Turun puolimatka 13.8.17

Turun kisaan tultiin parin viikon Lapin mökillä oleilun jälkeen. Lapissa treenit olivat sovellettuja ja vähän mietitytti mitenhän sujuu kisassa. Turkuun saavuttiin kahen yöpymisen taktiikalla (yht. 1140km) lauantaina. Olo oli hyvä, fiilis kohdillaan kun hengailtiin kisa-alueella katsomassa junnujen kisaa. Edellinen yö oli hivenen heikko, eikä aamulla enää ruoka tuttuun tapaan maistunut. Kisa-alueella laitoin kamat kasaan ja heitin pikku verkan.

Uinti 35.45

Uinnin lähtö oli rolling starttina, pidän tästä lähtötavasta. Pudottauduin veteen ja läksin kauhomaan vastavirtaan. Meno tuntui raskaalta, koitin keskittyä vaan rentoon menoon. Tiesin, että toiseen suuntaan on helpompaa. Rytmi pysyi hyvänä, vaikka välillä olikin ahdasta ja iskujakin tuli. Hörppäsin useampaanki otteeseen Aurajoen herkullista vettä, oli kyllä laatta likellä lentää. Tällä kertaa olin kyllä iloinen, kun uinti loppui, se nimittäin tuntui loputtomalta eikä niin hyvältä kuin Joroisilla. Aika olikin ihan positiivinen yllätys, sillä kuvittelin polskineeni kauemmin.

T1 2.47

Vaihtoalueelle juostessa oli oksennus oikeasti aika likellä. Suht ok vaihto, mitä nyt pyörän selkään hyppääminen vähän epäonnistui, mutta nopiasti matkaan silti.

Pyörä 2.45.12

Kenkä ei meinannu asettua, sen kanssa vähän aluksi tolskasin. Sitten vaan vauhdilla kohti motaria. Hepojoelle päin mennessä vauhti oli mukavan reipasta ja helppoa. Välillä piti vähän himmailla peesivälien takia, kun nopeempia tuli ohi, mutta onneks niillä taittui matka pääasiassa joutuisaan. Kun käännyttiin takaisin päin, iski totuus naamaan, tuuli nimittäin. Onneksi tätä vastatuulta oli pienemmissä pätkissä, eikä 45kilsaa kerralla. Kolme kiekkaa meni nopeaa, ajo oli vahvaa omasta mielestä, mutta kyllähän tuo vastatuuli veroitti. Kaikille onneks sama. Vaihtoaluetta kohti polkiessa tunsi, että jalat ovat väsyneet ja epäilys raskaasta juoksusta hiipi mieleen.

T2 1.28

Pyörän päältä laskeutuminen oli sujuvaa ja nopea sipsutus vaihtoon. Sukat olivat läpimärät, joten nopea päätös vaihtaa kuivat sukat juoksuun. Silti vaihtoni oli nopea.

Juoksu 1.47.48

Juoksu lähti hyvin liikkeelle ja tovin jo luulin, että eihän tää nyt niin paha ookkaan. Mutta ekan kiekan loppupuolella karu totuus iski tajuntaan, ei kulje ei. Vetasin geelin naamaan suunnitelman mukaan ja sitten saikin pidätellä oksennusta kierrokset 2 ja 3. Vesi meinasi pyrkiä ylös, urkkajuomaan en ees uskaltanut koskea, energiajuomaa otin kulauksen, jotta sais ees jotain. Oli vaikeaa menoa, epätoivo meinasi iskeä, kun olo oli kamala, eikä jalat tahtoneet edetä toivottua vauhtia. Matka tuntui etenevän kuin hidastetussa filmissä, mutta yritin pitää pään kasassa ja juoksuasennon hyvänä. Olin niin iloinen, kun neljäs kierros alkoi ja oksettava olo oli helpottanut hetkeksi. Päätin, että periksi ei anneta, vaikka mikä olisi. Loputtoman pitkältä tuntuva suora kääntyi viimein punaiselle maalisuoran matolle ja maalissa helpottunut tuuletus. Kamalimman tuntuinen puolimaratoni oli ohi.

Maalissa en tiennyt vielä mikä sijoitukseni oli, mutta mieheltäni sain hetken päästä varmistusta, että kärjessä olin ja näyttäisi, ettei kukaan ohi tulisi. Saattohan se viimein hymykin irrota siinä vaiheessa. Vaikka juoksu olikin taaperrusta Joroisten kisaan verrattuna, oli mainio pyöräily riittänyt tuomaan kaulaa muihin se verran, että sain kokea elämäni toisen voiton triathlonissa! Tämmösen kisan päälle se maistui kyllä oikein makealta.

Kun reilu kaksi vuotta sitten kisasin ekan perusmatkani Virpiniemessä voitokkaana, en vielä ajatellut kuinka syvälle tähän lajiin uppoaisin. Hyppäsin samaisena syksynä Tribasen valmennustiimiin ja aloin treenaamaan tavoitteellisesti kohti kisoja. Valmennus on tuottanut tulosta ja onkin ilo jatkaa edelleen mukana huippujen valmentajien Jussin ja Panun matkassa! Tiimin tuki ja tsemppaaminen kannustaa ylittämään itsensä aina uudelleen ja uudelleen. Tuloksena onkin ollut oikein hyvä kisakausi.