Lomailufiiliksiä

Tovi vierähtänyt blogin päivityksessä, mutta syykin oli ymmärrettävä, sillä olemme reissailleet. Ensin kävimme kotipuolessa Itsenäisyyspäivän tienoilla, sitten päivä Oulussa ja matka jatkui kohti Lappia ja mökille sekä sukuloimaan. Ennen Lappiin lähtöä kävin Oulun tiimin yhteistreeneissä ja siellä tuli huomattua, että meno oli väsynyttä, sykkeet huiteli aika korkealla, joten lomailu tuli tarpeeseen. Matkalle lähti juoksukamat, mutta ei hiihtokamppeita, sillä ajatuksena oli kunnon irtiotto treeneistä.

Lapin taikaa.

Viikko sitten keskiviikkona (9.12.) ajelimme Lappiin, aamulla kun lähdimme oli pimeää, eikä päivä kunnolla matkan aikana valjennutkaan, kun pohjoiseen ajelimme. Viitisen sataa kilometriä ajeltuamme saavuimme määränpäähämme miehen isovanhemmille, jossa vietimme ensimmäisen yön. Parin asteen lämpötilat ja vesisateen sai vaihtaa n. -10 asteeseen ja lumeen. Illalla kävimme avaamassa mökille vievän tien, jotta saimme sinne auton parkkiin. Torstaina kävin aamulla nauttimassa talvijuoksusta, huomasi edelleen sykkeistä, että lepoa kaipaa.

Päivä valkenee jo kellon ollessa 10.

Sitten sinne rauhaan. Mökkimme on rajajärven rannassa, siellä ei ole sähköä ja vesi haetaan kesäisin lähteestä, talvella järvestä. Hiljaista oli, ainakin Oulun kaupunkiasumiseen verrattuna, vaikka maantie ja kova rekkaliikenne aika lähellä kulkevatkin. Täällä pääsi oikeasti rentoutumaan, ei ole tekemistä, eikä muuten valoakaan liiaksi. Aamut valkenivat pikku hiljaa 10 aikaan ja hämärä alkoi laskemaan 14 aikaan. Mökiltä ei tullut mieleenkään lähteä lenkkeilemään, vaikka otsalampun valossa se olisikin ollut mahdollista. Pari päivää siellä vietettiin ja rentouduttiin. Lauantaina sain pitkät kelkkakyydit kirkkaassa kelissä, kun kävimme kelkalla tunturissa ja toisen mökkipaikan tilukset tarkistamassa. Oli ihanaa.

Tunturissa.

Launtaina pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja suuntasimme isoisälle, sillä lauantai-illaksi oli luvattu pakkasen kiristyvän roimasti. Mökissä olisi voinut pian tulla melkoisen kylmä, eikä autokaan olisi välttämättä aamulla suostunut käynnistymään. Lauantaina illalla pakkasta olikin jo -18 ja sunnuntaina -24, hyrr. Ei muuten paljon käynyt mielessä, että ois lenkille lähtenyt. Kävelyllä kävin, varpaille tuli kylmä, mutta muuten pärjäsi. Lauantaina illalla muuten huomasi, että ei oo urheillut, sillä illalla uni ei meinannutkaan tulla kunnolla, eikä muutenkaan väsyttänyt samoin kuin aiemmin.

Maanantaina lähdettiin isolle kylälle Hettaan. Hetan luontokeskusessa vierähti pari tuntia ja kauppareissun jälkeen suunnattiin takaisin isovanhemmille. Pakkanen olikin Hetassa kiristynyt taas sinne kahdenkympin paremmalle puolella ja ehdin jo aattelemaan, että en pääsekkään juoksemaan. Mummilassa leikin pullantuoksuista vaimoa ja leipasin korvapuusteja syötäväksi sekä pakkaseen vierasvaraksi. Pullanleivonnan jälkeen suuntasin tunnin pk-juoksulenkille, sillä pakkasta oli enää vaivaiset 12 astetta.

Kuvat samasta kohdasta, rajalta, yläkuvassa -12, alakuvassa varmaan +24.

Kuvissa pieni lämpötilaero, samoin eroa tuossa valon määrässä. On se hyvä, että vaikka Lapissa talvisin onkin pitkään melko pimeää, niin kesäisin siellä saadaan nauttia valosta. Facebookkiin kirjoitinkin näin: "Joku siinä kiehtoo, että ajelee 500km sivu mökille, jossa ei oo sähköä ja vesikin haetaan järvestä, pimeääkin näin talvella on suurimman osan vuorokaudesta. Mutta tunnelma, nää maisemat ja yhdessäolo, ne tekee joka kerta näistä reissuista Reissuja. Ei näitä fiiliksiä voi ees sanoin kuvailla, nää pitää kokea." Mä olen suunnattoman kiitollinen siitä, että lähdettiin ekan kerran yhdessä Lappiin kesällä 2013, kun tuon mökin tilukset olivat vielä vaiheissa. Silloin ihastuin Lappiin totaalisesti, enhän ollut siellä aiemmin oikeastaan käynytkän. Meille oli luonnollinen valinta, että häämatkamme ei suuntautunut etelän lämpöön, vaan Lapin taikaan jatkamaan tilusten rakennusta mieheni isän poismenon jälkeen. Nämä fiilikset, jotka Lapissa koen, ei niitä voi oikeasti sanoin kuvailla, vaan ne pitää kokea itse. Siellä sielu lepää niin urheillessa kuin ollessakin. Olen onnellinen, kun olen päässyt osaksi tätä.

<3