Vierumäen perusmatka 1.7.17

Vierumäen perusmatkaa edelsi muuttorumba. Juhannusta ennen torstai-iltapäivänä aloimme siirtämään tavaroita Laajavuoren kodista kohti ihkaomaa kotia Laukaan puolelle. Väli tuli hyvinkin tutuksi siinä ajellessa ja tavaroita kantaessa. Yötä myöten saatiin viimeisiä tavaroita uuteen kotiin ja tokihan uniaika oli mennyt ohi, joten tuli vielä laiteltua tavaroita paikoilleen keskellä yötä, ennen kuin simahdettiin. Onneksi oli juhannusvapaat, joten aamusta olisi saanut nukkua, jos vain olisi onnistunut. Yöt menivät normaalia lyhyemmillä unilla, sillä aamuherätykseni muuttuivat puolta tuntia aiemmiksi, eikä iltaisin olisi malttanut millään mennä nukkumaan, kun uudessa kodissa on niin paljon puuhaa. Työmatkapyöräilynikin tosiaan pidentyi 3.5km 12km suuntaansa eli pelkkää työmatka-ajoa melkein 25km päivässä.

Itse kisa-aamun herätys oli myöskin aikainen, sillä ajoimme Vierumäelle kotoa aamusta. Jännitystä ei tälläkään kertaa ollut nimeksikään, sopiva pikku kutina vain. Matka meni rattoisasti täyden matkan kisaa suunniteltaessa, missä sen suorittaisikaan ensi kesänä. Kisapaikalla kilpailumateriaalin noudon jälkeen tavaroiden pussittaminen ja tarroittaminen sujui jo rutiinilla. Uuden kypäränkin kävin ostamassa, kun sopiva tarjous oli kojulla. Kello eteni nopeasti ja oli aika hilpaista tavarat vaihtoalueelle ja mennä kilpailuinfoon. Infossa ei ilmennyt mitään erityistä uutta asiaa, kilpailuohjeet oli tullut luettua ja edelliseltä vuodelta asiat olivat tuttuja. Info oli nopea ja olinkin verryttelemässä aiemmin kuin ajattelinkaan. Kävin hivenen hölkkäilemässä ennen kuin lopulta puin märkkärin päälle ja kävin järvessä. Valkjärven vesi oli raikasta ja kirkasta, mutta ei onneksi liian kylmää.

 

Uinti 28.10

Uintiin lähtiessä olin yllättävän rauhallinen, veteen tiputtautumista kammosin kyllä hivenen. Parkkeerasin itseni mahdollisimman eteen 28minuutin kohdalle ja jutustelin vielä hetken tuttujen kanssa ennen kuin rolling startissa oma vuoroni tuli. Tiputtautuminen veteen ja kohti määränpäätä. Vesi tuntui viileältä, mutta pääsin hyvin rytmiin ja etenin kohti kannasta. Yritin löytää hyvää peesiä ja hyvää reittiä edetä. Kannaksen ylityksen jälkeen siirryttiin Suurjärveen, joka olikin huomattavasti lämpimämpi, tuntui ensin aika pahalta jopa. Suurjärvessä koitin saada hyvän rytmin päälle, jotta eteneminen olisi mahdollisimman nopeaa, suoraa ja sujuvaa. Rantaa kohti kääntyessä vasta-aurinko oli paha. Mulla ei ollut hajuakaan, missä kohdin poijut sijaitsevat, joten pientä mutkaa meinasi tulla, kun ajauduin hivenen oikealle. Kannaksen ylityksen jälkeen olikin shokki siirtyä taas kylmään loppupätkään. Uinti oli kaikin puolin sujuvaa ja rentoa, jaksoin hyvin ja kaukana oli ne uinnit viime vuoden loppukesän kauhu-uinnit.

T1 4.05

Vaihtoalueelle juostaan turkasen jyrkkä mäki ylös. Koitin hipsiä sitä eteenpäin, vaikka tuntuikin kamalalta. Riisuin lakin, lasit ja korvatulpat käteen sekä märkkärin puoleen väliin. Meinasin mennä ensin väärään pussukkariviin, mutta onneksi rannekkeesta pystyi tarkastamaan numeron. Kypärä päähän, numerovyö paikalleen, jalkojen kuivaukset ja kengät jalkaan, tavarat pussiin ja menoksi. Sujuvaa ja hätäilemätöntä.

Pyörä 1.16.57

Pyörä lähti ihan hyvin liikkeelle, tosin alun myötäisellä oli oma vaikutuksensa. Alun 3.5km siirtymän jälkeen ajellaan 3x11km lenkki, joka oli hyvinkin kumpuilevaa, joten helpolla ei pääse. Tuuli toi oman lisämausteensa, joten alamäkiinkään ei päässyt nauttimaan niin hyvin, varsinkaan kun oli tämmöinen jännittäjä kuin minä. Tuntui, että kaadun ihan varmasti, kun tuuli otti sen verran hyvin aina välillä koko settiin ja heitti vähän sivulle. Jännitin taas koko matkan ajoa, kuten Kuopiossa viime elokuussa. Rentous puuttui kokonaan ja sen huomasi loppuajassa. En saanut jostain syystä myöskään puristettua itsestäni sitä parasta pyöräilyä, jälkikäteen mietittyäni ja analysoituani annoin itseni päästä liian helpolla kisan aikana. Pyöräosuuden aikana sain tankattua geeliä tasaisesti, eikä missään vaiheessa tullut sellaista tunnetta, että energia olisi vähissä.


T2 1.05

Olin edellisessä kisassa kokeillut jättää kengät polkimiin vaihtotilanteessa ja niin tein tässäkin. En vaan ollut vielä opetellut sitä sujuvaa alastuloa, mutta huomattavasti nopeampi tapa tämä oli jo kuin juosta pyöräkengillä vaihtopaikalla. Pyörä telineeseen, kypärä pois päästä pussille juostessa ja lenkkarit jalkaan ja menoksi. Ei sählinkiä.

Juoksu 44.26

Juoksuun lähtiessä olin taas onnellinen, kun edessä oli tuttu ja turvallinen juoksu. Lähdin läpsyttelemään etiäpäin, kuulin miehen huutavan jotain erosta edessä menevään, mutta en kuullut kunnolla. Keli oli lämmin ja huomasinkin, että töitä vauhdin ylläpitämiseen joutuu tehdä. Jos ajatukset yhtään lähti harhailemaan, vauhti hidastui. Eräs herrasmies tarjosi sopivaa peesivauhtia ekalla kiekalla, samaa tahtia edettiin. Kuulin ekan kiekan lopussa, että Hagqvistin Antti on tulossa pääsarjan johtavan naisen kanssa takaa, Antti kuvasi liveä Facebookiin ja mennessään myös kehaisi mun juoksevan ihan hyvää tahti. Oma tuntuma sillä hetkellä oli lähinnä, että etenen kuin täi tervassa. Boostia kuitenkin tuli sopivasti ja vauhti pysyi hyvänä. Mies huusikin toiselle kiekalle lähdettäessä, että minuutti edellä menevään. Huomasin horisontissa edellä menevän naisen ja päättelin hänen olevan saalistuksen kohteeni. Vauhti hiipui hivenen, vaikka mielestäni en hidastanut. Matka loppui kuitenkin kesken ja jäin hänestä 13 sekunnin päähän, juoksuun lähtiessä eroa oli melkein kaksi minuuttia. Vielä yksi nainen pääsi kuittaamaan meidät molemmat superjuoksulla, joten loppusijoitukseni putosi kuudenneksi.

"Sulla on hyvä vauhti, sä et vaan jaksa"

Summasummarum. Uinnista jäi hyvä fiilis, uinti on mennyt eteenpäin, vaikka samaan aikaan kuntoutankin olkapäätäni. Viime vuoden uinnin panikointi on poissa, rentous tilalla. Luotan itseeni ja uintiini ja siksipä se varmaan sujuukin. Pyöräily jäi harmittamaan, mietin jälkikäteen, että päästin itseäni liian helpolla, vaikka olisin voinut vaatia samaan tapaan kuin juoksussakin. Oman vaikeuden teki myös se tuuli, mielessä pyöri liikaa kaatumisen mahdollisuus, joten ajo ei ollut hyvää. Pyörässä se luottamus omaan tekemiseen puuttui kokonaan. Juoksu oli varmaa tekemistä, sain pidettyä yllä hyvää vauhtia ja aika oli mieltäni lämmittävä, itse asiassa varmaan toisiksi paras kympin juoksuaikani ikinä. Tosin en ookkaan esimerkiksi tänä vuonna sileän kymppiä kisana juossut. Nyt on vajaa kaksi viikkoa aikaa työstää mielessään ja viimeistelytreeneillä noita kisasuorituksia paremmaksi, jotta Joroisilla oltaisiin täydessä iskussa!