Ironman Lahti, puolimatka

Ironman Lahti 70.3 on taputeltu. Kisa toimi hyvänä välietappina kohti Tallinan täyttä matkaa. Järjestelyt olivat hienot, tunnelma kohdillaan ja kannustus mainiota. Harmittavasti peesivalvonta oli oman näkemykseni mukaan huonoa, sai ajella pitkiä pätkiä, ettei yhtään valvojaa näkynyt. Ja tätähän osa käytti hyväkseen todella räikeästi. Mutta sitten itse kisaan.

Uinti 36.09

Uinti oli rolling starttina, kuten nykyään kaikki isommat kisat. Valitsin lähtöpaikkani 35min kyltin kohdilta. Alku lähti sujumaan lasien pientä hörppäystä lukuun ottamatta hyvin. Valitsin paikkani vasemmalta poijuja lähimmältä linjalta. Menomatka taittui hyvin, yks nyrkin isku päähän ja pari päälleuintia tuli koettua. Muuten tilaa oli reilusti, kovin oikealla porukka tuntui uivan. Takasi tullessa poijuja ei nähnyt ollenkaan. Arvoin siinä, että oonko oikealla linjalla niiden muutamien uimarien kanssa siinä vasemmalla vaiko meneekö tuo oikealla oleva lössi oikeaan suuntaan. Lopulta paikansin poijun ja tiesin olevani oikeammassa suunnassa kuin suurin osa. Siltikin olin aika kaukana poijusta. Loppu meni nätisti ja rantauduin hyvällä fiiliksellä. Kello oli stopannu, joten uintiajasta ei ollut hajuakaan.

T1 2.47

Vaihtoon juoksin vauhdilla, ohittelin useita ihmisiä samalla märkkäriä riisuen. Oma pussi naulasta, märkkäri pois, pikainen roskien pyyhkäsy jalkapohjista, sukat jalkaan, numero vyötärölle, kypärä päähän ja uimakamat kassiin. Pyörälle reippaasti juosten ja kohti pyörän aloitusta. Vähän tympäsi ihmiset, jotka jäi kaaren alle pyörälähtöään tekemään, yritinkin huudella, että menkää eteenpäin. Pyörän selkään ja menoksi. Ikäluokan nopein vaihto.

Pyöräily 2.43.39

Porukkaa oli paljon. Ensin mietin, että mitenköhän tässä peesiväliä pidät, mutta kyllä se sitten helpotti. Alkuun mietin, että kuvittelenko vaan tässä olevan nousua. No en kuvitellut, sen tiesi kun päästiin laskettelemaan Messilää kohti. Vähän oli märkää ja vilposaa siinä kohdin. Mutta ajo lähti sujumaan sitten hyvin, ohittelin ja tulin ohitetuksi. Matka taittui mukavasti ja kohta olikin eka huoltopaikka, jonka ohitin ottamatta mitään, sillä kaikkea oli tarpeeksi. Vauhdikkaita pätkiä piisasi, mutta myös hitaampi kohtia. Tie oli paikoin huonoa. Energiaa tankkasin tasaisesti geelin ja patukan muodossa (elä kokeile kisassa mitään uutta ne sanoo, mutta kokeilin silti) sekä urkkajuomaa hörppien. 50km-60km välillä tapahtui jokin notkahdus, vauhdit tippuivat. Kyseessä oli valtatie 54 pätkä, jossa oli vastatuulta ja piiiitkä letka ihmisiä. Ilmeisesti päästin siinä itseäni liian helpolla, sapiskaa siitä. Onneksi se pätkä loppui ja päästiin vähemmän tuuliselle osuudelle. Loppumatka meni kivasti, vauhdit nousivat taas tavalliselle tasolle. Messilän nousu oli ihan nousu näin jyväskylän suunnastakin katsottuna. Loppumatka olikin laskettelua kohti vaihtoa. Kengät pois jaloista vauhdissa, loppurullailut vasemmalla polkimella seisten ja alas just eikä melkein viivalla.

T2 2.02

Pyörän kanssa telineelle, juosten vaihtopussukalle. Matkalla päätös vaihtaa sukat kuiviin. Kamat kassiin ja menoksi. Ikäluokan nopein vaihto.

Juoksu 1.45.55

Juoksu oli asia mitä jännitin eniten. Ennen juoksu oli suosikki ja olin onnellinen kun oli maata jalkojen alla. Tavallaan nytkin, mutta samalla odotin jännityksellä saisinko juostua ilman kipuja, kun kaksi kuukautta sitten juoksin ilman ylimääräisiä lajeja itku kurkussa puolimaratonin. Alku lähtikin hyvin liikkeelle. Mutta sitten vauhti hiipui vähän. Ajatuskin harhaili niillä kohdin, missä oli vähemmän kannustajia. Fokus juoksusta oli vähän hukassa. Onneksi tultiin kisakeskuksen läpijuoksuun ja vauhti kasvoi. Red bull-pisteen jälkeen pallea kramppasi todella kovin varmaan parin kilsan ajan. Vauhti hidastui, koska hengittäminen oli hankalaa. Onneksi lopulta helpotti. Energiaakin tankkasin kiltisti koko ajan sisääni tasaisella tahdilla (mm. Turussa en tähän kyennyt). Ja kilsat väheni tasaiseen tahtiin. Kirittäjäni vauhti hiipui tokan kiekan alkuosalla, joten jouduin lähteä tsemppaamaan itseäni yksin kovempaan vauhtiin. Aina piti miettiä uus ohitettava. Onneksi päästiin loppulenkille viimein. Maali häämötti jo ja jonkun loppukirin tapaisenkin sain aikaan. Kello pysähtyi aikaan 5.10.34 sijoituksen ollessa ikäluokan viides.

Summasummarum. Nopeat vaihdot ainakin osaan. Ja ei, en niitä erityisemmin kyllä harjoittele missään paitsi kisoissa. Treeneissäki lähinnä hidastelen niiden kanssa. Uinti oli perusvarmaa, pyöräilyssä jäi hampaankoloon toi yks notkahdus ja juoksusta jäi positiivinen fiilis, koska kipuja ei ollut. Toki juoksu oli vähän hidasta itselleni, pari minuuttia olisi pitänyt pystyä nitistämään. Kokonaisuudessa hyvää reeniä kohti Tallinnan pääkisaa, johon on enää reilu kuukausi! 

Fysioterapiassa on taikaa

Kaupallinen yhteistyö fysioterapeutti Tomi Rasinmäen kanssa.

Toukokuun alussa juoksin Jyväskylän katujuoksussa puolimaratonin. Vaikka aika oli tyydyttävä 1.44 ja risat, oli juoksuni kammottava. Kympin huitevilta alkaen oikea pohje ja takareisi kramppailivat, jalka ei tuntunut toimivan kunnolla ja juoksu oli tuskaisaa. Itku ei ollut kaukana ja seuraavalla viikolla löysinkin itseni luottolääkärin puheilta. Keskustelujemme pohjalta varasin ajan jalkoihin erikoistuneelle fysioterapeutille Tomi Rasinmäelle.

Menin Tomin vastaanotolle odottavaisin mielin. Toivoin, että löytäisimme ratkaisun ongelmaani, jotta kesän kisat eivät menisi piloille. Tomi aloitti kriittisen tarkastelun peilin edessä. Lyhyesti sanottuna: kiero koko nainen! Oikea puoli oli ihan vinkkurallaan ja sehän vaikuttaa muun muassa kaikkeen. Erilaiset kävely- ja varpaillenousutestit, jotka kuvattiin, näyttivät myös minulle ne ongelmat, jotka oikealla puolella olivat. Jalkojen kuormitusta mittaava laite antoi myös armottoman palautteen; 40% painostani oli vasemman jalan päällä ja 60% oikean jalan päällä, vaikka kuvittelin seisovani tasapainossa.

Aloitimme työstämään tätä vinkkelissä olevaa lantiotani. Ensimmäisen kerran ohjelmassa oli pientä mobilisointia, jolla asentoa saatiin jo muutettua oikeampaan ja kotiläksyksi annettiinkin yksinkertainen treeniohje. Kauden avauskisan jälkeen tavattaisiin uudelleen.

Vanajanlinnan sprintiltä

Treeneissä huomasin askeleen hivenen parantuneen ja kipujen vähentyneen. Kisakin sujui oikein voitokkaasti. Toisella tapaamiskerralla tilanne oli parempi ensimmäiseen kertaan verrattuna ja Tomi keskittyikin avaamaan lantion seudun kipukohtia ja mobilisoimaan lantiota oikeaan asentoon.

Taukojumppaa

Seuraavan kahden viikon aikana huomasin selkeästi askeleen parantuneen, voimantuoton siirtyneen sinne minne pitääkin ja olon suoristuneen. Saan taas aktivoitua oikeaa puolta kuten pitääkin, eikä se ole päässyt laiskottelemaan. Kivut ja krampit olivat menneisyyttä, nainen oli suoristunut ja ennen kaikkea myös vähemmän kireä takaketjustaan. Ei tarvitse kahta kertaa kysyä, kenen puoleen käännyn, jos on jalkojen kanssa ongelmaa! Yhteistyö Tomin kanssa jatkuu tulevaisuudessakin.

Vantaan SM-sprintti

Kisaan lähdin hyvillä fiiliksillä, viimeistelytreeninä toiminut pyörä-juoksuyhdistelmä sujui mukavasti, vaikka toteutin sen tällä kertaa yksin. Tampereen tiimikavereiden kanssa tein tiistaina hyvän pidemmän uinnin ja torstaina kävin miehen kanssa ajamassa vielä kevyesti pyörää. Perjantain ajeltiin Vantaalle, haettiin numerot ja mentiin Klaukkalan puolelle sukuloimaan. Olo oli rauhallinen, kuten koko viikon. Olin innoissani, vaikka välillä mietin, että mihin olin taas itseni laittanut. Kyseessä oli kuitenkin eka sprinttini! Alottelija, mikä alottelija. ;)

Uinti 13.13

Uinnin lähdön otin aivan oikeasta reunasta. Halusin päästä uimaan väljästi ja suoralla linjalla poijulle. Ja oikeassa reunassa oli hyvin tilaa, porukka pakkaantui jostain syystä vasemmalle. Lähdin rivakasti paukusta ja kiihdytin itteni hyvään tahtiin. Uinti kulki mukavasti, fiilis oli hyvä ja linjat suorat. Ei moitittavaa, rantauduin hyvissä asemissa vedestä ja olin tyytyväinen.

T1 2.39

Kiskoin märkkärin juostessa lanteille ja hilpaisin kohti omaa pyörääni. Märkkäri nopeesti pois, sukat jalkaan (eipä hidasta omaa suoritustani kuitenkaan vaikka laitan..), lasit ja kypärä päähän ja pyörä messiin. Vaihto hyvä ja rivakka.

Pyöräily 35.34

Lähdin ajamaan reippaasti. Tuntuma oli heti hyvä ja kun Vesalaisen Tuula hurahti ohi, päätin, että hänestä en jää jälkeen. Pidinkin hänen selkänsä näkösällä ja ohittelin tasaiseen tahtiin porukkaa. Reitti oli mukavan tasainen, kolmen kierrosta. Tuultahan kyllä piisasi, onneksi se oli sekä myötäistä, että vastaista. Vauhti pysyi suhteellisen tasaisena ja Tuulan selkä pysyi samalla etäisyydellä koko ajan. Tiesin myös ikäluokkani tilanteen koko ajan. Totesin myös 15kilsan kohdalla, että alkoi kulkemaan. Harmi kun matka loppui pian.

T2 1.04

Pyörän päältä sujuva laskeutuminen ja reippaasti omalle paikalle. Pyörä telineeseen, lenkkarit jalkaan, kypärä laatikkoon ja menoksi.

Juoksu 24.15

Kuulin ekan kerran eron Johannaan mieheltäni juoksuun lähtiessä. Päätin vaan juosta, koska vaihtoehtojakaan ei ollut. Kahden 2.5km lenkin aikana nähtiin välillä muita kilpailijoita, mutta olin vasta ekan kiekan jälkeen kärryillä missä Johanna tulee. Juoksu tuntui raskaalta, mutta periksi en antanut tuumaakaan. Vältin katsomasta taakseni lähes loppuun asti. Lopulta vilkaisin todetakseni eron riittävän voittoon!

Voitto maistui makealta, mutta kyllähän sen kruunasi Staminan naisten kolmoisvoitto tässä ikäsarjassa! Omaan suoritukseen olen tyytyväinen, oikeastaan kaikki meni kuten pitääkin. Mulla on kisoissa paras mahdollinen huolto mukana, joten itse voi vaan nauttia ja olla urheilija. Tokihan tämäkin talvi on treenattu mahtavan Tribasetiimin Jussin ja Panun ohjeiden mukaan. Luotto omaan tekemiseen on löytynyt talven pimeinä tunteina työmatkoja sahatessa kelillä kuin kelillä.

Vanajanlinna supersprintti

Kisakausi on triathlonin osalta avattu voitokkaasti! Vanajanlinnassa kävin suorittamassa ”vain” supersprintin (koska tosiaan työpaikka sen kustansi) ylioppilasjuhlareissuun yhdistettynä. Kisan oli tarkoitus olla yksi kova treeni, joten en muutellut pahemmin ohjelmaa alustavalla viikolla muuta kuin ntreenien järjestyksen osalta. Esimerkiksi torstaina juoksin 15km pk2-vauhdeilla ja lauantaina aamulla kävimme pk1-alueella ajamassa pari tuntia pyörää Turussa. 

Kisapaikalle saavuimme jo kymmenen aikoihin, vaikka oma startti olikin vasta kahdelta. Tämä siitä syystä, kun treenikaveri Samin pyörälle kävi köpelösti kisanalusviikolla ja lupasimme lainata mieheni pyörää hälle. Olikin oikein mukavaa olla katsomossa seuraamassa kisaa kauniina kesäpäivänä. Päivän aikana ehti unohtaa koko kisan, eikä siis jännitystäkään ollut ilmassa. Tokihan rutiinia on jo kertynyt runsaasti, joten kisajännitys on enemmänkin sellaista odottavaa jännitystä.

Uinti 3.33 (omassa kellossa, virallista aikaa ei vielä nähtävillä)

Uintiin päätin lähteä tosiaan ilman märkkäriä, vesi oli lämmintä ja uintimatka vain 200 metriä, joten miksi kuluttaa aikaa märkkärin kanssa veivaamiseen. Uintiin lähdin reippaasti eturivistä ja manailinki koko matkan muuten uimalasejani, jotka falskasivat reilusti. Ongelmaa ei ole esiintynyt kevään avovesitreeneissä, joten pikkasen pisti ärsyttämään. Kahteen otteeseen, jouduin tyhjäämään vettä pois linssistä tolla matkalla ja se on liikaa. Uinti oli siksi hivenen hidas. Uusien lasien hankintako se on taas edessä..

 

Vaihto 2.39

Vaihtoon juoksin reippaasti ja olipa vapauttavaa, kun ei tarttenu repiä märkkäriä pois päältä. Pussista ekana numero päälle, sukat jalkaan, kypärä ja lasit päähän pyörälle juostessa. Juoksin epähuomiossa pyörän ohi ensin, palasin hakemaan sen ja pyörän päälle sulavasti. Kengät jalkaan kunnolla sitten matkalla.  Vinkkivitonen, älä jätä kuivaamatta/putsaamatta jalkoja sprinttiä pidemmillä matkoilla, jos sukkia käytät, sillä pieni kivi porautuneena varpaaseen aiheuttaa kipua. Ja varsinkin, kun se nypätään pois.

Pyöräily 17.49

Pyöräily lähti hyvin käyntiin, junnut menivät toista kierrostaan ja ohittelin niitä. Ekan käännöksen huitevilla oli junnuja aika leveänä rintamana, mutta kuittasin niiden ohi käännytyksen jälkeen. Fiksuina he ottivat siitä itelleen sopivan peesin takaisin mennessä. Mun käskettiin ajaa sitä pyörää, eikä pyöräillä, joten yritin mennä enkä meinata. Pahalta tuntui, joten lienee onnistunutta ajoa. Koko matkan sain tehdä yksin töitä.

Vaihto 1.01

Kengät auki hyvissä ajoin, pyörän vasemmalle puolella ja just eikä melkein ”nouse pyörän päältä” –kyltin kohdalla maahan sipsuttamaan sukkasilleen. Pyörä paikalleen pienen arpomisen kanssa ja kohti vaihtopussukkaa, josta lenkkarit jalkaan ja menoksi.

Juoksu 11.10

Juoksu lähti kivasti kulkemaan, vaikka toki se kovin yritys taisi puuttua, kun tiesin olevani turvallisessa johdossa. Kuitenkin napsin junnuja siitä kiinni yksi kerrallaan, jotta vauhti säilyisi kohtuullisena. Kevään aikana ilmennyt jalkavaiva ei nostanut päätään, joten yhteistyö fyssarin kanssa on tuottanut tulosta. Maalissa tuuletus voittajana. Ja siihen perään meinasinkin laatata, joten eikö silloin ole annettu tarpeeksi.

Kauden avaus oli hyvä ja sähäkkä. On hyvä käydä tekemässä noita vaihdon sähellyksiä tämmöisissä skaboissa, eikä sitten niissä ns. tärkeämmissä kisoissa. Kaikesta huolimatta vaihdot olivat nopeita, joten ei niitä turhaan ole tankattu. Lyhyillä matkoilla kun vaihdon onnistuminen merkkaa todella paljon, sillä hyvällä vaihdoilla voi voittaa runsaasti aikaa, jota esimerkiksi juoksussa on vaikea kuroa kiinni.

Triathlonkauden avaus lähestyy

Viime syksynä hommattu menopeli

Syksy tuli ja meni. Talvi tuli ja meni. Kevät tuli ja vaihtui nopeasti jo kesäksi. Aika vaan hurisee vauhdilla eteenpäin, ensin on maanantai, sitten keskiviikkoaamun silmät ristissä -aamu-uinti ja sitten onkin taas perjantai. Talvi on toteutettu enemmän tai vähemmän tunnollisesti treeniohjelmaa. Sisällä ajoin pyörää aika vähän, kahdeksan kertaa näköjään. Yksikään niistä ei ollut peekootreeni, vaan kaikki oli tehotreenejä. Tämä ei tarkoita, ettenkö olisi pyörän päällä viihtynyt, ajettua on kyllä tullut, mutta ulkona. Läpi talven poljin työmatkani (n.11km suuntaansa) ja ajoin treeniä pihalla. Jos vaihtoehtona on ajaa ulkona, valitsen sen. Yli tuntia en oikein sisätreeneissä viihdy. :D Talven aikana tuli myös hiihdeltyä ja osallistuttua Neljän Vuoren hiihdon pidemmälle 50km matkalle. Uimahallissa olen viihtynyt oikein hyvin ja sehän on näkynyt kehityksenä. Avoveteen on ollut oikein mielekästä siirtyä nyt lämpenevien säiden ansiosta. Juoksu sitten, noh, motivaatio ei ollut ehkä ihan huipussaan. Siitä huolimatta nyt mennään hyvällä tatsilla eteenpäin eli eiköhän sekin kulje.

Kesäkelit on hellinyt työmatkapyöräilijää

Kisakausi starttaa Vanajanlinnassa sunnuntaina päästä supersprintillä. Olisi ollut mukavaa kisailla sprinttimatkalla, mutta työpaikan kustantaessa supersprintin osallistumisen, en laittanut vastaan.  Toisaalta saapa lauantaina huolettomammin juhlistaa sukulaisten valkolakkeja. Tämän startin jälkeen kisailu jatkuu Vantaalla SM-sprintin merkeissä. Hauska huomio tähän väliin; en ole ennen sprinteissä kisannutkaan! Mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Ihana pikkulampi Keski-Pohjanmaalla ja mahtavat kelit toukokuussa!

Jospa sitä taasen saisi itsestään irti enemmän tässä kirjoittelussa, sillä tällä saa tyhjennettyä mielessä pyöriviä ajatuksiaan hyvin. Elokuussa odottaa kuitenkin se isoin tavoite tälle kaudelle eli täyden matkan kisa Tallinnassa. 3.8km uintia avovedessä, syksyllä olin kauhuissani, mutta tällä hetkellä olen luottavaisin mielin liikenteessä. Uinnin kanssa on tehty töitä ja se on tosiaan välittynyt sinne avoveteenkin asti. 180km pyöräilyä, kotoani vanhempien luo oleva matka. Niin ajateltuna tuntuu pitkältä, mutta sen matkan viime kesänä jo ajoin, eikä se lopulta niin kauhea ollutkaan. Ja kuten sanoin, pyöränkin päällä on viihdytty ja tällä hetkellä olen siihenkin oikein luottavainen. Lopuksi vielä maraton, eli juoksua, eli sitä mulle muka helpointa lajia. Vaan tällä hetkellä tuntuma ei ole niin hyvä. Onneksi aikaa on vielä ja se hyvä juoksukuntokin saadaan kaivettua esiin. Tätä kohti kuitenkin mennään ja parhaamme tehdään. Katsotaan mihin se riittää!

Triathlonkausi 2017

On aika tehdä välitilinpäätös kuluneesta triathlonkaudesta. Kausihan alkoi lokakuussa 2016 tutulla kaavalla Tribasen ohjelman mukaan. Peekoota peekoon perään, taishan sinne vähän kovempaakin treeniä mahtua. Trainerilla pyöräily oli tylsintä, joten ilolla olin tekemässä kevyemmät pyörät maasturilla ympäriinsä tai lumien tultua hiihtäen. Kovemmat pyörätreenit toki trainerilla sitten. Tammikuussa osallistuin syntymäkonnuillani hiihdon Maakuntaviestiin, oli huisia päästä tykittämään kovaa ja muistelemaan menneitä, etenkin sitä kun 5 kilsan hiihtokisa oli muka kamalan pitkä. Osallistuin myös Neljän Vuoren Hiihtoon lyhyemmälle matkalle, sekin oli mukava reissu ja vaihtelua treeneihin.

Kevätaurinko Lapissa.

Keväällä osallistuin myös ihmiskokeeseen voimaharjoittelun vaikutuksista loppukirikyyyn. Sieltä sain kipinää salitreeneihin, sillä tulokset olivat hyviä, kirikyky parani samalla kun sain kaivattua voimaa jalkoihini. Treeneissä huomasin, että kulkee hyvin ja kevyemmin kuin ennen, toki painoakin oli pudonnut jokunen kilo. Toukokuussa osallistuin Höyryajoihin, 85 kilsan maantieajoon, ollen siellä toinen. Oli hauskaa ajella pyörällä kovempaa kauniilla reitillä, ehdottomasti ohjelmassa ensi keväänäkin jos kisa järjestetään!

Triathlonstartteja kertyi yhteensä viisi, kolme perusmatkaa ja kaks puolimatkaa. Yhdessä kisassa viidestä kaikki meni nappiin, se kisa oli onneksi se kesän päätavoite, joten hyvä niin. Muissa jäi vähän hampaankoloon, mutta seuraavaksi plussat ja miinukset kisoista.

Tuusulanjärvi, perusmatka lyhennetyllä uinnilla:
+mukava reitti, hyvät järjestelyt
+mainio juoksu
+keliolosuhteisiin nähden hyvä uinti

-pyöräily, en saanut annettua parasta

Vierumäki, perusmatka:
+uinti
+juoksu
+laadukas järjestely

-pyöräily, huono suoritus

Joroinen, puolimatka:
+laadukas järjestely
+uinti
+pyöräily
+juoksu
+mieli
+tankkaus ja kisanaikainen energia
+SM-pronssi

Turku, puolimatka:
+hieno kosajärjestely
+vahva uinti
+vahva pyöräily

-paska juoksu
-kisan aikainen tankkaus meni pieleen

Vaasa, perusmatka lyhennetyllä uinnilla:
+uinti, pää pysyi kasassa siinä aallokossa
+tasainen kokonaisuus
+pyöräily ihan ok uudella pyörällä

-tuuli, rentous uupui

Kokonaisuudessa jäätiin plussan puolelle, vaikka aina löysinkin parannettavaa. Tiedän mitkä ovat heikkouksiani, olen löytänyt vahvuuteni. Nyt talven pimeiden tuntien aikana niitä kaikkia vahvistetaan, jotta ensi kesänä ollaan entistä vahvempia! En ole vielä oikeastaan antanut sijaa ajatukselle täydestä matkasta. Luen vain eteeni tulevia nuotteja, kuuntelen kroppaani ja mieltäni sekä annan parhaani treeneissä. Katsotaan mihin se johtaa.

Syksyistä kauneutta Keskipohjanmaalla.