Toukokuu ja kesäkuun alku hujahtivat jonnekkin ihan tosta noin vaan. Pari viikkoa sitten avasin avovesikaudenkin ja tällä viikolla kävin uimassa jo ilman märkkäriäkin. Perjantaina suuntasin isäni kanssa kohti Vantaata ja sm-sprinttikisoja. Matka taittui rattoisaan ja yökin sujui hyvin. Aamulla mietin, ettei tunnu kisapäivältä, mutta hotellin aamupalalle mennessä iski kuvottava olo eikä ruoka uponnut. Selkee kisapäivän merkki. Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin.
Tähän kauteen lähdin uusin ajatuksin ja tein vaihdoksen ikäsarjasta yleiseen sarjaan. Vantaan kisaa ajatellenhan tämä tiesi esimerkiksi hyppystarttia. Koska tiesin jo syksyllä tämän, niin opettelin startin viime viikolla. En sentäs Kuusijärvellä, niin kuin jossain vaiheessa pelkäsin tapahtuvan.
Uinnin lähtöön meno oli juhlallinen. Meidän kävelytettiin laiturille musiikin soidessa ja pieni esittelykierroskin kovimmista kisaajista oli ohjelmassa. Lähtöpaikan sai valita itse ja valkkasin aika vasemmasta reunasta, koska en halunnut lähteä keskeltä. Lopulta se pelkäämäni hyppystartti oli paras osuus ja muutenkin vähän yllättäen uinti maittoi. Parin viime viikon ajan uinti ei oo kulkenut, joten siihenkin nähden olen tyytyväinen. Hyödynsin tänään peesiäkin ihan onnistuneesti ja jostain syystä (tänäkin) vuonna nautin uinnista Kuusijärvessä.
Pyöräilyyn lähdin hyvillä mielin ja ajatuksena oli vaan ajaa menemään ja toivoa, että olis joku sopiva peesattava. Noo, sitä jotaki ei tullut, mutta ajoin kyllä kiinni junnuja ja ne siinä jäi peesaamaan mua. Jossain vaiheessa ne kävi eelläkin, mutta kun vauhti alkoi hiljentyä, niin aattelin sitten vaan ennemmin ajaa keulasta. Ajaminen oli kuitenkin tahmeaa, ei yhtään niin hyvää kuin on ollut ja sykkeetkin näytti huitelevan omiaan. Jaloissa alkoikin painamaan kolmannella kierroksella, varsinkin lopussa. Se oli semmonen ajo tälle päivälle, ensi kerralla on uusi päivä ja uusi ajo.
Juoksuun lähdin vähän mietteliäänä jalkojen jaksamisesta tänään, sillä ne eivät tuntuneet hyviltä. Eipä ne mitkään kauheen hyvät olleetkaan ja jotain jäikin puuttumaan. Mäissä ei huvittanut juosta ja muutenkin oli tahmeaa. Totesinpa vaan, että aina ei voi onnistua ja kulkea niin hyvin, kuin on ajatellut. Kaikesta huolimatta tältäkin reissulta kotiin tuomisina oli aimo annos kokemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti