Kisakausi jatkui Alajärven legendaarisessa Rokulitriathlonissa. Olin kuullut kisasta paljon hyvää, joten olihan se ehdottomasti otettava kalenteriin mukaan. Viikko meni enemmän tai vähemmän Lahden kisasta palautellessa ja perjantaina hölköttelylenkillä fiilis oli hyvä. Kisapaikalle saavuin poikkeuksellisesti yksin, koska puoliso oli tulossa pyörällä 168km matkan sinne. Heti perillä aisti mahtavan kyläkisameiningin ja oli mukavaa moikkailla tuttuja. Valmentajat Jussi ja Panu sekä iso joukko valmennustiimiläisiä starttasi täällä. Ajat, jotka tähän alle laitan, ovat oman kellon mukaisia ja saattavat hivenen poiketa virallisista. Täällä kun ajanotto toimi käsipelillä. ;) matkat olivat n.950m, n. 45km ja n. 10.5km.
Uinti 18.02
Uintistartti tapahtui vedestä. Kuuluttaja ilmeisesti komensi matkaa, vaan suurinosa kisaajista ei sitä heti tajunnut. Mutta yhteistuumin matkaan, kun joku sanoi, että eikö tuo ollut lähtömerkki. Lähdin rivakasti liikkeelle vasemmalta reunalta. Poijut näkyivät hyvin ja oli helppo suunnistaa kohti ekaa poijua. Sen jälkeen sainkin vetäistyä vettä henkeen ja oli pakko nostaa pää vedestä ja kakoa kunnolla. Sain nopeasti taas uintirytmistä kiinni ja jatkoin matkaa, tosin hapenoton sai aallokon takia kääntää sille omalle jäykemmälle puolelle. Uinti oli kaksi kiekkaa ja kierto rannan kautta. Oli mukavaa kun sai uinninki välissä kannustusta. Uinti oli rentoa, sain pidettyä tahtia yllä ihan kivasti, vaikka tokalla kiekalla tuntuikin, että joku oli koko ajan edessä, vaikka yritin ohittaa häntä. Lopulta sainkin kuitattua hänet ja pääsin uimaan suorempaan. Kohta olikin jo rantautumisen aika.
T1 1.47
Rantautuessa kantautui taas paljon kannustusta. Juostessa avasin märkkärin ja laskin lantiolle sekä otin käteen lakin, lasit ja tulpat. Pyörällä märkkäri pois ja kasaan maahan, jalkojen kevyt kuivatus ja sukat jalkaan, numero lantiolle ja kypärä päähän. Sutjakkaasti kohti pyörän alotusta.
Pyöräily + T2 1.17.26
Pyöräkengät sujahtivat kunnolla jalkaan hetken ajon jälkeen. Sitten saikin keskittyä vain ajamiseen ja energian nauttimiseen. Päätin jo alussa, että tänään pyöräilyssä ei säästellä, vaikka se tietääkin raskasta juoksua. Aika alkuvaiheessa ohitin minua nopeamman naisuimarin. Mietin, että onkohan niitä vielä muitakin edessä. Meno tuntui mukavalle, välillä tuulta saatiin sivuilta ja se vähän nappasi pyörään kiinni. Miehiä tuli jonku verran ohi ja naisia ei näkynyt. 68 tielle käännyttäessä päästiin nauttimaan myötätuulesta. Oli kivaa painaa menemään 40km/h vauhdilla eteenpäin. Tosin kyllähän siinä vaiheessa jo tiesi, että kun taas käännytään, olisi edessä vastatuuli. Vastatuuliosuudellaki yritin pitää reipasta vauhtia yllä kelloa aina välillä vilkuillen. Tokalle kiekalle lähtiessä kannustus oli mahtavaa ja oli hienoa kuulla oma nimi moneen otteeseen. Puolisokin tuli vastaan, eli hänkin oli perille päässyt. Toka kierros noudatti samaa sapluunaa kuin ekakin. Tosin vastatuuliosuudella tuntui ärsyttävän enemmän. Reitin varrellakin oli katsojia ja kannustusta kuuli ympäriinsä. Pyörän lopussa näin Jussin, joka vaikutti innostuneelta mun menosta. Pyörän päältä laskeuduin tasan viivalle ja aika vauhdilla, jolloin meinasinkin mennä pitkäksi, kun vaihtoon piti kurvata oikealle. Nurtsia pitkin kiertäen omalle pyörätelineelle, kamat vaihtoon ja menoksi.
Juoksu 48.50
Juoksun alku lähti hyvin vauhdikkaasti liikkeelle. Jussi polki vierellä ja kertoi väliaikaa treenikaveri Samiin. Käski juosta sen kiinni. Juoksun aikana tunnelmat vaihtelivat. Välillä tuntui helpommalta, mutta sitten taas ei. Nyt sain pidettyä fokuksen paremmin itse asiassa eli juoksemisessa. Jussi se kävi huutelemassa aina välillä kannustuksiaan. Miehiä tuli ohi ja joitain itsekin ohitin. Naisia ei näkynyt ihan lähellä takana, joten ekan kiekan jälkeen uskalsin jo ajatella voittoa. Taasen kannustus uudelle kierrokselle lähtiessä oli mainiota. Toka kiekka noudatti samaa sapluunaa; välillä tuntui mukavalta ja enemmän aikaa ei niin mukavalta. Lopun nurtsiosuudella aloin jo vähän huokaisemaan helpotuksesta, sillä voitto olisi minun. Nyt muistin jopa tuulettaa maalissa voittoa!
Jussi ja Panu oli päättänyt, että nää on myös tiimin viralliset meataruusskabat, joten voitto irtosi siinäkin naisten sarjassa. Eli kotiin tuomisina oli kaksi pokaalia. En muuten ikinä oo saanu noin isoa pokaalia palkinnoksi! Iso kiitos järjestävälle taholle, kisat olivat hyvin järjestetyt ja rennot. Vaikka reittejä ei oltu suljettu, sujui liikenne nätisti ja autoilijat huomioi pyöräilijät hyvin. Reitin varrella oli mahtava kannustus, kiitos! Reitit olivat myös hyvin merkatut eli eksymisen vaaraa ei ollut. Pitääkin jo ensi kesää ajatellen laittaa kalenteriin merkintä näistä kisoista!
Ota seurantaan myös Facebook-sivu Hansun sporttinen elämä sekä instagram _hansuh niin tiedät kuinka Tallinnassa käy alle kuukauden päästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti