Kuukausi starttiiin

Nii, tasan kuukausi Vierumäen starttiin. Millä mietteillä lähden viimeiseen kuukauteen? Joko Joroinen jännittää? Osaanko polkea, osaanko uida, jaksanko juosta? Onko nyt paniikin paikka jo?!?

Ensimmäinen maantiefillarini Koitelinkoskella. 

Mieli on tyyni. Talven aikana on kerätty peruskuntoa ja vähän nopeuttakin. Kevään aikana niitä on koitettu siirtää parhaan mukaan kohti lajia. Tiistain seuratriathlontreeni antoi osviittaa siitä, miten kaikki kolme lajia sujuvatkaan yhteen pötköön. Toki matkat olivat ennemminkin supersprinttimäisiä (n.400m+16km+3km), mutta kyllä niistä selvisi kuinka kulkee, sujuuko vaihdot jne. Viikon päästä lauantaina testaillaankin sitten triathlonmeininkiä perusmatkaa vastaavalla matkalla (1500m hallissa+n.40km+n.13.5km). On mukavaa tehdä tälläinen kovempivauhtinen veto vielä ennen Vierumäen starttia. Tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin (koputtaa puuta..) ja loppuun asti olisi tarkoitus säilyttää maltti, jotta Vierumäellä ja Joroisilla nähtäisiin paras mahdollinen Hansu.

Yöttömän yön maisemissa, tänne mieli halaja, mutta kisaillaanpa nyt ensin.

Joroinen, tuo kauan odotettu Joroinen. Mielessäni oon useasti jo ollut siellä, mutta vielä 1.5kk odotellaan, että oikeasti ollaan siellä. Vielä jännitys ei ole päässyt iskemään. Tämän viikon hyvin sujuneet treenit ovat antaneet uskoa, että hyvin siellä sujuu. On ollut niin ihanaa päästä avoveteen, uinti maistuu ja kulkee. Pyörä ja juoksukin kulkee oikein mukavasti, joten eipä tässä auta panikoida. Edetään vaan suunnitelman mukaan. 

Skumppalasilliset Virpiniemen kisan voiton jälkeen. :)

Tänään tein naapurin kanssa n.64km pitkän pyörälenkin ja siihen päälle 5km juoksua. Meno oli helppoa ja letkeää, treeniseurani totesikin kun lähdettiin juoksemaan, että älä oo noin ylipirteä. Olin vain niin iloinen, kun treeni kulki niin hyvin ja helposti. Mieli on levollinen ja onnellinen. Oon saanut viimein sovitettua treenini ja työni (huomaa järjestys) niin, että jaksan hyvin molemmat. Nyt vaan kohti kesäkuuta ja hyviä treenejä. :)