keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Kuortaneen leiriviikonloppu

Viime perjantaina autoon pakattiin kolme tripyörää, kolme matkalaukkua ja kolme iloista naista lumisateessa. Matka Kuortaneen kevätleirille sujui vuoroin auringon paistaessa ja vuoroin lumen, rännän tai veden sataessa. Matkalta ei naurua taikka triathlonaiheisia keskusteluita uupunut. Ehdittiin sopivasti treenin aloitukseen perille ja kyllähän se oli mukava taas moikkailla tuttuja ja myös niitä tuntemattomampia.


Kun kaikki olivat saaneet pyörät trainereille, niin aloitettiin yhdistelmätreeni. Treeni sisälsi lyhyempiä vetoja pyörällä ja loppuun lyhyitä, avaavia juoksuvetoja. Yhdessä treenatessa saan itsestäni aina enemmän irti kuin yksikseni, se tuli taas huomattua jokaisessa treenissä. Treenin jälkeen siirryimme suihkun kautta syömään, kova nälkähän sitä jo olikin! Ilta meidän kämpillä menikin höpötellessä kaikenmoisista asioista ja nauraessa niin, että vatsalihaksissa tuntui. Uni ei meinannut heti tulla silmään, mutta lopulta sitä nukahti ja näki treeniunia.


Aamulla altaalla piti olla 7.00 ja tiedossa oli kovaa uintisettiä. Tosin tiedossa oli myös, että setti on samanmoista kuin meillä Jyväskylässä on joka tiistai/keskiviikkoaamu herkuteltu, joten yllätyksiä ei ilmennyt. Täytyy myöntää, että taas ylitimme itsemme, sillä ei sitä samanmoista menoa ole kotialtaassa saatu, kun ei ole piiskuria altaanreunalla. Aamupala maistuikin taivaalliselta tuohon päälle. Päivän aikana palaveerasin valmentaja Panun kanssa, jumppsaimme Lotan johdolla, söimme vähän lisää, kävimme kaupassa ja lepäsimme ennen iltapäivän yhdistelmäsettiä. Lotan jumppatuokiossa oli mukava huomata, että säännöllinen hieronta Heidin luona ja fysioterapeutti Tomin käsittelyt sekä jumppaohjeet ovat tuottaneet tulosta. Ei ole enää niin kankea ja kiero tämä likka.


Iltapäivällä starttailtiin taasen yhdistelmään. Luvassa olikin reipasta rallattelua niin pyörällä kuin juostenkin. Treeni oli mukavan tehokas, se osui ja upposi kyllä juuri siihen mihin pitikin. Yhdessä tekeminen on vaan niin mukavaa. Treenin jälkeen pyörähdettiin suihkun kautta taas valmiiseen pöytään. Tää on sitä luxusta, mistä pidän kun on leirillä; joku muu miettii treenit ja hoitaa tarpeeksi ruokaa pöytään. Näillä leireillä ketään ei kiinnosta ootko lääkäri vai opettaja vai siivooja, näillä leireillä kaikki on triathlonisteja ja puheenaiheet pyörivät luontevasti lajin ympärillä. On niin mahtavaa saada uusia kavereita! Ilta meni taasen omien kämppäkavereiden seurassa höpötellen ja karkkia mutustellen.


Illalla uni ei meinannut tulla silmään, mutta aamulla olisi nukuttanut. En herännyt nimittäin edes kelloon (toki käytän korvatulppia), vaan Marja joutui tulla herättämään. Yksin nukkuessa olisin kyllä nukkunut onneni eli aamu-uinnin ohi. Uinti oli edellistä päivää kevyempi, mutta sisälsi 25m vetoja sekä toki leirikisan, jonka meidän rata vei! Aamupalan kautta lähdimme siivoamaan kämppää ja pakkailemaan, sillä enää oli edessä kuntopiiri sekä lounas. Kotimatkalle lähdimme väsyneinä, mutta hyvin nauraneina.


Omalta osaltani voin sanoa, että leiri oli mainio. Hyviä treenejä, mahtavaa seuraa, itsensä ylittämisiä ja ennen kaikkea triathlonia. Ja pikkuisen toki karkkia. Taisimme jäädä mieliin niinä karkkia syövinä jyväskyläläisinä. :D Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti