Vaasan perusmatka 20.8.

Kausi pistettiin triathlonin osalta pakettiin sunnuntaina Vaasan Sun City triathlonissa perusmatkalla. Matkalla Turkuunhan kävimme Oulussa katsastamassa mikä olisi oikea koko Specialized Shivistä, lähinnä makustelumielessä oli siis tarkoitus käydä ja kysellä hintoja. Noh, harvemminhan tuollainen onnistuu, varsinkin kun sattui sopivan kokoinen vähän käytetty olemaan edullisesti kaupan ja kun sitä käy koeajamassa. No matkaanhan se lähti, mutta Turun kisan suoritin tutulla ja turvallisella maantiefillarillani, mutta Vaasassa alle pääsi Shivi.

Sunnuntai valkeni kauniina, mutta tuulisena. Ja en puhu pikku puhurista, vaan kunnon tuulesta, joten lievästi hirvitti uinti ja pyöräily. Mieleen tulvahteli muistoja vuoden takaisesta Kuopion kisasta, jossa paniikki iski kesken aallokkoisen uinnin. Uudella pyörällä ajokin jännitti, sillä alla ei ollut vielä liian montaa kilsaa eikä varsinkaan kauhean tuulisella kelillä ajoa. Pyrin karistamaan ajatukset muualle ja keskittymään vain kisaan, olinhan vuoden takaista huomattavasti vahvempi.

Uinti 16.58

Verryttely meressä sujui kohtalaisesti. Aallot oliva isoja ja alkuun oli haastavaa tottua aaltoihin. Myrskyisän tuulen vuoksi uinti lyhennettiin 750m, ei haitannut. Lähdin aika edestä ja vasemmalta reunalta, rauhallinen lähtö ja heti vaan rytmistä kiinni. Ekat kunnon aallot ja hengitys tiheni, joku pyrkii kylkeen ja joku jalkoihin, paniikkia oli takaraivossa jo tulossa. Pieni hetki rintauintia ja matka jatkui, tipautin peikon kyydistä. Eka suora oli haastava, mutta kun rytmiin pääsi, niin uinti oli itseasiassa mukavaa. Takasuoralla saikin kellutella myötäaallokossa menemään mukavasti, tuntui että ohittelinkin joitakin. Loppusuoran sivulla näin edessä kauempana porukkaa, mutta kiinni en saanut, perässä ei sitten heti ollutkaan ketään. Uinti sujui ilman isompia ongelmia lopulta, toinenkim kiekka olisi mennyt, tokihan viime viikon kisa painoi vähän käsissä.

T1 1.23

Nousu vedestä, äitin ja isän kannustus kuului, hyvä, huomasivat, että oon päässy rantaan, kamoja pois päältä matkalla pyörälle. Jalkojen kuivaus, sukat jalkaan, kypärä päähän, numero selkään ja menoksi. Nyt pyörän selkään menokin onnistui.

Pyöräily 1.13.06

Alkuun tuntui, että ei tule mitään. Vauhti tuntui matelulta, en uskaltanut laskeutua aeroasentoon ja mietin, että tuleepa pitkä reissu. Tuuli puhalteli sieltä sun täältä, mutta uskalsin asettautua aeroasentoinkin vähitellen. Pahimmissa paikoissa oli menomatkalla pakko nousta ylös, kun pyörä vei naista eikä toisin päin. Käännytyspaikalla helpotti, myötätuuleen olikin kiva lasketella kovalla vauhdilla, nyt tunsin sen pyöräilyn helppouden. Loppumatka olikin helppoa menoa, piti vaan sarvista kii ja paino menemään. Toki tie oli paikoin melko karseassa kunnossa, mutta onneksi viikolla tuli ajettua vieläkin huonommalla asfaltilla. 35km kohdalla alkoi harmittamaan, kun tääkin hupi olisi kohta ohi, oisin voinut jatkaa pidempäänkin. Tosin pienoinen Turussakin ilmennyt ongelma, geelit eivät imeytyneet, vaivasi taas. Samoilla tutuilla menin, mutta ongelma ilmeni taas silti.

T2 0.38

Sulava laskeutuminen pyörältä, nopea hipsiminen omalle paikalle, kypärä laatikkoon, kengät jalkaan ja menoksi.

Juoksu 49.20

Juoksu lähti kulkemaan hyvin, vauhti oli sopivaa ja tuuli mukavaa. Olo oli turvallinen kun sai viimein olla kahden jalan varassa. Tsemppihuutoja tutuille, etenkin tiimikaveri Lotan kanssa vaihdettiin joka kerralla tsempit. Viime viikkoiseen verrattuna juoksu tuntui helpolta ja mukavalta, se tuskallinen taivallus oli historiaa. Tosin geeliä en edes viitsinyt ajatella, pelkkä vesi sai riittää. Matkalla pystyi seurata tilannetta, kun kavereita tuli vastaan. Isän väliaikahuudot vitosen jälkeen myös helpottivat loppumatkaa. Maaliin juoksin iloisena kolmannesta sijastani. Onnitteluhalaukset Lotan kanssa ja pikaiset kuulumisten vaihdot. Siinä on nainen jonka muista ensimmäiseltä leiriltäni keltanokkana, ihailin ja ajattelin, että kumpa edes joskus pääsisin puoliksikaan niin kovaa.

Kausi 2017 on triathlonien osalta paketissa. Kehitystä viime kaudesta on tullut ja olen saanut varmuutta kisaamiseen kokonaisuudessa. Viime vuonna jännitin jokaista kisaa tuhottomasti, mutta tänä vuonna olin tyyni ja luottavainen. Vierumäen kisaan olin vähän pettynyt, mutta sieltä noustiin parempaan tekemiseen ja tuloksiin. Nyt on aika mietiskellä kulunutta kautta ja aloittaa vähitellen tosissaan #kohtitäyttämatkaa projekti. Koen, että nyt olen henkisesti valmis täyden matkan suoritukseen, fyysistä puolta voidaan sitten hio paremmaksi tulevan kauden mittaan.