Triathlonleirin tunnelmia

Olipa mahtava viikonloppu! Takana on siis ensimmäinen leirini triathlonin (ja itseasiassa minkä tahansa lajin) parissa. Lauantaina alotettiin puoli kymmeneltä tutussa Raatin uimahallista. Vähän jännittyneenä kuuntelin mitä valmentajamme Jussi ja Panu oikein ovat keksineet tiimiläistemme päänmenoksi. Yhteensä meitä oli kolmisenkymmentä triathloniin hurahtanutta tyyppiä, joten jakaannuimme kolmelle radalle. Teimme erinäköisiä harjotteita, kuten kylkipotkuja, asentopotkuja, käsivetoja, erilaisia vetoja.. Yritettiin löytää siihen omaan uintiin vähintään kolme eri vauhtia ja itsellä ainakin on löydettynä näitä eri vauhteja. Uintiaika hurahti nopeasti ohi, menisipä omatkin treenit aina noin vauhdilla.

Kuva sunnuntain uintitreeneistä. (c) Jyrki Puttonen

Uinnin jälkene siirryimme lounaalle tutustumaan toisiimme paremmin. Jokainen sai lyhyesti kertoa itsestään ja tavoitteistaan. Vaikka olimme eri-ikäisiä, erilaisilla taustoilla olevia ihmisiä niin yksi asia meitä ainakin yhdistää; triathlon. Kun toinen on tähtäämässä täysmatkalle, on toinen ehkä vasta löytänyt lajin pariin ja tavoitteet sen mukaiset. Itsellänihän Joroisten puolimatka on se päätavoite tälle kesälle, mutta sekaan mahtuu monia kisoja, osa suunnistuksen ja osa triathlonin parissa. Iltapäivällä keskusteltiin harjoitustehoalueista ja käytiin Special Bikella tutustumassa välineistöön. Itselleni otin yhden satulan testiin illan treeneihin, sillä tämän hetkinen, muuten mainio penkki, ei passaa tikuilta (eli aerotangoilta) ajoon.

Illan yhdistelmäharjoituksesta. (c) Jyrki Puttonen

Illaksi siirryimme Ouluhallille yhdistelmätreeniin. Ohjelmassa oli verkkojen jälkeen 10min ajoa eri tehoilla + noin 1000m juoksua eri tavoin, tämä setti toistettiin kolme kertaa. Loppuun toki vielä verkkailut. Kyllä sitä vaan sai itsestään kumman paljon enemmän irti, kun oli seuraa ympärillä ja kun joku piiskasi kovempaan menoon. Yksinään sitä toisinaan antaa itselleen vähän liian helposti periksi, kun mennään pois mukavuusalueelta. Siirtymät pyörästä juoksuun ja taas takaisin sujuivat hyvin. Jalat olivat yllättävän terävät juoksuissa, eikä juoksujen jälkeisissä pyöräilyissäkään ollut valittamista. Ja olihan meillä ihan sopivaa juoksuseuraakin; Ukonmaanahon Janne. Viuh vaan kuului, kun ohi vilahti. Treenin jälkeen olo oli energinen, ei liian väsynyt. Kotona sai kuulla, että musta kyllä huomaa, kun käyn treenin jälkeisillä ylikierroksilla. Oli vaan niin mahtavaa treenata porukassa, pistää itteään likoon pikkasen enemmän ja tutustua uusiin ihmisiin.

Lauantai-ilta ja yötäkin meni kaupungilla hilluessa, vesilinja tietenkin, sillä aamulla oli luvassa hapottavaa settiä altaassa. Lyhyiden unien jälkeen heräsin pirteänä uuteen aamuun. Altaaseen päästyäni totesin ekaks, että hitto kuinka tahmeaa menoa. Tuntui, että hengitys ei sujunut ja sekös sitten tuumasi ahdistaa. Sitkeästi sitkuttelin verkkailuja ja kyllähän se hengitysproblematiikkakin hävisi. Meidät jaettiin viiteen tasoryhmään oletettujen uintinopeuksien perustella. Näissä ryhmissä sitten uitiin 6-10krt x 50m vetoja, palautus n. 15sec. Oman ryhmän vuoroa odotellessa jatkettiin verkkailua, eli nopeimmat uimarit verkkasivat ennen vetoja pisimpään. Itse uin kolmosryhmässä. Tiesin suunnilleen mitä vauhtia pääsen 50m, sillä treeneissä oon kellottanut niitä. Halusin tehdä treenin hyvin, nousujohteisesti. Uinnissa en oo kamalan hyvä arvioimaan nopeuksia, joten onneksi treenin nousujohteisuus tuli siitä, kun vaihtelimme uintipaikkoja. Alkuun uin puolen välin paikkeilla peeseissä, mutta etenin kohti vetäjän roolia vetojen edetessä. Peesissä uidessa meno oli helppoa, edellä menevästä hyötyi sopivasti, eikä oma vauhti karannut ekoilla vedoilla liikaa. Pariin vikaa vetoon pääsin uimaan keulasta, eli silloin kärsi uida oikeasti niin kovaa kun käsistä ja jaloista lähti. Ja en muuten ennen ollutkaan uinut niin kovaa. Oksetti, hapotti mutta vitsit oli mahtavaa. Vika veto oli ajallisesti paras, 47 sekuntia. Tuota aikaa yritetään sitten alkaa parantamaan. Myöhemmin kuulin myös valmentajilta, että olivat yllättyneet, että uin jo noinkin kovaa.

Iltapäivän kevyt juoksutreeni, allekirjoittanut vasemmalla. (c) Jyrki Puttonen

Lounaan jälkeen luennoitiin ravinnosta. Itselleni syöminen ei ole koskaan ollut ongelma, rakastan ruokaa ja rakastan herkkuja. Vielä kun malttaisi syödä niitä sopivassa suhteessa, mutta ainakin tiiän omat heikkouteni. Iltapäivällä käytiin juoksemassa tuttua henkseliharjoitusta kentällä. Jalat tuntuivat keveiltä, vaikkakin eivät kauhean pitäviltä. Nastat ois ollu hyvät olla jalassa, mutta ne olivat vielä talviteloilla. Juoksussa sykkeet pysyi kivasti aisoissa, vaikka alla olikin tehotreenejä. Leiri oli kaiken kaikkiaan mahtava, itsellä oli koko viikonlopun hyvä fiilis henkisesti, fyysisesti välillä koeteltiin rajoja ja pahaa teki. Oma tavoite kirkastui mielessä, vaikka edelleen välillä mietin, että yritänkö mä kuuta taivaalta. 236vrk taitaa olla starttiaamuun, sitä ennen ehditään kyllä tehdä yksi jos toinenkin treeni, joka tukee tavotteitani.

Vielä koko tiimi yhdes koos. (c) Jyrki Puttonen