Kausi 2017

Kausi 2017. Raamit tulevalle kaudelle on asetettu, nyt pitäisi vielä tehdä niitä viilauksia. Paperille on kirjoitettu hullun kuuloisia aikatavotteita. Samalle paperille on kirjoitettu ne osa-alueet, joita tulisi vahvistaa. Paperilla lukee myös ne omat vahvuudet, joita pyritään korostamaan yhä enemmän. Edessä on monia monituisia treenitunteja, salilla hikoilua, trainerilla polkemista, kaakeleiden laskemista. Joskus motivaatio saattaa olla hukassa, koska sataa lunta/räntää/vettä/puukkoja, on jäätävän kylmä, tuulee, on pimeää, on näitä kaikkia yhdessä. Onneksi triathlonissa on lajivaihtoehtoja, joten oikeasti nuo kaikki ovat vain tekosyitä.

Mutta mistä minun kauteni 2017 koostuu. Viikkoa ennen Juhannusta on tulevanakin kesänä suunnistuksen kohokohta, Jukolan viesti. Itse juoksen ainakin Venlojen viestissä, mahdollisesti myös Jukolassa. 1.7. starttaan Vierumäen perusmatkalla. Tältä kesältä jäi hyvät muistot (se ainut aurinkoinen kisa), mutta myöskin parannettavaa. Ei siis ole salaisuus, että ensi kesänä on kovemmat aikatavoitteet. 15.7. koittaa kohokohta Joroisten puolimatkan SM-kisoissa ja kuten edelliseenkin, tavoitteena on parantaa reippaasti omaa aikaa. Uutena kisana joukkoon nousi Turun puolimatka 12.8., josta kuulin paljon hyvää ja johon olisi jo hivenen tänäkin kesänä houkutellut osallistua. Kalenterissa on merkattuna 25.8. perusmatkan SM-kisat, johon tekisi myöskin mieli osallistua. Mietinnässä on, osallistuakko alkukesästä jollekin sprinttimatkalle vai ei.

Useampikin ihminen on kysellyt, että no jokos sinä osallistut täysmatkalle. Yhtä monelle olen todennut, että en vielä ainakaan. Eksyin kuitenkin tutkailemaan noita Ironman-kisoja ja miettimään sitä omaa täyden matkan kisaa. Niinpä pitkän tähtäimen ajatuksiin tuo maaginen Ironman on kirjoitettu. Ei ensi kesälle, mutta syksylle 2018, paikkakin taidettiin seuratoveriden kanssa valita. Ennen täyden matkan kisaa haluan parantaa puolikkaan aikaani ja haluan olla valmiimpi urheilija. Monelle täydellä matkalla tavoitteena on sen läpäiseminen. Usea kilpailee triathlonissa vain itseään vastaan, toisin kuin minä kilpailuhenkeni kanssa. Itselle pelkkä läpäiseminen ei riitä, haluan läpäistä sen hyvällä ajalla ja ennen kaikkea sellaisella fiiliksellä, että haluan tehdä sen vielä uudelleen. Siksi koen, että vielä ei ole sen aika. Nyt on vielä aika kasvaa urheilijana.

Pikku hiljaa alkaa treenirytmi löytymään. Työpaikkaetuna löytyy oma kuntosali, joten on vain tekosyitä, miksi skippaa salitreenin. Hyvä tekosyy olisi toki nämä kipeytyneet lihakset, mutta ehkä koitan vain kestää sen. Työpaikalta löytyy muutenkin kasa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet mun tekemisistä ja huolehtivat omalta osaltaan mun hyvinvoinnista. Iso kiitos työkavereille. Muutamia klikkikohtia omassa tekemisessä on ratkennut ja nyt tiedän mihin asioihin kiinnittää huomiota. Taustalla vaikuttavat edelleen myös Tribasen mahtavat valmentajat ja meijän upea tiimi. Yksin ei siis tarvitse uuteenkaan kauteen lähteä. Ja tokihan taustalla vaikuttaa oma perhe, joiden tuki on se tärkein.