"Tulitsä tänäänkin pyörällä?"

"Tulitsä tänäänkin pyörällä töihin?" "Kyllä, tulin tänäänkin." Hyvin yleinen kysymys töissä tai työpaikkani vieressä olevassa kaupassa, varsinkin jos keli on kylmä, sateinen, tuiskuinen, lämmin, kuuma tai ihan vaan aurinkoinen ja normaali.

Kesän hellekeleillä ei tarvinnut vaatteiden kanssa turjustaa. 

Kuljen työmatkani, n.10.5km suuntaansa, pääasiassa pyörällä. Kelin takia en muista valinneeni kertaakaan autoa tai bussia, syynä ovat aina olleet käytännön asiat, ei keli. On esimerkiksi huomattavasti mukavampaa mennä autolla niinä päivinä, kun menen uimaan aamulla klo 6.30. 

Sadekelistäkin voi nauttia, kun on sopivat vaatteet. 

Mietiskelinpä taannoin mitkä ovat tärkeimpiä asioita työmatkapyöräilyssä. Mielestäni ne ovat:
-vaatteet
-vauhti
-asenne

Kunnon vaatteilla pääsee pitkälle ja itse suosin kerrospukeutumista. Kelien viiletessä päällimmäisenä kerroksena minulla on Trimtexin seuraväreissä oleva ohuehko pyöräilyyn suunnattu takki ja henkselihousut. Tämän alle sitten ladon vaatetta lämpötilan mukaan, alkuun pelkkä t-paita ja pyöräilyshortsit, pakkaskelien kirpsakoituessa merinovilla-alusvaatteita sopivan määrän. Esimerkiksi tänään (pakkasta -22 astetta) takin alla oli tekninen pitkähihainen, ohuempi merinovilla-aluspaita sekä paksumpi merinovilla-aluspaita. Päässä minulla oli kypärälakki ja pipo, sekä tuubihuivi suojaamassa kaulaa ja niskaa ja tietenkin kypärä. Kädet ja jalat ovat itselleni ne herkimmät alueet. Käsissä oli villasormikkaat sekä Hestran rukkaset. Jalassa oli ohuet merinovillasukat ja äitin neulomat pitkät villasukat, talviajokengät (jotka pitäisikin uusia) sekä kengänsuojat. Matkan aikana oli sopivan lämmin, vaikka toki vähemmän yllättäen varvasparat meinasivat vähän jäätyä. Ongelmahan ratkeaisi uusilla, isommilla kengillä, sillä jäisi kenkiin paremmin ilmatilaa.

:)

Työmatkapyöräilyssä on itselle tärkeää se, ettei vauhti ole liian kova. Tykkään ajaa kovaa, mutta kokonaiskuormituksen kannalta sillä on iso merkitys millaista vauhtia ajan. Siksi olenkin opetellut ajamaan maltilla sykemittarin kanssa, enkä (yleensä) lähde kilpailemaan kenenkään kanssa. Työmatka-ajoa kertyy kuitenkin 21km päivässä, yleensä neljänä päivänä viikossa ja ajallisesti tämä tarkoittaa 1-jopa 2h treeniä päivässä (kesäkelistä talven paskimpiin keleihin). Vauhtiin vaikuttaa omalta osaltaan toki myös kalusto. Keväästä kelien niin salliessa alan kulkemaan fixilläni ja kuljen sillä syksylle niin pitkälle kuin keli sallii. Talvet ajan maastopyörälläni. Kaikista märimmillä keleillä kaivan Biltsun pyörän alleni, sillä se on ainut lokaripyörä. 

Talvikelit yllätti lokakuussa. 

• Kolmas tärkeä asia on asenne. Kun on asennoitunut siihen, että kulkee pyörällä, niin ei se ole sen kummallisempi vaihtoehto kuin autokaan. En ole kovinkaan monesti kuullut työkavereilta kysyttävän: "Tulitsä tänäänkin autolla?" :)

Talvella pukeutumiseen menee oma aikansa. Ps. hymyilen myös tässä kuvassa.