sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Ironman Finland Lahti 70.3 29.6.19

Saavuimme Lahteen perjantaina sopivasti tiimitapaamiseen. Moikat tutuille ja uusille tutuille ja kuudelta kiirehdimme kisainfoon Tiinan kanssa. Kisainfossa ei ollut mitään ihmeellistä, kun meno oli viime vuodesta tuttua. Samaan syssyyn käytiin ilmottaumassa ja hakemassa ne julmetun kalliit reput. Expoalueelta vielä uudet pyöräilyhousut matkaan ja kavereiden kanssa heidän kotiin. Iltapalaksi syötiin perinteiden mukaiset evästykset ja käytiin pienellä kävelyllä ihmettelemässä järven rannalla tuulta.


Yöllä nukutti hyvin ja aamulla olo oli levännyt, eikä tuntunu ollenkaan kisapäivältä. Aamupäivä meni mm. kamppeita laitellessa, Arch Enemyä kuunnellessa ja flossatessa. Yhden aikoihin lähdimme kävelemään kohti kisakeskusta, jotta ehtisin viedä pyörän ennen kahta. Edes kisakeskuksessa ei hypännyt hirveää jännistystä ilmoille, olo oli lähinnä odottavan kutkuttava. Ilmeisesti jonkinmoinen rutiini on jo asioihin tullut siis.


Uinti 36.08

Lähtökarsinassa kävi kyllä mielessä, että miksi sitä taas tähän ryhtyy ihan vapaaehtoisesti. Valitsin lähtöpaikkani 35 min kohdalta, koska arvelin niille main uivani. Tiinan kanssa rupatellessa odottelu meni mukavasti. Lähdin vasemman reunan puolelta, koska lähempänä poijua on lähempänä poijua. Poijuja oli mukavan tiuhaan ja aallokkoa oli aika reilusti. Pari kertaa jouduin pysähtyä kakomaan ihan kunnolla, mutta pääasiallisesti hapenotto ja suunnistaminen sujuvat nätisti. Pari kertaa tuntui, että en etene ollenkaan, ennemminkin meen taaksepäin. Nurkkapoijuilla oli odotetusti ruuhkaa ihan huolella ja vähän joutui rinulia vetämään, että pystyi etenemään. Takasuoralla saatiinkin mennä sitten ihan vaan aaltojen kyydissä ja oli ihan mukavaa. Kylmä ei tullut missään vaiheessa.


T1 3.21

Rantauduin varoen, koska en halunnut liukastua portaissa. Tasasella sitten juoksin reippahasti kavereiden ohi kiskoen märkkäriä auki, ottaen lakkia, laseja ja korvatulppia päästä ja laskien märkkärin vyötärölle. Omalla paikallani kiskoin märkkäriä päältä ja vähän manailin, kun ei meinannu lähtiä. Joku oli tipauttanu mun vaihtopussukankin maahan. Jalkojen kuivaus, sukat jalkaan, uimakamat pussiin ja numero sekä kypärä kantoon ja päälle juostessa pyörälle. Pyörän päälle pomppaus ja matkaan.

Pyörä 2.35.11

Ekat sadat metrit vauhtia, että saa laitettua kengät kunnolla jalkaan. Sitten menoksi. Kavereita oli liikenteessä ihan kiitettävästi ja Messilän nousussa menin välillä ohi ja välillä tulin ohitetuksi. Alamäessä nautin, kun pääsi kovaa. Välillä ärsytti kaverit, jotka ajeli missä sattui, ei siellä oikeassa laidassa kuten pitäisi. Myös tien huono kunto vähän tympäsi ja aika paljon näkikin porukkaa renkaanvaihtopuuhissa. Ekalla 35 kilsalla mietin, että pyöräilyn aikatavoitteet saa heittää menemään, tuntui ettei kulje mihinkään. Mutta sitten muistin, että se alkuosa oli selkeästi raskaampi ja ehkä tässä on vielä toivoa. Ja sittenhän se lähti. Nautin niin paljon, kun sain kuljettaa sitä pyörää kovaa eteenpäin ja ohitella kisakavereita. Siinä kohdalla kiittelin jokaista treeniäni, jonka olin syksyn, talven ja kevään aikana eri pyörillä ajanut kelillä kuin kelillä. Ja etenkin mentaalivalmentajaa ja harden the fuck upia niillä yhteisillä lenkeillä. Juomapulloon teipattu lappu piti huolen, että tankkasin energiaa sisään tasaille tahdilla. Vähän ennen Messilän nousua eräs venäläinen mies totesi ohi mennessään, että ajat aika kovaa. Nousussa jätin sen vielä taakseni ja lopun laskettelin aika vauhdilla kohti vaihtoaluetta. Lopussa jalat pois kengistä ja valmistautumaan pyörältä pois tuloon. Hivenen hirvitti, että taipuuko koivet, mutta niin vaan sain sulavan laskeutumisen tehtyä. Ai niin. Tavoite pyörään oli 2.35, joten kyllähän sekin sieltä täyttyi.


T2 2.25

Juoksin pyörän kanssa kohti telinettä ja kiireen vilkkaa omalle pussukalle. Kengät pussista jalkaan ja lasit, lippis ja geelivyö käteen ja menoksi. Ei turhia aikailuja.

Juoksu 1.45.53

Juoksuun lähdin sillä ajatuksella, että pitäisin tasaisen vauhdin ja hyvän juoksurytmin ja -asennon koko matkan. Mietintää toki aiheutti, mitä jalat tykkäisivät lähteä vielä pikku puolimaratonille tämmöisen menon jälkeen. Jo alusta huomasin, että en muuten tunne vasenta varvastani tai oikeastaan koko päkiän aluettani kunnolla. Oli vähän veikeä tunne juoksennella menemään. Välillä oli huonoja hetkiä ja teki mieli luovuttaa, mutta kannustukset tsemppasivat eteenpäin. Tajusin myös, että nestettä on otettava vähän reilummin, liekkö orastavaa nestehukkaa nuo heikot hetket. Näin oman sarjani kärkipään suomalaismenijöitä, mutta ulkomaalaisista ei ollut hajuakaan, joten ei sijoituksestakaan. Tokan kiekan loppulenkillä havaitsin Leskisen Miran ja siitä sain vielä puhtia pitää juoksuvauhtia yllä loppuunnasti. Maalisuoralle on mahtava kääntyä ja ylittää maaliviiva onnistuneen suorituksen jälkeen. Vähän aikaa jouduin vetämään lepiä maassa, kun tuntui vähän pahalle. Olo meni onneksi ohi ja pääsin huoltajien hellään huomaan.


Kokonaisaikani oli 5.02.49 eli aivan ei tullut sitä viiden tunnin alitusta tällä kertaa, mutta olen tyytyväinen tulokseen. Sijoitus omassa ikäluokassani oli kuudes (/45). Isot kiitokset kaikille kannustajille matkan varrella, jokainen tsemppi vei eteenpäin. Kiitokset myös huoltojoukoille, hovikuvaajalle ja majoittajille! Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua kohti Joroisten puolimatkan kisaa.

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Vantaan sm-sprintit 15.6.19

Toukokuu ja kesäkuun alku hujahtivat jonnekkin ihan tosta noin vaan. Pari viikkoa sitten avasin avovesikaudenkin ja tällä viikolla kävin uimassa jo ilman märkkäriäkin. Perjantaina suuntasin isäni kanssa kohti Vantaata ja sm-sprinttikisoja. Matka taittui rattoisaan ja yökin sujui hyvin. Aamulla mietin, ettei tunnu kisapäivältä, mutta hotellin aamupalalle mennessä iski kuvottava olo eikä ruoka uponnut. Selkee kisapäivän merkki. Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin.

Tähän kauteen lähdin uusin ajatuksin ja tein vaihdoksen ikäsarjasta yleiseen sarjaan. Vantaan kisaa ajatellenhan tämä tiesi esimerkiksi hyppystarttia. Koska tiesin jo syksyllä tämän, niin opettelin startin viime viikolla. En sentäs Kuusijärvellä, niin kuin jossain vaiheessa pelkäsin tapahtuvan.

Uinnin lähtöön meno oli juhlallinen. Meidän kävelytettiin laiturille musiikin soidessa ja pieni esittelykierroskin kovimmista kisaajista oli ohjelmassa. Lähtöpaikan sai valita itse ja valkkasin aika vasemmasta reunasta, koska en halunnut lähteä keskeltä. Lopulta se pelkäämäni hyppystartti oli paras osuus ja muutenkin vähän yllättäen uinti maittoi. Parin viime viikon ajan uinti ei oo kulkenut, joten siihenkin nähden olen tyytyväinen. Hyödynsin tänään peesiäkin ihan onnistuneesti ja jostain syystä (tänäkin) vuonna nautin uinnista Kuusijärvessä.

Pyöräilyyn lähdin hyvillä mielin ja ajatuksena oli vaan ajaa menemään ja toivoa, että olis joku sopiva peesattava. Noo, sitä jotaki ei tullut, mutta ajoin kyllä kiinni junnuja ja ne siinä jäi peesaamaan mua. Jossain vaiheessa ne kävi eelläkin, mutta kun vauhti alkoi hiljentyä, niin aattelin sitten vaan ennemmin ajaa keulasta. Ajaminen oli kuitenkin tahmeaa, ei yhtään niin hyvää kuin on ollut ja sykkeetkin näytti huitelevan omiaan. Jaloissa alkoikin painamaan kolmannella kierroksella, varsinkin lopussa. Se oli semmonen ajo tälle päivälle, ensi kerralla on uusi päivä ja uusi ajo.

Juoksuun lähdin vähän mietteliäänä jalkojen jaksamisesta tänään, sillä ne eivät tuntuneet hyviltä. Eipä ne mitkään kauheen hyvät olleetkaan ja jotain jäikin puuttumaan. Mäissä ei huvittanut juosta ja muutenkin oli tahmeaa. Totesinpa vaan, että aina ei voi onnistua ja kulkea niin hyvin, kuin on ajatellut. Kaikesta huolimatta tältäkin reissulta kotiin tuomisina oli aimo annos kokemusta.