Viime viikolla olin aatellut tehdä pitkästä aikaa hyvän teon; luovuttaa verta. Hemoglobiinini on liki aina huidellut 150-160 tietämillä eli korkeissa lukemissa. Edellisella luovutuskerralla maaliskuussa hemoglobiini olikin ollut 158. Mutta kattia kanssa, en mä päässytkään luovuttamaan, hemppa oli 132. Kolmen mittauksen keskiarvokaan ei piisannut, että olisin päässyt luovuttamaan, joten ei muuta kuin tervetuloa aikaisintaan tammikuussa uudelleen. Ei auta muuta kuin tarkistella ruokavalioa, tarkistaa rautatabun ottoajankohta ja toivoa, että se sieltä taas kohenisi. Oon pistänyt tän pimeän syksyn piikkiin väsymyksen, mutta saattaahan osasyyllisenä olla myös tuo hemoglobiini. Noh, sepä nähdään.
 |
| Pyhäinpäivän kynttilät. |
Torstai-iltana veljeni saapui viikonlopuksi Ouluun. Perjantaina päivällä käytiinkin shoppailemassa ja serkullamme kyläilemässä. Illalla vein veljeni yhteisjuoksutreeneihin joissa käyn. Ohjelmassa oli pyramidiharjoitus; 200m, 400m, 600m, 800m, 600m, 400m, 200m, vauhtien olisi pitänyt olla n. 75% maximista, palautuket 90sek. Toinen pyramidi olikin sitten 600m metriin asti meillä hitaammilla. Noo, lähdin triseurakaverin kanssa samaa vauhti juoksentelemaan ja saatettiin vähän intautua liian kovaan menoon. Jotenkin sitä jalat vaan ois tahtonu mennä kovempaa, kuin ois oikeasti pitänytkään. Mutta hyvä harjoitus oli silti, toisen pyramidin maltoin mennäkkin jo vähän rauhallisemmin. Kevätpuolella olisikin sitten tarkoitus viipottaa tuo treeni paljon kovempaa.
Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme uimahallille. Veljeni ei harrasta triathlonia (vielä), joten uiminen ei ollut hälle niin tuttua puuhaa. Tehtiin perusharjoituksia, jossa pääsee tutuksi veden, uintiasennon ja käsivetojen kanssa. Mieleen tuli heti omat alkuvuoden uinnit, silloin kun vesi oli vielä pelottava ja niin epämieluisa elementti. Mutta niin siitäkin pelosta vaan päästiin ja nykyään viihdyn altaassa oikein hyvin. Eiköhän tuo velikin vielä innostu todenteolla ja jospa sekin nähtäisiin myös triathlonkisoissa suunnistusten ja juoksujen lomassa. ;)
 |
| Puin nolon taikaviitanki päälle! |
Lauantaina pimeän tullen lähdimme juoksulenkille. Juoksentelimme niin poluilla kuin asfaltilla, lamput valaisivat pimeitä metsäpätkiä ja nuo niin nolot taikaviitat valaisivat meidät autoille asfaltilla. On ollut aikakausi, jolloin heijastinliivi oli munki mielestä nolo, tosin kyllä mä aina jonkin heijastimen oon laittanut päälle, sillä maalla on pimeää. Nykyään ei tulisi mieleenkään lähteä juoksemaan pimeään ilman heijastimia tai mieluiten sitä heijastinliiviä. Heijastimet on kuitenkin hyvin halpa henkivakuutus! Ja sitten takaisin siihen lenkkiin. 1.5h juostiin, noin 12.6km. Hitaasti siis hölköteltiin, välillä myös maisemia ihasteltiin. Oli oikein mukavaa kun oli seuraa ja uskaltautupa sitä myös metsän puolelle pimeällä. Vaikka aika urbaania reittiähän me mentiin; motari meni toisella puolella ja toisella puolella oli asutusta. Mutta olipa vaan kivaa, kun kävit vierailulla, toivottavasti jokin kärpänenkin vähän puraisi! Jospa sitä kevätpuolella pääsisi käymään tuolla etelämpänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti