Tiukka treenitahti

Viime viikkoon on mahtunut tätä useempi tunti.

Viime viikon piti olla tiukkaakin tiukempi viikko, sillä meille oli viikonlopuksi tulossa vieraita, joten tiivistin treenit välille ma-pe. Tämä tarkoitti käytännössä kahta treeniä/päivä ja voin kertoa, että ois se rankkaa olla täyspäi(vä)nen urheilija. Ja koska ulkona on lehtien vuoksi liukasta, vettäkin tuumaa tihuutella ja kylmyyskin vaivaa, niin pyörätreenit tapahtuvat sisällä. Ja kyllä, se on rankkaa ja hikistä touhua. En oo ikinä ulkona ees aatellu kuinka paljon ihminen hikoileekaan pyöräillessä. Ja onhan se omalta osaltaa puuduttavaa, kun maisemat ei vaihdu. Netflixiä onkin sitten ahkeraan kulutettu, sillä ei se aika muuten kulu tarpeeksi nopeesti.

Arkilahja ihanalta mieheltäni <3

Sain myös "arkilahjan" mieheltäni. Monesti on tullut valiteltua, kun kukkia ei oo herunut kuin kahteen otteeseen 11 vuoden aikana. Toisaalta niiden sijaan on tullut käytännöllisiä asioita, kuten nämä polkimet. Kyllä nyt kelpaa, pyöräkin keveni 70 grammaa!

Punainen ja hikinen polkija.

Niin, niistä treeneistä. Kroppa jaksoi oikein mukavasti, ruoka maistui oikeinkin hyvin ja fiilis oli hyvä. Mutta. Torstaina kävin poluilla fiilisteleen mun cityhybridillä, jolla uskaltaa ajella helpoilla poluilla. Noh, polku kävikin haastavaksi, joten jouduin hyppäämään pois selästä ja taluttaan. Ja eiköhän sitten siinä kävellessä tuntunut alaselässä ikävä vihlaisu ja tuttuakin tutumpi selkäkremppa tuli taas. Tuo selkä osaa olla viheliäinen, kun aina toisinaan kipeytyy, jokin hermo(?) jää puristuksiin tuolla alaselän huudeilla. Onni onnettomuudessa, perjantaille oli varattuna hieronta, joten jäin vain toivomaan, että saan sieltä avun tuohon vaivaani. Torstaina ei sitten pystynyt mennä juoksemaan illasta, sillä oli ensinäkin liukasta ja toisekseen tuo kipu tuikkasi aina sopivassa välissä oikeaan jalkaan niin, että tuntui, kuin se menisi alta. Samasta syystä joutuikin perjantain uinnin jättämään väliin, poljinpa sitten pyörällä sisällä, sillä se ei ainakaan aiheuttanut niin pahaa kipua.

Kävin viikolla ystävän kanssa lounaalla ravintola Oulassa.

Mutta onneksi perjantain hieronta oli pelastus! Täytyy nyt sanoa, että oli kyllä huippu hierojakin ja varaan aivan varmasti uudemmankin kerran hälle. Kerroin mikä tilanne selässä on ja hän teki parhaansa, jotta mun olo helpottuisi. Oikiat kohat löytyi, välillä sain purra huulta toden teolla, kun otti niin makiasti. Mutta oli se sen arvoista, mun selkäni aukeni. Huh, onneksi, sillä tohon jumikipuun ei särkylääke auta ollenkaan, sillä se on hermoperästä.

Robin :)

Viikonlopuksi ystäväpariskunta tuli meille kyläilemään, lauantaina kävimme tutustumassa Ouluun, syömässä ja shoppailemassa. Illalla olikin sitten odotettu hetki (ainakin allekirjoittaneelle); Robinin keikka! Vitsit mikä nuori jäbä, ihan mahtava keikka, mahtava meininki. Tuli hypittyä ja pompittua, laulettua äänensä käheeksi ja muistella muistoja. Kyllähän moni urheilija voi varmana samaistua mm. Kipinän hetken lyriikoihin;  
"Mitä ikinä sun unelmat onkaan et saavuta niitä unessa koskaan 
Ota ittees niskast kii 
Kelaa mitä haluut ja tee lista siit
 Ja sit elät sitä aamusta iltaan ja kun yöllä oot saanut taas virtaa 
Teet taas kaikkes sen eteen ja vaikka välillä se vaikeeks se menee."
Voin kertoa, että kyseistä biisiä tuli viime kesänä fiilisteltyä useaan otteseen. Niin niinä hyvinä, kuin huonoinakin hetkinä. Mutta ehkäpä jollain toisella kerralla lisää niistä fiiliksistä, joita roi biisi herättää. Ja toinen itelle merkittävä kappale on Onnellinen, biisi, joka laulettiin meidän häissä. :) Mutta nyt opiskeluiden pariin, essee kaipaisi vielä monta sivua tekstiä.