Kisan alusviikko sujui hyvin, tankkaukset olivat menneet suunnitelmien mukaan ja viikon aikaiset kevyet treenit tuntuivat hyvältä. Innoissani odotin, että pääsisinpä jo viivalle. Perjantaina töiden jälkeen lähdimme Joroisille ja siellä kävimmekin katsomassa pikakisan maaliin tuloa, hakemassa kilpailumateriaalin sekä tapaamassa hienoa TriBase-tiimiämme. Illan päälle vielä viime hetken jätskitankkaukset sekä pyörän katsastus. Illalla ei uni meinannut tulla ihan heti, mutta lopulta nukuin levollisesti. Aamulla sade vähän meinasi alkuun latistaa tunnelmaa, mutta onneksi olen kiltisti tehnyt treenejä kelillä kuin kelillä. Siirryin kilpailijakuljetuksella Valvatukselle ja menin viemään pyörälle vesipulloja sekä täyttämään renkaat. Tähän väliin voin todeta, että miksi on ihan kiva, että ne pyörätyökalut on messissä kisan aikana; piti vielä siinä vaihtaa etusisuri ennen starttia. Kiitos vielä Villelle avusta! Koska vettä satoi ja vaatteet oli märkänä, oli ihan kiva nakata märkkäri päälle jo kymmenen aikaan. Odottelin vielä ennen verkkailua vanhempiani ja veljeäni, jotka olivat tulossa katsomaan kisaa. Verryttelin kevyesti uiden ja vähän kauhistellen sitä ihmismassaa.
 |
| Minä ja mun kaverit. |
Uinnin lähtö oli taas rolling starttina, eli valitsin vain oman aikatavoitteeni mukaisen kohdan jonosta ja menin sen mukana järveen. Tiesin, että 36min olisi se mihin pitäisi päästä, joten menin sinne 35min ja 40min välimaastoon. Jännitin älyttömästi sitä uintiosuutta, sillä uinti on se haastavin osuus mulle. Lopulta pääsimme juoksemaan järveen ja lähtemään uimaan. Pääsin alkuun hyvin, mutta sitten tuli vastaan ihmismassaa. Välillä tultiin sivusta päälle, välillä takaa. Yritin pysyä rauhallisena ja uinkin välillä rintaakin. Lasien toinen linssikin meinasi falskata alkuun, joten sitä piti vähän korjailla. Lopulta sain uitua omaa hyvää uintiani ja musta alkoi tuntumaan kivalta. Uinti meni siis välillä muita väistellen, mutta kuitenkin aika suoraan uiden. Rantaan noustessa vilkaisin kelloa ja olin ihan tyytyväinen 37.03 aikaani, vaikka se olikin hivenen hitaampi kuin olin ajatellut.
 |
| Märkkäriä pikaseen pois päältä.. |
Avasin nopeasti märkkäriä ja otin vaihtopussukan matkaan. Märkkäri rivakasti pois, kypärä päähän ja jalkojen kuivaus ja sukat sekä kengät jalkaan. En tykkää ajaa ilman sukkia, joten laitoin ne vaikka tiesinkin niiden kastuvat litimäräksi noin 100 metrin ajon jälkeen. Uimakamat kassiin ja rekan kautta pyörille. Matkalla virittelin numeron vielä vyötärölle. Pyörä matkaan ja kohti pyöräosuuden lähtöä. Matkalla kuulin Jussin tutun äänen kannustusjoukoissa.
 |
| ..ja valkoinen minikiituri alle. |
Pyörä lähti sujuvasti liikkeelle. Sykkeet taisi alkuun huidella melko korkealla, mutta tiesin, että ne rauhoittuvat kyllä, kun ajaa vaan. Pyörän nopeusmittari oli ilmeisesti tykännyt kyttyrää sateessa olosta, joten en siitä pystynyt seuraamaan keskaria ollenkaan. En antanut sen häiritä vaan vilkuilin välillä kellosta ja menin välillä tunteella. Poljin ja nautin. Tätä vartenhan olin treenannut 10 kuukautta, odottanut sitä hetkeä kun saisin kisata Joroisilla. Tosin ajatuksissani en toki ollut ajanut tämmöisessä kelissä, mutta onneksi treeneissä olin. Kilometrit toisensa jälkeen menivät ohi ja jossain 15km-20km kohdilla huomasin, että nyt alkaa kulkemaan niin kuin pitääkin. Meno oli helppoa, vaikka taisihan mukavalla myötätuulella olla myös osuutta asiaan. Toki matkalla välillä ärsytti peesiletkat ja porukka-ajot, mutta pyrin itse parhaani mukaan pitämään peesivälit sopivina. Toki se välillä tarkoitti himmailua, kun eteen tupsahteli ihmisiä. Rantasalmen pää tulikin yllättävän nopeasti vastaan ja oli aika palata takaisin päin ja kohti vastaisempaa tuulta. Onneksi en ollut laiminlyönyt myöskään vastatuuliajoa, joten kyllähän sekin puoli sujui, vaikkakin hitaammin. Jouduin himmailemaan välillä todella paljon, että en ajaisi liian lähellä edellä ajavaa. En myöskään halunnut ajaa itseltäni totaalisesti jalkoja runttaamalla liian kovaa. Jossain 75 kilsan kohdilla alkoi tuntumaan, että eikö se risteys jo voisi tulla, haluan juoksemaan välillä. Koitin loppupuolella polkea suuremmalla kadenssilla, jotta saisin vesisateen kangistamat jalat vetreäksi juoksuosuudelle. Jossain Valvatuksen kohdilla tajusin, että täähän on ihan justiinsa ohi tää lysti ja koitin pistää vielä viimeiset pyöräilyvoimani peliin. Pyörä sujui aikaan 2.49.14, joitamia minuutteja hiljempaa, kuin olin etukäteen ajatellut. Tankkasin pyörän päällä etukäteen tehdyn suunnitelman mukaan ja energiat piisasivat hyvin.
T2
Nousin pyörän selästä ja otin juoksuaskeleita klossien kanssa. Jalat tuntuivat jäykiltä, mutta pääsin kuin pääsinkin pyörätelineiden kautta vaihtopussukoille. Istahdin vaihtamaan jalkaani kuivat sukat (koska vain hölmö lähtee juoksemaan märillä) ja lenkkarit. Nappasin geelit käteen ja lähdin juoksemaan.
 |
| Välillä ilme oli vakava, vaikka mahtavaa olikin. |
Vihdoinkin jalkojeni alla oli maata ja lajeista se tutuin ja turvallisin. Lähdin läpsyttelemään ja nauttimaan yleisön mahtavasta kannustuksesta. Kuulin vanhempieni ja veljieni kannustuksen, seurakavereiden huudot sekä kaikkien muidenkin tsemppaukset. Oli mahtavaa heittää läpyjä muksuille ja nauttia tästä kolmen lajin mahtavasta tunnelmasta. Valmentajan kannustukset lämmittivät mieltä ja pistivät tossun liikkumaan vielä asteen nopeammin. Siinä tovin juoksin rintarinnan Alexander Stubbin kanssa, mutta jouduin toteamaan hänet liian nopeaksi peesikaveriksi. Läpsyttelin tasaisesti viiden minuutin korvilla olevia kilsoja, tiesin, että tätä tahtia juoksen vaikka kuuhun ja takaisin. Huollossa oli parasta kun sai colaa, sitä olin odottanut koko päivän. Kilsa toisensa jälkeen tuli täyteen ja pääsin viimeiselle kiekalle. Viimeistä kertaa metsän siimekseen mennessä tajusin, että se on kohta siinä. Kohta olisin teräsmiesnainen. Kyyneleitäkin taisi muutama tulla, mutta sitten ryhdistäydyin juoksemaan vikat kilsat. Lopussa jaloissa tuntui jo tosi pahalle, mutta en halunnut jäädä jälkeen edellä menevästä naisesta, sillä olimme aika pitkään taivaltaneet samoja vauhteja. Loppusuoralla intouduin erään vanhemman herrasmiehen yllyttämänä vielä vauhdikkaaseen loppukiriinkin, vaikka luulin, että kaikki paukut olisi käytetty jo. Maalissa olin yhtä hymyä, varsinkin kun kuulin loppuaikani. Juoksuun kulutin aikaa 1.46.34, mikä on ihan kelpo aika. Ennätykseni puolikkaalla (joita vain muutaman olen juossut..) on vain 20 sekuntia nopeampi, joten taitaisi olla aika kokeilla puolikas ilman alkuverkkailua.
 |
| Loppusuoralla oli vähän heitettävä läpyjä! |
 |
| Aloin ehkä vasta tajuamaan, että olipahan muuten reissu. |
Vaikka itse olen jokaisen suoritukseni tehnyt, en olisi päässyt näin hyviin aikoihin ilman ammattitaitoista valmennusta. Jussin ja Panun letkeän positiiviset kannustukset ja asenteet ovat saaneet mut ylittämään itseni useaan otteeseen kuluneiden kuukausien aikana jokaisessa triathlonin osa-alueessa. Oman kiitoksensa ansaitsee tietenkin aviomieheni, joka on potkinut takamukselle, kun on tympässyt ja laiskottanut, sekä kannustanut, kun on sujunut. Hän on tukenut kaikissa vaiheissa ja luonut uskoa, että mä pystyn saavuttamaan sen mitä haluan. Kutsuin myös vanhempani katsomaan tärkeää päivääni, tärkeässä lajissa. Heiltähän olen saanut verenperintönä sisukkuuden, päättäväisyyden sekä kilpailuhenkeni. Niitä kaikkia ominaisuuksia pääsen hyödyntämään tässä lajissa.
 |
| Minä ja mun tärkeitä tukijoita, neljäs siellä kameran takana. |
 |
| Teräsmies! |
Hienosti vedetty eka kisa, onnittelut!
VastaaPoista