppuverkkaillen. Aurinko paistoi ja muistoksi jäikin komeat punoitusrajat, jotka nyt jo ovat kyllä tasoittuneet rusketukseksi. Treeni oli hyvä, kaikki sujui ja kulki, joten lähdin luottavaisin mielin Vierumäelle.

Triathlonisti Keski-Pohjanmaalla.

Nukuin yöni poikkeuksellisen hyvin, jännitystä ei ollut ilmassa liikaa. Aamulla söin hyvän aamupalan ja pakkasimme auton ja nokka kohti Vierumäkeä. Paikan päällä tunnelma oli hyvä ja moikkailin tuttuja mennessäni hakemaan kisamateriaalia. Käytiin katsomassa uintipaikka ja ihmettelemässä, miten sen mäen muka jaksaa nousta ylös (no laittamalla varvasta toisen eteen vaan). Aloin hahmottamaan vaihtoalueen, joten hipsimme autolle. Vähän piti autolla vielä ihmetellä niitä kaikkia kasseja ja numerotarroja, mutta kyllä ne paikkansa löysivät. Toki unohdin ensin vaihtokassista aurinkolasit, mutta kävin ne vielä sinne viemässä myöhemmin. Vaihtokassini sijaitsivat kätevästi rivin päässä, joten eipä ollut vaikeuksia löytää niitä kisassa.

Liuta pyöriä, omakin siellä seassa. 

Kisainfossa katsoin sitä ihmismassaa ja mietin, että kohta oon niiden seassa uimassa, jaiks. Suljin kuitenkin kaiken ylimääräisen pois mielestäni ja keskityin miettimään mukavia. Vielä mutka autolle hakemaan vaihtovaatteet sekä tietenkin märkkäri ja muut uimakamppeet. Puin märkkärin päälle ja kerkesin käydä verryttelemässä uiden noin 10 minuuttia. Lasien kanssa meinasi olla ongelmia; vettä tuli jostain raosta sisälle, vaikka lasit olivat mukamas hyvin päällä. Sain säädöt kohdilleen ja kisassa ei onneksi lopulta ollut ongelmia.

Uinti

Uinti on ollut mulle lajeista heikoin, sillä jännitän porukassa uintia paljon ja uinti ei ole koskaan kuulunut harrastamiini lajeihin. Lähtö toteutettiin rolling startina ja tämä lähtötapa oli kyllä mielestäni todella hyvä. Sai lähteä rauhallisemmin omaan tahtiin suurin piirtein saman tasoisten uimareiden kansssa. Lähdin rauhallisesti liikkeelle ja olin aika oikeassa reunassa, sillä halusin välttää alun paniikkia, joka iski Virpiniemessä porukan keskellä. Kun sain uinnin rullaamaan, siirryin lähemmäksi muita ja peesailinkin sopivissa paikoissa. Kannaksen ylitykseen tultiin yllättävän nopeaa ja siirryttiin toiseen järveen. Koitin nyt pysyä tiukemmin poijujen linjalla, välillä peesaillen, välillä ohitellen. Uinti oli varmaa suorittamista, enkä hötkyillyt. Oli hienoa huomata, että tunsin olevani kuin kotonani vedessä, kaukana ovat ne ajat kun paniikki iski pienestäkin. 750 metriäkin sujahti nopeasti ja järvi vaihtui takaisin kirkkaampaan ja viileämpään. Loppupätkällä koitin mukamas ainakin uida reippaammin, mutta en tiedä onnistuinko siinä kuitenkaan. Rantauduin hyvillä fiiliksillä ja vilkaisu kelloon kertoi, että tavoitteessa oli aika hyvin pysytty; 28.48 oli uintiaika.

T1 

Mieheni kannustuksen saattelemana lähdin hölkkäämään vaihtoon vievää mäkeä ylös. Sipsutin menemään hiljaista hölkkää ja kiskoin märkkärin yläosan pois. Oksennus maistui ainoastaan tässä kohdin suussa. Omat kassini olivat onneksi rivin päässä, joten ei ollut vaikeuksia löytää sinne. Märkkäri vauhdilla pois, jalkojen kuivaus, sukat, kengät jalkaan, uintikamat kassiin ja kypärä päähän. Pyörälle hölkätessä aurinkolasit kypärä päähän.

Pyörä

Pyörä lähti kulkemaan reippaasti, sai lasketella alamäkeen, vaikkakin sai tarkkana olla kun asfaltti oli aika huonoa. Siirtymäpätkän jälkeen ajeltiin kolme kierrosta 140 tiellä. Isoimmassa mäessä vauhti nousi 60km/h ilman polkemistakin, joten odotettavissa oli mukava nousu takaisin tullessa. Ohittelin ja tulin ohitetuksi, koitin pitää sopivaa vauhtia vaan yllä. Kääntöpaikan jälkeen karu totuus iski vastaan; vastatuuli ja mäkiä. Toisaaltahan kyseessä oli tutut elementit; mäet Jyväskylästä ja ainainen vastatuuli Oulusta. Pyörä kulki ihan mukavasti ja fiilis oli hyvä. Valkku ohitti jossain vaiheessa ja huusi kannustuksensa, mikä lämmitti kyllä mieltä. Ekan kierroksen jälkeen tuntui jo helpolta ajaa; tiesin mitä odottaa tulevalta. Fiilis oli hyvä, koitin muistaa tankata energiaa ja nauttia kisaamisesta, tätähän olin odottanut jo kauan. Lopulta tuntui, että nytkö jo tää pyöräily loppuukin ja on aika kurvailla kohti vaihtoa. Pyöräilyn aika oli 1.15.42.

T2

Toinen vaihto sujui näpsäkästi. Tyttö pois pyörän selästä, juosten telineelle, pyörä siihen ja kohti vaihtopussukkaa. Lenkkarit jalkaan ja pyöräkengät ja kypärä kassiin ja menoksi.

Juoksu

Iloisella fiiliksella lähdin juoksemaan, nyt olisi se oletettavasti vahvin ja ennen kaikkea tutuin laji. Juoksu lähtikin rullaamaan hyvin, mutta matkan aikana huomasin, etten saa pidettyä yllä sitä vauhtia mitä olin ajatellut. Pyöräilyn ylämäkiin oli hävinnyt paras puhti juoksujaloista, mutta sain ohiteltua kuitenkin muita. Mielessäni kävin tiukkaa keskustelua itseni kansssa, kun mieli olisi halajannut hölläämään. Onneksi kilpailuviettini ajoi juoksemaan koko ajan kuitenkin hyvällä tahdilla. Juoksu ei ollut parasta minua, mutta tyytyväinen olen, sillä olihan alla jo aika taival melkoisen lämpimässä säässä. Juoksun aika oli 46.59.

Lasillinen kuohuvaa kotona. 

No lopputuloksenahan oli ikäluokkani pronssisija ajalla 2.36.42! Maaliin tulin hymyillen, mulla oli huisin kiva päivä. Kerkesin jo tovin jos toisenkin jutella mieheni kanssa, kun hän kysyi etteikö mua kiinnosta ollenkaan sijoitukseni. Olin jotenkin siirtänyt sivuun kokonaan ajatuksen sijoituksestani, joten kyllähän sitä hymyä sitten piisasikin kun kuulin sijanikin. Tästä on hyvä jatkaa kohti Joroisen puolimatkaa. Sitä kisaahan oon pelännyt ja odottanut jo liki vuoden. Enää ei ois montaa päivää jälellä.